ja syvä osanottoni Kari Viisterän läheisille. Kyllä kosketti mummonkin sydäntä, kun kuulin uutisen. Olen yhden kerran puhunut Mikkelissä hevosta hiitattaessa Karin kanssa lähes 10 v. sitten. Hän sanoi, ettei nuoria hevosia saa liikaa revittää. Oma heppani oli tuolloin aloittanut kilpailukauden 2-vuotiaana.
no mites sille mummon hevoselle kävi, revititkö sitä liikaa nuorena?
Hevonen sairastui muutaman hyvän kilpailun jälkeen ja huono kausi jatkui muutaman vuoden.Kalliiksi tuli erilaiset hoidot ja lääkärit, mutta sitten parani ja juoksi 6 voittoa putkeen. Nyt on tehnyt pari varsaa eikä juokse enää kilpaa. Omistajakin on vaihtunut vuosien saatossa. Kyllä valmentaja revitti liikaa eikä ollut sieltä parhaasta päästä. Nythän moni revittää jo 2-vuotiaita aika lailla, mutta kallistun Viisterän opetuksille - ei liikaa liian aikaisin.
Jätit koskettavan osanoton Kari Viisterän poismenon johdosta, mutta yksi huomioitava asia; koskaan ei mitään saa tehdä liikaa, sillä siitä ei koskaan hyvä seuraa.
Nyt natsaa Hevosmummon kanssa. Hyvin kirjoitat Kari Viisterän muistolle.
Ensimmäinen asia, mikä itselleni tuli mieleen, kun kuulin ohjastaja-valmentaja Kari Viisterän menehtyneen, oli hänen hyvä menestyksensä viime aikoina (parina viime vuonna valmentajana voitto% 18). Ja sitten hänen tuloksekas toimintansa oman valmennusfilosofiansa mukaan, jonka hän sanoitti voittohaastatteluissa. Ne ovat jääneet mieleeni.
Itsekin olen ollut harmissani joidenkin pikkuvarsojen liian kovasta treenistä, joka näkyy sairastamisena (mm. lihasarvot nousevat) ja ravissa. Ja jonkun nuoren hevosen ravista näkee "menetetyn mahdollisuuden". Ehkä vielä toivoa on.