Koko raviväki Vermossa ja nelossportilla ja tototv:n äärellä viettäisi tänään ennen ensimmäistä V5-lähtöä parin minuutin hiljaisen hetken menestyneen nuoren tamman Rififi Annien menetyksen johdosta. Hevosen kohtalo on selvästi koskettanut kaikkia. Ja soittaisitte sitten hänelle autuasta ravimatkaa siivittämään hienon John Denverin Annie's Songin. Kiitos!
on käynyt Rifille, niin harmin paikka, mut eiköhän mene hieman överiksi hiljaisen hetken pito, pian saa joka raveissa pitää hiljaisia hetkiä jos kaikille ravureille aletaan jopa tv:ssä pitämään hiljaisia hetkiä.Jokainen voi pitää sen mielessään.
kaikella kunnioituksella, pakko todeta että ehkä voi jonkun sotaveteraanin tai merkkihenkilön vuoksi pitää,mutta ei hevosen..ei vaikka olis kuinka hyvä..
kohta pidettäisiin joka eläimen menehtyessä hiljaisia hetkiä.. Lehteen muistokirjoituksia, hautajaisia jne...? Tämä on sen sortin "pandoran lipas" joka on ehkä parempi pitää suljettuna..
kuin tasan kuukausi aikaa, kun hevonen nimeltään Hawaiian Breath menehtyi Forssassa sunnuntairavien kolmannessa lähdössä radalle. Kyseessä oli vasta aloitteleva hevonen ja valmentajakaan ei kuulu aivan huippujen joukkoon. Näin ollen haaskalinnut pysyivät poissa tämän hevosen taustajoukoille ikävän tapahtuman ympäriltä.
Myöskin Rififi Annien tapaturma oli ikävä tapaus mutta se kuuluu aivan tavanomaisiin tapahtumiin hevosen elämässä. Hevoset katkovat jalkojaan niin tallissa omassa karsinassaan, tarhatessaan, valmennuslenkeillä, laitumella kuin luonnossa täysin vapaana eläessään.
Kaikki hevosista jotain ymmärtävät tietävät, että loukkaantumiset kuuluvat hevosen elämään eikä niitä kerta kaikkiaan pysty mitenkään välttämään. Tässäkin tapauksessa suurimmasta osasta kirjoituksista paistaa täydellinen tietämättömyys niin hevosen anatomiasta kuin fysiologiastakin ihan perusfysiikan lainalaisuuksista puhumattakaan. Osa kirjoittajista saanee myöskin suorastaan sairasta mielihyvää päästessään mukamas jälkiviisaana "neuvomaan" maan ehdottomaan eliittiin kuuluvaa valmentajaa.
Kaikkein eniten minä ihmettelen ja samalla suren ravia.fin ylläpidon toimintaa. Nämä asiattomuudet olisi pitänyt poistaa siinä missä muukin loukkaava kirjoittelu. Ei tälläkään kirjoittelulla ole raviurheilun eikä ravia.fin kilpeä kirkastettu.
ei kiitos hiljaisia hetkiä kuolleiden hevosten muistolle. Pidettäköön ne ihan hevosten taustajoukkojen keskuudessa vain.
Orvokin teksti muuten täyttä asiaa, mutta älä nyt ihmeessä pyydä vielä aiempaakin tiukempaa sensuuria?
Tai on toki niinkin, että kun se sensuuri on pakollinen, niin voisihan sitä ennemminkin suhteuttaa oikeudenmukaiseksi. Eli myönnetään... jotain voisi poistaa, jota ei poistettu ole, mutta sen sijaan aika paljon enemmän on poistettu kuin kuuluisi poistaa.
Rififi Annien tapauksessa en ole nähnyt poistamisen arvoisia viestejä. Joku kyseli, että olisiko voinut olla, että Pekan ajo olisi vaikuttanut jollain tapaa jalan menemiseen. Se kun ei ollut suora väite vaan kysymys, niin ei todellakaan kuuluisi poistaa - olkoonkin, että se osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä. Ei viestejä voi sillä perusteella poistaa. Muutenhan voisi poistaa 99% peliasioitakin käsitteleviä viestejä. (Se oli loppukevennys.)
Aamukahvipöydässämme unohtui aloitusviestiin lähettäjät.
Hiljainen hetki Annielle ja Einarille, jolla oli sydän paikallaan. Myös kaikille muille raveissa menehtyneille hevosille.
Huh hei, ei ikinä hiljaisia hetkiä hevosille. Se ei vain ole hyvän tavan mukaista. Rajanvetokin olisi jo tarpeeksi suuri ongelma - eriarvoisuudelta ei voitaisi välttyä. Pitäisihän sen nyt olla päivänselvää, ettei hevosen poismenoa kunnioiteta yleisellä hiljaisella hetkellä?
Ei ihme, jos ei markkinointi vedä.
Voitisihan me myös pitää hiljaisia hetkiä kaikille niille jotka ovat joskus Vermossa käyneet ja kupsahtaneet?
määrittää oman arvopohjansa, jolle toiminta ja markkinointi rakentuu. Se, miten palstalla on otettu kantaa ja luettu ja työstetty hevosen loukkaantumista (valitettavasti yksi ketju provoajan vuoksi poistettiin kokonaan) kertoo, että ravipelimarkkinointia on tarpeen laajentaa. Hevoset koskettavat myös elävinä olentoina ja myös valmentamisen psyykkinen puoli on tärkeä osa menestystä (tämä ei tietysti ole uutta). Myös palstalla esim. Larsin kohtalo kosketti kesällä ihmisiä. tämän päivän kaltaiset kaavoihin kangistuneet kommentit kertovat, että luovuudelle olisi myös markkinoinnissa paljon tilaa ravibisneksessä. ja sitä kautta uusille asiakkaille ja kohderyhmille. ravit kaipaa uusia raikkaita tuulia.
Pahoittelen virheitä kirjoittamisessa ( tuo ikänäkö...). Vermo on määritellyt asiaankuuuluvasti toimintansa arvopohjan, johon mielestäni avauksen kaltainen hevosen (ja ihmisen) hyvinvoinnista huolehtiva "tempaus" sopii. Se tuo myös raviharrastuksen kaipaamaa yhteisöllisyyttä (josta tämä hyvä palstakin kertoo) ja elämyksellisyyttä. Ja lajin arvostusta. Kovat arvot ovat aikansa eläneitä - toivottavasti myös raviurheilussa. Menestys rakentuu ilolle ja innovatiivisuudelle. Jaettu suru tekee ilolle tietä (ei sen kieltäminen)...
mentorin näkemyksiin.Kysyn vain ketä raveihin tulevaa henkilöä palvelee,jos radalla aletaan hiljaisia hetkiä viettämään.Tapahtumaan,johon on tultu nauttimaan,viihtymään ja kokemaan positiivisiä elämyksiä.Portilla lyötäisiin käteen nessuliinat ja alettaisiin vetää iloa alas tulevasta lunastuksesta.Annetaan omistajien viettää surunsa menetyn hevosen johdosta,ei se kuulu tai siihen ei ole mitään tarvetta sivullisi velvoittaa.Lopuksi,kun vielä pitäisitte lähimmäisistänne yhtä hyvän huolen,kuin jonkun toisen hevosesta,tekisitte itsellenne ja läheisillenne elämän tärkeimmän teon..hiljentykäämme kuulemaan:)...
...menestys rakentuu ilolle ja innostukselle. Myös hevosten menestys :)
Hiljaisen hetken tarkoitus ei ole viedä kenenkään hyvää mieltä, vaan sen tarkoitus on osoittaa kunnioitusta. Arvostusta vaikka Rififi Annielle tai Einarille tai muille menehtyneille ravipiirissä rakkaille. Heille, jotka ovat antaneet raviurheilulle paljon. Kunnioitus myös hevosurheilussa hevoselle, joka sen työn tekee. Ja jonka ansiosta mekin viime kädestä ne voitot saamme ja sen myötä ilo!
hevosta ja ihmistä, täällä palstoilla on kunnioitettu paljonkin Einaria. Voit vaikka tunnin istua hiljaa Rifin puolesta.
Haloo! Onhan se nyt selvää, että jos aletaan pitämään hiljaista hetkeä Rififi Annielle, niin ainoa oikeudenmukainen toimintamalli olisi, että sellainen pidettäisiin jokaiselle kuolevalle ravihevoseille. Sitten toki jouduttaisiin miettimään, että pidettäisiinkö se vain radalle kuolleille vai aina, kun joku sattuu kuolemaan milloin minnekin. Miksi radalle tai muuten vain tapaturmaisesti kuolleet olisivat eri asemassa? Jos pidettäisiin kaikille kuolleille, ei raveissa muuta tehtäisikään, kun oltaisiin hiljaa.
Jos Rififi Annielle pidetään ja kaikille muille ei, niin sehän olisi uskomattoman eriarvoista toimintaa. Suorastaan halventavaa niitä kohtaan, joille ei pidetä. Silloin lajin arvomaailmaa todellakin täytyisi kyseenalaistaa.
Ja niille, jotka sanovat, että Rififi Annie oli enemmän/tärkeämpi kuin moni muu hevonen, niin kertokaa mihin se raja vedetään? Minkä hevosen kuolemaa kunnioitetaan ja minkä ei? Ei se Rififi Anniekaan kuitenkaan ollut Suomen raviurheilun kannalta mitenkään merkittävä hevonen. Hyvä kilpahevonen. Varmasti rakas taustajoukoilleen, kuten suurin osa kaikista muistakin hevosista.
Mutta turhaa kaikki spekulaatio. Ei vain ole etikettiin sopivaa, että eläimen puolesta vietetään hiljaista hetkeä. Tässä ei ole kyse eläinten arvon polkemisesta vaan käytännöstä, siitä etiketistä ja hyvästä mausta.
Ei noin ulalla vain yksinkertaisesti saa olla.
Hiljainen hetki vietetään pääportilta pois soljuvien ihmisten keskuudessa viimeisen lähdön jälkeen,ovat suurin osa aika hiljaista porukkaa siinä vaiheessa,siis jos joku vielä Vermossa käy?
et nähnyt poistamisen arvoisia ketjuja varmaan, koska ne on jo poistettu.
Todellakin täällä jotkut uunot ihan tosissaan suoraastaan syyttivät, että Pekka teki sitä ja tätä ja koska käski hevosta matkalla, aiheutti hevosen laukan ja sen loukkaantumisen, jonka jälkeen hevonen piti lopettaa.
ei muuten kuollut radalle :D vaan se lopetettiin tallialueella, jonne se ensin kolmiloikkasi kolmella jalalla.
Ihan hyvin voitaisiin hiljentyä jokaisen surullisen hevosen menetyksen äärelle raveissa. Niitä onneksi sattuu harvoin. Siis kullakin radalla. Se olisi kaunis tapa eikä mielestäni yhtään hyvän käytöksen vastaista. Päivastoin osoittaisi ravijohdon sivistyneisyyttä. Osanottoni kasvattajille ja omistajalle.
alkaa pitää hiljainen hetki, kun ostaa metvursti paketin ja avaa sen kotona.
Hieno tamma ja todella surullinen menetys.
En minä ota agressiivisesti kantaa... tai siis kyllä ehkä otan, kun täällä nostetaan nyt yhtäkkiä yhden hevosen kuoltua esille se, että sitä pitäisi muistaa hiljaisella hetkellä. Eläintä ei kuulu muistaa yhteisellä hiljaisella hetkellä - se ei kuulu etikettiin. Se ei ole mitenkään hyvän tavan mukaista.
Sinä tuot esille, että voitaisiin pitää aina surullisen kuolemantapauksen johdosta moinen hetki. Haluatko määritellä tuon surullisen tapauksen vai yritätkö sanoa, että pidetään aina kun ravihevonen kuolee? Ymmärrätkö kuinka usein niitä hetkiä silloin pidettäisiin. Kaikki omistajat vain ilmoittamaan raviradoille aina kun hevonen kuolee, jotta voidaan sitten näitä muistella raveissa.
Ei ole tullut vielä yhtään hyvää perustelua miksi Rififi Annien kuolemaa tulisi muistaa hiljaisella hetkellä. Sen sijaan on aika monta perustelua miksi ei, ihan yleisesti käytännöstä lähtien.
Crayon, isä vainaa sanoi aikonaan, hölmömpien kanssa ei kannata alkaa kinaamaan.
Kyse oli niiden menestyneiden hevosten muistoa kunnioittaa, jotka "menehtyvät" raveissa. Sinulla eri käsitys hyvistä tavoista ja saa olla. Ravimaailma on aika maaninen eikä sinne jaettu surutyö mahdu. Ainakaan vielä.
kriisiapuryhmä raveihin? tarvitaanko tässä nyt jotakin toimia traumojen ehkäisyyn..? Täytyykö hommata jokin kukkahattutäti puhumaan inhimillisistä tunteista? onko mahdollista että kuuluttaja alkaa itkemään jos sattuu jotakin traagista radalla? Kyllä olisi melkein kriispalaverin paikka tässsä vaiheessa!! Eiköhän kerätä ravipäättäjät, kriisipsygologian erikoisasiantuntijat, keskusta-puolueen johto, ja kaikki ravipäättäjät sekä kansanedustuslaitos neuvottelemaan raviradalla tarvittavasta KRIISIAVUSTA ja terapiasta.. vai annetaanko olla? voiko tämän mittaluokan asiaa jättää käsittelemättä? Tuleeko traumoja..? kysyn vaan ettei jää käsittelemättömiä möykkyjä sisimpään =))
käytte suorittamassa jaettua surutyötänne, ihan vaan esim.koulusurmattujen- tai tsunamissa menehtyneiden omaisille.Ravit ei todellakaan kaipaa sitä erarvoistamistanne,jota aikoisitte tuoda myös raveihin.Menestyneitä muisteltaisiin,raakkeja ei.Samalla tulette eriarvoistaneeksenne ihmiset,hevosenomistajat.Sinun suru muistelun arvoista,sinun ei..sinun menetys pieni,huono hevonen,jouti kuolla..vai oliko sen raakin menetys sen omistajalle suurempi suru kuin menestyneen?.Mikä antaa teille oikeuden määrittää suremisen tarpeen,Ei mikään tai Ei kukaan..
maanisuudesta ;)
ei kai kukaan ihan tosissaan ehdota hiljaista hetkeä pidettäväksi eläimen kuoleman johdosta?
Hiljainen hetki on kaunis ele ihmisen kuollessa joskin senkin merkitys on latistunut kun sitä on alettu käyttää väärin eli liikaa. Britti futiskentillä on harva se lauantai hiljainen hetki.
Sen ymmärtää jos joku merkittävä pelaaja tai futisvaikuttaja on just kuollut, mutta sitä on vaikea käsittää että hiljennytään johonkin toisen maailmansodan loppumiseen tai muuhun sellaiseen. Jos kaikki traagiset tapaukset otettaisiin hiljentymiseen, ei pian muuta tehtäisikään.
Taatusti jokainen hiljentyy ja viettää hetkensä kun tarpeeksi läheinen on kyseessä.
Silti kannattaisi muistaa että on sata kertaa tärkeämpää käydä katsomassa sitä mummaa siellä vanhainkodissa kuin hytistä haudalla. 95 % suvusta pynttäytyy kyllä hautajaisiin mutta ei heitä siellä hoivakodissa näe missä vanhus yksinään viettää päiviään. Takuulla tämä mummu ottaisi sen sukulaislikan paljon mieluummin sinne vanhainkotiin vaikka kerran vuodessa kuin haudalleen.
Ja varmaan jokainen hiljentyy eläimenkin kohdalla jos se oma rakas polle tai koira on. Mutta ei sitä voi yleistää tai kukas sitten tekisi työt teurastamoissa?