Laitakaupungin valoja muutaman minuutin katsoin ja sitten alkoi pyörryttämään.
Kuka niitä jaksaa katsoa loppuun häh?
Täysin luonnotonta, samanlaista töksähtelevää elehtimistä kaikilta roolihahmoilta. Ilmeettömiä kivikasvoja, puhuvat tasaisen melankolisella äänellä. Jos kaikki kaurismäen elokuvat putkitettaisiin yhdeksi ainoaksi leffaksi kukaan ei huomaisi missä loppuu edellinen ja seuraava alkaa.
Eikö tämä tyyli ole kopioitu joltain saksalaiselta elokuvaohjaajalta. Niin että mitä omaa?
jos elokuva ei kiinnosta!
Ja mitkä perustelut! Vaude mitä neropatteja! Ei ihme että hevosten ympyräjuoksu ja rahojen tahallinen häviäminen kiinnostaa.
Älkää muutkaan vaivautuko viisastumaan.
ovat parasta mitä Suomesta on koskaan elokuvataiteen saralla tullut. Todella harmillista vain että niin monet hienot Akin käyttämät näyttelijät ovat jo poistuneet taivaallisiin kulisseihin. Aki Kaurismäki on Kieslowskiin, Kubrickiin, ja vaikkapa Truffautiin verrattavissa oleva Nero jonka arvoa Suomessa ei arvatakaan.
Ja Peltsi oli suurin näyttelijä, joka kykeni näyttelemään koko taistelukohtauksen vasemmalla kulmakarvallaan, siinä missä Hollywood tarvitsi rekallisen räjähteitä ja typeriä muoviukkoja ilmassa lentämään!
Aivan kuningas tuo Kaurismäki!
Samaa kategoriaa Ismo Alangon kanssa!
Rainer Fassbinder, jonka tyyliä Kaurismäen elokuvat kovasti muistuttavat.
sätkä palaaaaaaaaaaa... ja sitten taas sätkä palaaaaaaaaa...
Kaurismäen leffat kuuluu just siihen kategoriaan joita elokuvakriitikot ja -wannabeet katselevat housut märkinä kun se on niin ihanan taiteellista, mutta suurta yleisöä saa herätellä teatterista näytöksen jälkeen. Itse katson mieluummin vaikka American Piet läpi pienimmästä suurimpaan ja takaisin, enemmin kuin Kaurismäen koko tuotannon.
Aki Kaurismäen leffat ovat yhtä realistisia kuin Tähtien Sota - molemmat kertovat:
- ajasta jota koskaan ei ole ollutkaan
- henkilöistä joita ei ole koskaan ollutkaan
- yhteiskunnasta jota koskaan ei ole ollutkaan
Eroja:
- Tähtien sodassa puhutaan lähes samaa kieltä kuin joku joskus on puhunut. Kukaan ei puhu sellaista tönkköä kapulakieltä kuin Kaurismäen leffoissa.
- Tähtien sodassa sentään tapahtuu jotain.
Aki on luonut kuvitteellisen maailman jossa vallitsee hänen itsensä kehittämät säännöt ja lainalaisuudet.
Tämä "suomalaisena eksotiikkana" koettu puree muualla, mutta heikohkosti Suomessa.
Ihan käytännössä minulla on ollut työelämässä vaikeuksia kun yhteistyökumppanit, jotka ovat muodostaneet Suomi-kuvansa Kaurismäen leffojen perusteella tulevat Suomeen ja tapaavatkin yhden maailman edistyneimmistä yhteiskunnista niin teknisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Odotusarvo oli että rähjäisissä slummeissa puhumattomat pummit ryyppäävät ja vetävät spaddua ketjussa.
No, ei mielikuva yhteiskuntaamme huononna josko ei parannakaan.
Mies vailla menneisyyttä oli kaunis ja viehättävä elokuva, myönnetään.
Mielestäni Kaurismäki on vain yksinkertaisesti tylsähkö, ylikehuttu keskinkertaisuus.
Mutta sehän on vain minun mielipiteeni ja useammitenhän olen väärässä.
Kaurismäen veljeksillä ennenkuin samoin lukuihin pääsivät Edvin Laineen kanssa. Vaikka yhdessä tekisivät elokuviaan , niin samaan yleisömäärään ei pääse koskaan.
Elokuvan hyvyyttä on helppo verrata koska on olemassa selkeä mittari: yleisö. Mitä enemmän sitä on , sitä parempi on elokuva. Tämä lainalaisuus on aina pitänyt ja tulee pitämään.
Toki oikein pieniin katsojamääriin jäävät ohjaajat yrittää sepustaa miten kuva on hyvä mutta suuri yleisö ei sitä ymmärrä.
Sitten kun Kaurismäet tekee leffan joka vetää väkeä kuin Niskamäki-trilogia, niin nostetaan hattua ja korkealle. Voi vaan olla aika mahdoton tehtävä löytää uutta Tauno Paloa. Vaikka hakisi koko maailman.
Joku tuossa viikolla mainitsi tämän Suomifilmien kirjakielen,mikä rajoittaa filmien kansainvälisen menestyksen.Kaurismäki taas on jättänyt nämä turhanpäiväiset "en voi elää ilman sinua/olet kaikkeni"-höpinät hittoon ja heti noteerataan kansainvälisillä markkinoilla.
Tosin on suosituin kait Ranskalaisten keskuudessa ja siellä maassa tehdään kyllä paskimmat elokuvat maailmassa!
Mistähän mies löytää nämä "reppanat" näihin rooleihin,hauskahan näitä on katsoa jos vaihtoehtona on sinilinssisen miehen tekemät epätoivoiset väännöt!
Ps: Pellonpää oli tosiaan aivan hifi!
aihe kuin aihe
"Elokuvan hyvyyttä on helppo verrata koska on olemassa
selkeä mittari: yleisö. Mitä enemmän sitä on , sitä
parempi on elokuva. Tämä lainalaisuus on aina pitänyt ja
tulee pitämään."
Turhapurotkin olisi saanut Usassa jo sen seitsemän Oscaria, vähintään.
kaurismäen elokuvista ja ikäisekseni outoa,että myös vanhoista kotimaisista...tänään tuli linnaisten vihreä kamari,jonka tietenkin katsoin.Nyt on sitten lomat ohi,kutsuivat huomenna jo päivätöihinkin,joten kotimaiset vanhat iltapäivä leffat jäävät taas katsomatta.
Vankloissa on rikollisia,joita ei mitenkään saada tunnustamaan tekojaan.Minulla olisi ihan vedenpitävä konsti,jolla he saataisiin tunnustamaan vähän ylimääräistäkin.Heppu pimeään huoneeseen ja loputon ohjelma ketju vanhoja Bumptsibumeja pyörimään,niin johan. :-)))
Kaurismäen elokuvissa ei taida olla yhtään ravimaailmaan sijoittuvaa kohtausta, vaikka joku totohalli sopisi hyvin miljööksi. Aika paljon tuolla raveissa näkyy tyyppejä, jotka voisi suoraan siirtää Kaurismäen elokuvaan. Kenties Poolinkin, jollaisena kuvittelen. Tai ehkäpä Pool sopisi vielä paremmin johonkin Matti Ijäksen leffaan. Ijäksen elokuvat ovat suurimpia suosikkejani.
Kaurismäen tai -mäkien elokuvia aikoinaan melkein inhosin, pikkunokkelia ja sisäpiirivitseiltä tuntuvia. I Hired a Contract Killer oli eka Kaurismäen leffa, josta innostuin ja Kauas pilvet karkaavat sekä Mies vailla menneisyyttä minunkin mielestä jo mestariteoksia. Suomi-trilogian kolmas osa eli tämä viimeisin Laitakaupungin valot ei ole aivan kahden aiemman veroinen, paitsi Peter von Baghin mielestä. Ehkäpä me tyhmemmät tajuamme kymmenen vuoden kuluttua. 80-luvun rockdokumentti Saimaa-ilmiö on myös mainio, paljolti Juicen ja Hassisen koneen ansiosta.
Poolin provoiluihin ei pitäisi tarttua, mutta todistan taas hölmöyteni kun kommentoin. Kansahan se on aina oikeassa ja tietää mikä on parasta, niin kuin miljoona kärpästäkin. Kansa valitsee parhaat ja viisaimmat päättäjät. Kansa pelaa muuttuvat kertoimet oikeiksi, ja pelikohteen sulkeutuessa tiedetään aina absoluuttinen totuus kilpailijoiden voimasuhteista. Poolin mielestä Ilkka Remes on Suomen paras kirjailija, kun myy eniten ja parasta musiikkia ovat Idols-voittajat tai mitkä smurffit milloinkin. Suomen paras lätkäjoukkue on Jokerit, kun sillä on eniten kannattajia ja samalla logiikalla maailman paras seurajoukkue futiksessa ManU, ei tarvitsisi mitään sarjoja edes pelata.