Reijo raviharrastaja

Siinä koneen äärellä se taas tuhisi ja näytti kiukkuiselta. Kirjoitti taas jotain nettiin. Vissiin taas siitä eekholmista ja koskenniemestä joita se aina sinne nettiin haukkui. Tuhoaisivat kuulemma suomalaisen raviurheilun ja molemmille pitäisi antaa kenkää. Olin jo vähän kyllästynyt ja kysäisin, että ketähän sinne sitten tilalle tulisi? Kuulemma osaavia kavereita. Jatkoin siitä, että eikö sinne toto-firmaan just vaihdettu toimitusjohtaja josta olet sanonut ettei se mitään osaa. Siihen Reijo mumisi jotain epäselvää vastaan.

Sitten soi puhelin. Reijo alkoi vaahdota sinne neljänsadan euron palkinnoista. Siis neljäsataa euroa! Taisi olla hevoskimppakaveri toisessa taas päässä. Ne oikein ajoivat toisiaan kovempaan vimmaan. Reijon kimppakaveri, Kalle, oli myös kova toto-firman haukkuja. Kallekin kirjoitti kai myös sinne nettiin. Olin muutaman kerran katsellut niitä ravituloksia Reijon olkapään yli ja yleensähän ne palkinnot olivat tuhannen euron molemmin puolin. Reijo vain jaksoi siitä huolimatta reuhata siitä neljästäsadasta eurosta. Reijon siskontyttö oli kansallisen tason esteratsastaja. Yritin kerran sanoa, että Heidikin sai vain 50 euroa kansallisen kisan voitosta 40000 euron hevosella, mutta eihän vimmainen Reijo sitä kuunnellut. Silmissä paloi vain pyhä viha.

Kun puhelu oli loppu Reijo alkoi vaahtoamaan siitä, että omistajia ei huomioitu radoilla mitenkään. Pitäisi kuulemma olla aitiot ja syömingit valmiina kun hevosenomistaja saapuu paikalle. Yritin siihen väliin kysyä, että eikö useamman sadan ihmisen ruokkiminen per ilta tulisi aika kalliiksi ja olisi niistä palkinnoista pois. Reijo ei kuunnellut, tuijotti vain sitä nettiruutua tyhjä ilme kasvoillaan.

Pelit edellä! Perkele taas mentiin pelit edellä kun voittaneen pelisuosikin prosentit lueteltiin. Reijo tuhisi entistä enemmän ja alkoi vaatia, että ihmisten on tultava radoille ja kiinnostuttava hevosista. Hänkin oli perkele vieköön käynyt ensimmäisen kerran radalla vuonna 1977 ja samalla tavalla piti kaikkien tutustua raviurheiluun. Eipä tuo ukko näyttänyt siellä radalla itsekään olevan, kirjoitteli vain nettiin. Pikkaisen tuon ukon täytyy olla tärähtynyt huokaisin ja yritin vaihtaa aihetta kysymällä, että mentäisiinkö huomenna elokuviin? Ei vastausta. Jupina vain jatkui siitä, että pelit olivat pääosassa. Nyt minulla meni jo oikeasti hermot ja tokaisin, että etkö ole huomannut, että Hevosurheilun sisällöstä 80% on hevosasiaa, Urheilukanavan lähetyksessä ovat jatkuvasti hevosihmiset haastattelussa eivätkä pelimiehet ja eikä siinä Veikkaajassakaan ollut koskaan juttuja muista kuin hevosista ja taustavoimista. Jos siellä nyt jotkut vihjeet oli seassa niin nekinkö pitäisi lopettaa? Reijo tuijotti vain tyhjin silmin vastaan tajuamatta mitään.

Jätin Reijon sinne koneen ääreen ja menin nukkumaan. Tätä samaa se oli ollut koko viimeisen vuoden. Mietin, että jätänkö koko ukon. Olihan tämä kämppä hankittu minun rahoillani kun Reijon rahat olivat menneet aina hevosiin. Huomenna jos vielä vielä valittaa niin vaihdan lukot...