Mieleenjääneet hevoset/juoksut

hevosista muistan hyvin Oijalan Eskon Poika-Ritarin, joka juoksi 80-luvulla ja oli ylipitkien matkojen ja raskaiden olosuhteiden erikoishevonen. Mitä pidempi matka ja mitä raskaammat rataolosuhteet, niin sitä varmemmin Poika-Ritari porskutti. Esko käänsi vilkun oikealle ja Poika-Ritari taivalsi yleensä kolmatta rataa satoi tai paistoi.

Hevonen ei antanut koskaan tuumaakaan periksi, vaan tuli aina hammasta purren maaliin asti vauhtinsa säilyttäen. Oli parhaimmillaan Pilvenmäen maratonilla ja Teivon syksyjen illoissa yli 2600 metrin matkoilla, kun rapa oikein roiskui !

mieleenpainuneita hevosia historiasta ovat mm. sh-periyttäjätamma Marine, jota leikillisesti "Taimin Singeriksi" kutsuimme tikkaavan ravin ja käsittämättömän pätkänopeuden vuoksi. Oli oikeinkin voitokas tamma yli 50 prosentin voitto-osuudella.

Lämminveripuolella mieleen muistuvat erityisesti Gus Lobell hienon ravinsa, Billy the Kid ylvään olemuksensa ja Sir Herman kaikkien aikojen tykityksensä Teivossa 1983 vuoksi. Juoksi silloin Teivon raveissa 3-vuotiaiden EE-ajan 13,9a lähes 0-sarjassa jättäen kakkosta yli 100 metriä. Olihan esitys !

off topicin, mutta Marinella mm. pojat Teme, Turo ja Tino, joista Turolla jälkeläisiä mm. Jokivarren Kunkku, Hullumies, Tapsan Tahti, Virijori, A.T.Veli, Franko, Saaga S, I.P.Osuma, Turoveli...

Marinen käsittämättömän kovasta pätkästä tulee ehkä eniten mieleen Hullumies, joka lähtee myös kuin tykin suusta. Eikä Kunkunkaan lähtönopeus jätä todellakaan ketään kylmäksi. Tuo Marine oli aikoinaan samanlainen starttiraketti, joka katsoi eturivistä aina keulat, kun Sarkolan Sepa näin halusi ja yleensä halusi...

Ei suvulla pilattu ja sai välillä aika kovia reissuja, mutta hieno oli.

Vuoden 2008 Helsinki-ajo ja Don Giovannin esitys! Mukana oli kovimmat naamat Express Merett, Pacha ja Aslak. Giovanni oli käsittämättömästi täysin pelaamaton ja otti vielä maililla pahan lähtölaukan. Sen jälkeen tapahtui ihme ja hevonen kiri loppusuoralla Niemisen käskyttämänä vastustamattomasti vielä hevosen mitan voittoon! Uskomaton esitys palkittiin vielä Finlandiapaikalla.

Ponseri täräytti keulajuoksulla silloisen SE:n 1.20.4. Raino/Veikko Kopola oli kuitenkin se valjakko, joka kiritti Ponseria/Anssi Niininen tähän ennätykseen, jaksoi pitää raastavaa vauhtia maalisuoran puoleenväliin Ponserin rinnalla, Rainon aika oli 1.20.7.

voitto Vieskeristä Porin kuninkuusraveissa 1999 3100m matkalla. Viesker oli silloin lähes voittamaton.

J´aime oli ilman muuta erittäin nopea ja välillä häikäisevän ylivoimainenkin. Tuohon aikaan tämän tamman spiidi oli jotain erikoista.

Esimerkiksi Lahden 25. 6. 1989 esitys oli melko sykähdyttävä.

Monikin juoksu on jäänyt lähtömättömästi mieleen. Mm. Islan Finlandia voitto, Vieskerin voitto laukan jälkeen Solvallassa, Varennen ME, Coctail Jetin järjetön kiri Elitloppetissa jne jne.

Jotenkin silti olin eniten hämmästynyt kun näin kovasti hehkutetun Muscle Hillin ensimmäisen ja viimeisen kerran The Hambletonian 2009 finaalissa. Hevonen oli aivan jäätävän näköinen ja myös jäätävän hyvä. 3-vuotiaiden ME 08.5 keulasta täysin ajamatta, ohjat tiukilla ja uskaltaako sanoa voimat tallella. Ehdottomasti lahjakkain hevonen minkä koskaan olen nähnyt.

Jos Muscle Hillillä olisi päätetty jatkaa uraa niin tuosta hevosesta olisi kehittynyt ainakin kaikkien aikojen maileri. Todellinen luonnonlahjakkuus jonka kaltaista ei ole sen koomin nähty. Ei Amerikassa eikä Euroopassa.

Linkki 'The Hambletonian 2009' (https://www.youtube.com/watch?v=Xvk_5ek7Wxg)

maailman ehdottomista huippuhevosista eniten mieleen jääneet esitykset livenä nähtynä ovat kuningas Maharajahin juoksut Teivossa 4-vuotiaana, jolloin sen Euroopan valloitusretki oli vielä vasta alkamassa. Sen juoksussa oli jo silloin sellaista ylväyttä, jota vain PdA:n tulevalta voittajalta voi odottaa. Kertakaikkiaan hieno hevonen.

Teivosta todella kauan sitten muistuu mieleen vielä Mustasaarelaisen Bengt Bussin omistama "ihmeruuna" Basman, jonka tavaramerkki oli lähtöauton siivekkeiden ohittelu aina silloin tällöin. Sarkola oli tälläkin hevosella hyvin nuorena kuskina rattailla, mutta yleensä Basman vei ja kuski vikisi. Osasi tämä pullailultaan välillä jopa voittaakin, mutta yleensä ruuti oli loppusuoralla jo hyvin kosteata, kun matkalla juostiin lähes 100 metriä muiden edellä ja eka tuhat mentiin aika usein rataennätysvauhtia.

J'Aime tuli itselläkin mieleen. Aikoinaan Arnie's Aim Suomen ensimmäisissä starteissaan.

polki joskus Suomeen tultuaan Vermossa 2120 voltista muistaakseni 14,6 läpi ja jätti seuraavia hevosia kymmeniä metrejä. Tuli mieleen tuo Sir Hermanin jättijuoksu Teivossa, kun eroa seuraavaan oli noin 100 metriä. Tuo AA:n volttitulos 14,6/2120 voltista oli tuolloin 80-luvun alkuvuosina aivan kaamea tulos ja pääsi Hevosurheilun etusivulle kuvan kera. Ja se kuva oli ainakin puolet etusivusta, jos muisti ei pahasti petä.

Ikävä kyllä, että hevonen osoittautui myöhemmin melkoiseksi pullariksi, joka vei Korpia rattailla lähes mielensä mukaan. Mutta vauhtia riitti kyllä tälläkin vaikka muille jakaa...

Liukkosen Matilla oli 1970-luvulla tamma Leijari. Mikään voittokone se ei ollut, kun voittoja oli 314 startista neljä ja kakkosia 10. Leijari oli suhteellisen hyvä lähtijä, mutta loppu lyhyelläkin oli tervanjuontia. Usein kävi niin, että tamma johti vielä loppusuoralla, mutta oli toton ulkopuolella maalissa.

Eräässä Vermon illassa Leijari taas loppukaarteessa johti salettiparin lähestyessä, mutta pari sortui laukalle. Jännää oli kun oli kaksari ja muut hevoset vielä kaukana. Kaksari natsasi yli 1600-kertoimella, kun vain Paavo Ravantin Tähtipöly(?) ehätti lopussa ohi. Niinpä Leijari jäi paremmin mieleen kuin Liukkosen Sulake, joka starttaili joskun 90 kertaa vuodessa

On tuolla matkan varrella Vermossa Kultakengän ja Finlandian voittaja Ideal Du Gazeaukin nähty, mutta ei ole jäänyt niin hyvin mieleen.

Kyllähän Mahiksen Teivon esitys on komeinta, mitä Suomessa on nähty. Dubois höntyili kuin Jortsi konsanaan Örjanin kjehhitellessä taustalla ja ajatellessa "ei ole poika Teivon tasoon tottunut". Loppusuoran dominointi oli yksi kaikkien aikojen Suomessa koetuista ravihetkistä.

Muistan varmaan Pekka Korven ajaman Victorious Speedin hienot Vermon voitot.Pekkahan kommentoi tämän hevosen kohdalla monasti "voittaa lähdön" .. ja niin siinhän siinä aina kävi että voitti pystyyn.Upea polle.

Maharajah kuuluu kyllä omiinkin suosikki hevosiini ja moni sen juoksuista on jäänyt mieleen. Yksi on nimenomaan tuo Teivon UET jossa ranskikset tajusi hevosen todellisen tason vasta lähdön jälkeen. Toinen on tietysti se Amerique voitto. Tuolle jos jollekin hevoselle sen todella soi. Kolmas startti on sitten 2013 Olympitravet jossa hevonen kehitti tasaisen reippaan matkavauhdin jälkeen täysin pysäyttämättömän 600m kirin ja jätti Sebastian K:n ja kumppanit kymmenien metrien päähän. Eikä väheksyä sovi sitäkään maagista Derby voittoa jossa hevonen painoi kuolemassa koko matkan herkeämättä päälle ja jyräsi ylivoimaiseen voittoon.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että Maharajah on moottoriltaan yksi ehdottomasti kovimpia hevosia mitä raviurheilun historia tuntee. Ehkä jopa se kaikista kovin. Ei loistavasta urastaan huolimatta siltikään saavuttanut ihan sitä kaikkea mitä kapasiteetti olisi mahdollistanut. Vaivat astuivat lopulta kuvioihin ja myös hevosen erittäin rajallinen lähtönopeus antoi välillä liian paljon tasoitusta muille. Tämä nyt on vain ajatusleikkiä, mutta suoralla radalla hevonen hevosta vastaan koko matka kovaa ilman ovaalin radan taktikointia ja kiertelyä, ei Maharajah huippukunnossa olisi hävinnyt kellekään 2100m ja pidemmillä matkoilla. Tuo hevonenhan pystyy polkemaan sitä tasaista 10-11 vauhtia vaikka kuinka ja pitkään. Ikävä kyllä ei takajoukoista kiertämällä ehdi jos keulassa on menty sopuisasti.

Siinäkin mielessä uskomaton hevonen, että pärjäsi Ameriquessa useana vuonna hyvin vaikka juoksut eivät voittovuotta lukuun ottamatta aina putkeen menneetkään ja lisäksi hevonen taisi monena vuonna aloittaa kautensa vaivojen takia vasta vähän ennen h-hetkeä. Valmistautuminen ei todellaan ollut optimaalista ja tuskin kuntokaan sitä myötä.

Nostetaanpas vielä esille tuo aiemmin mainitsemani Coktail Jetin Elitloppet voitto. Olihan tuo nyt ehdottomasti yksi kovimpia kirejä mitä on nähty. Kyseessä Elitloppet finaali ja hevonen juoksee vielä reilut puolikilometriä ennen maalia viimeisessä ulkona. Muutama sata jäljellä vielä 20-30 metriä kärkeä jäljessä, mutta niin vain hevonen kiertää 3-4 rataa pitkin kärkeen. Vaikea noista kuvakulmista on tarkkaan kellottaa, mutta voi olla, että hevonen tuli viimeisen puolikkaan ulkoratoja pitkin jopa 08.5-09.0 vauhteja. Ja kannattaa muistaa, että tuosta lähdöstä on melkein 20 vuotta aikaa eikä nuo vauhdit olleet silloin niin "arkipäivää" kuin nykyään ehkä ovat. Tosin eivät ole ulkoratoja pitkin kiertämällä.

Linkki 'Coktail Jet 1996' (https://www.youtube.com/watch?v=NP_Y615RE0U)

huippujen tielle lähdetään, niin Ourasi on yksi suurista. Livenä en koskaan hevosta nähnyt, mutta nuo PdA:n legendaariset voitot ja sen yhden kolmosen muistan ikuisesti videoilta. Tämä ja Maharajah samaan lähtöön, niin PdA:ssa oltaisiin juostu kympin pintaan !! Kaksi aivan väsymätöntä voimanpesää.

Sen verran tuosta Coktailin Elitloppetista vielä, että hyvin jäi mieleen kun oli ennakkoon oma suosikki kisaan. Ohjastaja on ennenkin ollut vähän pulassa näillä radoilla ja lyhyemmillä matkoilla. Karsinnassa pelasin maltillisesti sijaa kun tuntui antavan erittäin hyvän kertoimen. No juuri ja juuri ehti neljänneksi ja finaaliin kun Isla taisi taipua keulasta justiinsa viidenneksi. Finaalissa voittajasta joka tapauksessa lunastus, vaikka siinäkin meinasi epätoivo vallata mielen kun ei kiriinlähtö tai sen ajoitus meinannut osua.

Sugarcane Hanoverin jokunen juoksu on jäänyt ainakin mieleen näistä huipuista. Ihan hirveitä laukanpaikkauksia, mutta oli siellä muita hienoja voittojuoksujakin.

Jos sitten palataan tänne Suomen maahan, niin kyllä ainakin Visku ja Timur jäivät mieleen sen aikaa kun sitä iloa näiden kohdalla riitti.

Express riden koelähtö v. 1988 Vermossa, 13.8 lyhytmatka ja voltti. Oli jotain uskomatonta siihen aikaan. Ei tosin sitten lunastanut kaikkia odotuksia vaikka hyvin pärjäsikin.

Ykkössija menee Varenne ja St. Michel.

Kummassakin paikanpäällä livenä.

Mieleen tuli näistä tavallisemmista tallaajista erikoinen tapaus sh-puolelta. Nimi ei tule mieleen, mutta tämä Korpilahtelaistamma kilpaili 90-luvulla. Omasi huikeat vauhtivarat, mutta saattoi loppusuorallla heittää johtoasemassa kävelyksi ja päästä puolet lähdön hevosista ohitse ja sitten vielä muutaman kymmenen metrin matkalla spurtata vielä vapaata sisärataa pitkin voittoon.

Muistelin nimeksi Marleenaa, mutta ei tuollaista noilta ajoilta löydy.

Eli ei oikien näillä vinkeillä pystyne puhumaan "unohtumattomasta" hevosesta..

Muistin sittenkin oikein.

Marleena oli tamman nimi. Jätti aikoinaan kohtalaisen Pepileenan, josta puolestaan kohtalainen Pepileevi.

Minulle itselleni on ikuisesti mieleen jäänyt Charmen voitto suurmestaruudesta Käpylässä, kolme matkaa ja kolmella tavalla voitettu, ja helposti. Sopkerina pohjalla tamman voitto Copenhagen Cupissa jossa tamma taisteli alusta loppuun Pershongiä ja Madison Avenuta vastaan, taistelli kuin tiikeritär( vapaasti suomennettu) kirjoittti Travronden.

Minua taas harmitti Charme Asserdalin voitto Käpylässä v. 1976, kun hevonen takamatkaslta 3-vuotiaiden Seppeleajon voitti. Rata oli kuin vetinen perunapelto, mutta silläkin tähtitammamme kaahasi ajan 31.4.

Tamma oli ennen voittanut 2-vuotiaana kaksi kertaa ja kun kertoimia ei ollut ennen lähtöä tiedossa, piti lyödä paperirahaa paalulta matkaan pääsevälle "eskimolle" eli Umanakille. Kauan kesti ennenkuin siitä tappiosta nousi Charmella plussalle. Taisi tulla vasta paikan päällä Solvallassa Charmella Elitloppet-karsinnan voitosta. Kerroin siellä oli 8.

taas muistan tuon juoksun ensimmäisenä oho juoksuna tammalta. Rata oli nykypäivänä ajateltuna käsittömän raskas ja Käpylän loppusuora lyhyt.

Oli se Käpylän rata tosiaan silloin raskas. Helpommillakin radoilla on ravit peruttu. Ei silloin voinut kuvitella, että tuossa voi tulla joku takaakin. Oppiahan se silloin oli oja kaikki. :D

Ekat muistot raveista vuodelta -72. Elettiin ihmeruunien aikaa. Ollen ylivoima ja lennokas ravi teki vaikutuksen. Lämpöisissä hienoja juoksuja teki Tuomo Mäkelän harmaa Mynttorg. Myöhemmin Charmen 13.9 Mikkelissä oli aika veret seisauttava, mutta varsinkin 1977 voitto Solvallan Jubileumspokalenissa oli tosi kova juttu. Ruotsalaiset olivat saaneet lähtöön liki kaikki parhaansa (Duke Iran, Madison Avenue, Pershing ja Wiretapper muistaakseni) ja tarkoituksena oli nöyryyttää suomalaista nousukasta, mutta kuinkas kävikään. Samana vuonna Lappeenrannan kunkkareiden päätösmatkalla säväytti parin laukan jälkeen aivan hirmuisen lopun tehnyt Vekseli. Pari vuotta tuosta niin laukat pääosin oli historiaa ja alkoi Vekselin aikakausi. Samoissa kunkkareissa juoksi myös ihan ensimmäisinä amerikantuonteina paljon huomiota saanut Jan-Erik Nygårdin ajama Express Pride. Yksi parhaita kaksinkamppailuja oli Keystone Patriotin ja Ideal du Gazeaun taistelu vuoden 1981 Finlandia ajossa. Onhan näitä paljon muitakin, mutta tässä nyt muutama sunnuntai-illan ratoksi.

Pirtamo ja Mikkeli torstai 25.06.2009 Lähtö 6

Selostus ja juoksu jäi mieleen aina tähän päivään asti!!!

ja omien voittojen kannalta ehkä eniten mieleen jäänyt ja positiivisia kokemuksia antanut hevonen oli Kamppurin Hannun ajama Turkka K, josta voin varmasti sanoa jääneeni peleissä selvästi voitolle.

Kruununa näistä oli Teivon V4-peli 12.2.2005, jossa minulla oli Turkka K varmana. Turkkahan voittikin varmasti ja kun Forssin Mika ajoi vikassa lähdössä Emrik Du Hautyn yllätysvoittoon, niin nelkun kerroin poksahti 784:stä 37.125:een ja meikällä slippi kiinni !

Turkka K palkitsi minut peleissä monesti muulloinkin ja kohosi väsymättömyydellään muutenkin yhdeksi suosikeistani. Starttasi paljon Teivossa, jossa kävin siihen aikaan katsomassa melkein joka ravit paikan päällä.

Se oli sitä nuoren miehen raviaikaa vailla huolta huomisesta. Karsinnat tuli nähtyä ja silmää oli viiden vuoden kokemuksella enemmän kuin nyt... "FF voittaa, ei kahta sanaa".

Ai mikä Farmer's Future??? No Kriteriumvoittaja!!!

Samoin Not A Spacecasen kohdalla vuotta aiemmin, kun kansa (ei Tapani) pelasi pää märkänä Edu's Speedyä. Näkihän tuon jo karsinnassa, mikä ylikylä. Voi voi kansa...

Muut menee offtopic, mutta Sepiksen kanssa (kerrankin?) samaa mieltä. Coktail Jet -96...

Joko Liptuksen 4 tai 5-vuotiskausi, kun Alpo tulee
nuortensarjaan Riihimäelle. Hevonen voittaa , mutta kaiken parhaiten jäi mieleen valjakko kokonaisuudessa. Hevonen pienempi kuin kuski :)

en myös koskaan unohda Namjek vs Gletser.
Oli jotkut maikkarin(?)kutsuravit ja pakko kait olla 68. Gletser oli jo ottanut valtikan Namjekilta ja nämä kaksi juoksivat mailin ja 2000m lähdöt keskenään. Namjek oli myrkynnopea lähdöstä mutta niin vaan Gletser vei mailin lähdöstä maaliin. 2000m matkalla harmaa pidettiin selvänä voittajana, mutta ihme kyllä Namjek kiri ohi aivan viime metreillä mikä pidettiin ihmeenä koska Namjek harvemmin otti kirivoittoja.
Käpylän talleilla nämä kaksi eivät todellakaan pitäneet toisistaan, huuto ja mylvintä oli aika hurjaa!

Ei liity varsinaiseen otsikkoon, mutta muistan tuon muistaakseni 5-vuotiaan Liptuksen yllärivoiton Riksusta. Sain sen kolmeen rastiin nelkkulapulle.

Ainut lapulta puuttunut merkki oli rivin ainut suosikkeihin lukeutunut voittaja. Olin lyönyt siihen tasaiseen volttiin yhden suosikeista varmaksi, mutta sen veto ei riittänyt kuin sijoille 3-5. Joku sai silloin yksin. Opiskelijalle tuollaiset rahat olisivat olleet hurjia.