ruottia

että reilu 4 miljoonaa.

Rantahurrit kyllä osaa.

Sisäsuomessa pitää aika tarkkaan katsoa missä puhuu ettei tule turpakäräjiä:)

paljon!!

Vaalitaistelun kiihtyessä kielipolitiikka on perinteisesti hautautunut päivänpolitiikan alle. Näissä vaaleissa eletään kuitenkin poikkeuksellisia aikoja tässäkin suhteessa. Pakkoruotsi on ollut esillä niin vaalikoneissa kuin uutisoinnissa. Vielä kertaalleen asia nostetaan esille ainakin ensi torstaina, kun Vapaa Kielivalinta ry ja Suomalaisuuden Liitto järjestävät mielenosoituksen pakkoruotsista.

Niille kahdelle kolmasosalle suomalaisista, jotka kannattavat pakkoruotsin purkamista, on lohdullinen uutinen ollut se, että melkein yhtä suuri osa kansanedustajaehdokkaista on samalla kannalla. Tästä on uutisoinut sekä Yle että HS omien vaalikoneidensa vastausten pohjalta. Pakkoruotsin vastustajilla on enemmistö kaikissa puolueissa, paitsi tietenkin Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa. Jopa Kokoomuksen ehdokkaista enemmistö kannattaa yhä kielivapautta, vaikka puoluejohto on intomielisesti paimentanut kenttäväkeä pakkoruotsin kannalle sen jälkeen kun Kokoomuksen puoluekokous päätti, että pakkoruotsista tulee luopua.

Eräs kielipolitiikan perusasetelma onkin pysynyt muuttumattomana. Vaikka kansa, puolueiden kenttäväki ja vaaliehdokkaatkin olisivat pakkoruotsia vastaan, useimpien puolueiden johto on tinkimättömästi pakkoruotsin takana. Puolueiden puheenjohtajista edelleen vain Timo Soini on selkeästi ilmoittautunut pakkoruotsin purkajaksi.

Kielikeskustelu tulee siis todennäköisesti jatkumaan kuumana. Jotkut saattavat ihmetellä, miksi näinkin pieneltä näyttävästä seikasta jaksetaan käydä niin kitkerää kamppailua.

Kysymys on suurista periaatteista. Mitään järkisyitä pakkoruotsille ei ole. Huterat perustelut sen puolesta on kerta toisensa jälkeen kumottu ja jäljelle on jäänyt lähinnä tunnesyitä, joita useimmat kansalaiset eivät jaa.

Keskeisin näistä kestämättömistä perusteluista on unelma kaksikielisestä Suomen kansasta, jota ei koskaan ole ollut olemassa kuin paikallisella tasolla, mutta joka pakkoruotsin avulla on haluttu luoda.Valtiovallan tehtäviin - tai edes oikeuksiin - ei kuitenkaan kuulu käskeä kansalaisiaan muuttumaan kaksikielisiksi.

Samalla kielikeskustelussa on kyse myös koko demokratian toimimisesta, eli siitä, onko kansalaismielipiteellä ja enemmistön tahdolla lopulta mitään merkitystä Suomen politiikassa. Pitkään on vaikuttanut siltä, ettei ainakaan kielikysymyksissä ole.

Nämä vaalit ovat paitsi kansalaisille mahdollisuus muutokseen, niin myös koko yhteiskunnallemme tilaisuus osoittaa, että järjestelmä toimii sittenkin. Tulevan eduskunnan on vihdoin pystyttävä pakkoruotsin purkamiseen, sillä epäkohdan korjaaminen ei aiheuta kustannuksia eikä myöskään vaadi perustuslain muuttamista, kuten jotkut ovat virheellisesti esittäneet.

Linkki Linkki (http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67243-pakkoruotsi-ja-vaalit)