Vuoden 1918 Kronologia,Google

20.3.1917
Helsingissä korvattiin poliisi kansanmiliisillä.

18.4.1917
Metallialan työläisten lakko 8 tunnin työpäivän puolesta. Työnantajat suostuivat samana päivänä.

23.4.1917
Leipäkortit otettiin käyttöön Helsingissä, kesäkuun lopulla koko maassa.

01.5.1917
Suuria vappumarsseja. Helsingissä 50 000 henkeä.

28.5.1917
Turun kunnallislakko 28.5.-1.6.

.6.1917
Suojeluskuntien perustaminen alkaa kesäkuussa, kevään maatalouslakkojen jälkeen.

.6.1917
Viljaa takavarikoitiin. Perustettujen elintarvikelautakuntien toimesta jauho- ja leipäkortit.

3.6.1917
Helsingissä miliisilakko 30.6.-10.7. ja 15.-25.7.

13.7.1917
Maatalousakkolaisten ja isäntien yhteenotto Huittisissa. Työläisjoukkoon ammuttiin, seitsemän haavoittui.


14.7.1917
Eduskunta hyväksyi uudet yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait. Eduskunta hyväksyi 8-tuntisen työaikalain. Käsittelyä edelsivät työväenliikkeen valtaisat mielenosoitukset.


18.7.1917
Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hyväksyi ns. valtalain, jolla korkein valta siirrettiin eduskunnalle ja maa julistettiin Venäjän hallituksesta riippumattomaksi ulkopoliittisia ja sotilaallisia asioita lukuunottamatta.

31.7.1917
Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti suomen eduskunnan ja määräsi toimeenpantavaksi eduskuntavaalit 1-2.10.

9.8.1917
Turun voimellakat. Joukko naisia kerääntyi paikallisen Valion liikkeen edustalle vaatien voita. Voita jaettiin ihmisille, mutta vaatimukset kovenivat: kansa vaati kaikkia elintarvikevarastoja takavarikoitaviksi ja jaettavaksi ilmaiseksi. Turkuun julistettiin yleislakko.

11.8.1917
Helsingin Senaatintorilla kokoontui väkijoukko Turun tapahtumien innostamana ja lähti sieltä tarkastamaan varastoja.

17.8.1917
Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui Pörssitalolla. Väkijoukkko kokoontui talon ympärille ja tunkeutui sisäänkin.Se vaati palkankorotuksia. Miliisin avuksi paikalle saapui miehiä. Nämä muodostivat myöhemmin alun Helsingin suojeluskunnalle. Sosialidemokraatit tuomitsivat väkijoukon teot.

3.9.1917
Helsingin työväenjärjestöt päättivät perustaa punakaartin. Tampereelle oli jo kesällä perustettu työväen järjestyskaarti.

1.10.1917
Eduskuntavaalit 1.-2.10. Sosialidemokraatit menettivät enemmistönsä, he saivat
92 paikkaa.

24.10.1917
Työväen järjestyskaartin säännöt julkaistiin. Samoihin aikoihin lehdissä oli kehoituksia kaartien perustamiseen.

27.10.1917
Ensimmäinen jääkäriryhmä ja aselähetys Saksasta tulivat höyrylaiva "Equityllä" Pohjanmaalle.
7.11.1917
Alfred Kordelinin murha. Lammilaisen kartanonherran kaltoin kohtelema entinen alustalainen johdatti joukon venäläisiä matruuseja kartanolle. Avuksi tulleiden suojeluskuntalaisten ja matruusien välille syttyi taistelu, jonka aikana matruusi teloitti kartanonherran.

8.11. 1917
"Me vaadimme". Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä alkoi kyllästyä asioiden etenemisvauhtiin. Ryhmä listasi uudistusesityksensä kärkevässä julistuksessa. Vaatimuksiin oli lisätty lahtarikaartien hajoittaminen.

14.11.1917
Suurlakko. Oikeistoenemmistöinen eduskunta torjui sosialidemokraattien vaatimuslistan.
Maltilliset olisivat tyytyneet kompromissiin, mutta olivat jo vähemmistönä. Vaatimukset uusittiin nyt Ammattijärjestön kokouksessa ja vaatimuksia vauhdittamaan julistettiin lakko.

15.11.1917
Venäjällä hallitusvalta oli joutunut bolsevikkien käsiin. Suomen eduskunta päätti ryhtyä käyttämään korkeinta valtaa Suomessa.

16.11.1917
Kunnallislait ja laki 8 tunnin työajasta vahvistettiin eduskunnassa.
17.11.1917
Punakaartilaiset hajoittivat Saksanniemen poliisikoulun. Miehistö koottiin Lappajärvelle. (aikaisemmin Saksanniemen kartanoon oli koottu ratsastava poliisikunta).

6.12.1917
Eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen.
4.1.1918
Työläis-,sotilas- ja talonpoikaisedustajain neuvoston toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden.

4.1.1918
Ranska, Ruotsi ja Saksa tunnustivat myös.
10.01.1918
Norja tunnusti Suomen itsenäisyyden.
12.01.1918
Oikeistoenemmistöinen eduskunta valtuutti Svinhufvudin senaatin äänin 97-85 "ryhtymään toimenpiteisiin laillisen järjestyksen ylläpitämiseen maassa".
16.1.1918
"Kenraaliluutnantti vapaaherra C.G.E. Mannerheim valtuutettiin ylimpänä päällikkönä johtamaan työtä järjestyksen palauttamiseksi."

20.1.1918
Ensimmäiset taistelut alkoivat Viipurissa.
23.1.1918
Sdp:n toimeenpaneva komitea perustettiin 23.-24.1. Valta puolueessa siirtyi kumouksellisille.
26.1.1918
Senaatin julistus Suomen kansalle. Osa senaattia siirtyi Vaasaan. Senaatti nimitti Mannerheimin ylipäälliköksi Pohjois-Suomeen.

27.1.1918
Punakaarti otti vallan haltuunsa Helsingissä. Kansalaissota oli alkanut. Valkoiset alkoivat hallussaan olevilla alueilla vangita työväenliikkeen jäseniä ja muita kansalaisia.
28.1.1918
Helsingissä muodostettiin punaisten hallitus, kansanvaltuuskunta, puheenjohtajana Kullervo Manner.

1.2.1918
Kansanvaltuuskunta julkaisi väliaikaista oikeuslaitosta koskevan lain. Jokaiseen kuntaan perustettiin vallankumousoikeus. Syytetyllä oli oikeus omaan avustajaan. Kuolemanrangaistus oli kielletty. Oikeudet tuomitsivat useimmiten sakkoihin.

3.2.1918
Ouluun, Kuopioon, Varkauteen ym. keskuksiin saarroksiin jääneet punaiset antautuvat 3.-21.2..

20.2.1918
Punaisten suuri hyökkäys Haapaniemen-Pieksämäen rautatielinjalla epäonnistui.

25.2.1918
Mannerheimin kiertokirje ja kuulutus. Niissä annettiin ohjeita vangitsemisesta ja kuolemanrangaistuksen käytöstä. Näin ohjattiin valkoisen Suomen oikeudenkäyttöä. Ohjeiden epämääräisyys johtivat vapaisiin tulkintoihin ja laajoihin punavankien teloituksiin.

3.3.1918
Saksalaiset suostuivat Suomalaisten avunpyyntöön.
5.3.1918
Tampereen taistelu 5.3.-6.4. Pohjoismaisen sotahistorian kovimmat taistelut.

21.3.1918
Vangittujen punaisten määrä oli kasvanut tuhansiin. Ylipäällikkö määräsi vangit sotilaiden haltuun.

3.4.1918
Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa. Saksalaiset valloittivat Helsingin, Riihimäen, Lahden ja Loviisan.

25.4.1918
Kansanvaltuuskunnan jäsenet olivat siirtyneet aiemmin Viipuriin. Valkoisten joukkojen lähestyessä alkoi pakomatka laivoilla Pietariin.

5.5.1918
Viimeiset punaiset joukot antautuivat Pyhtäällä saksalaisille.

12.5.1918
Valkoiset olivat jo varhaisessa vaiheessa käyneet keskustelua keskitetystä vankileirijärjestelmästä. Sotavankilaitoksen päällikkö esitti ensimmäisen suunnitelman yhdestätoista leiristä. Käytännössä leirien määrä kasvoi hiukan suuremmaksi. Vankien luku oli suurimmillaan yli 80 000.

15.5.1918
Päätös sosialidemokraattisten kansanedustajien vangitsemisesta.
Ns. tynkäeduskunta kokoontui.

17.5.1918
Lakiesitys valtionrikosoikeuksista.

18.5.1918
Eduskunta luopui korkeimman vallan käytöstä ja uskoi valtionhoitajan tehtävän P.E. Svinhufvudille.

21.5.1918
Sanomalehtien julkaiseminen luvanvaraiseksi.

24.5.1918
Ainoa eduskunnassa oleva sos.dem. kansanedustaja Matti Paasivuori teki välikysymyksen "erinäisten eduskunnan jäsenten vangitsemisen johdosta".

28.5.1918
Lakiesitys valtionrikosoikeuksista hyväksyttiin.

29.5.1918
Sosialistilaki. Sisällissodan voittajat pyrkivät laillistamaan kansalaisoikeuksien rajoittamisen. Laissa annettiin hallitukselle laajat valtuudet rajoittaa paino-, yhdistymis-, ja kokoontumisvapautta ja antaa määräyksiä kapinan lopulliseksi kukistamiseksi ja osanottajien kiinni saamiseksi.

29.5.1918
Svinhufvud vahvisti lain valtionrikosoikeuksista.

30.5. ja 18.10.1918
Senaatti antoi 500 000 markkaa avustusta kansalaissodan orvoille perustettavia lastenkoteja varten. 20 000 lasta oli menettänyt toisen tai molemmat vanhempansa. Näistä alle kymmenes osa oli valkoisten lapsia.

8.8.1918
Eduskunta hyväksyi äänin 58-44 hallitukselle osoitetun anomuksen ryhtyä toimenpiteisiin kuninkaanvaalin suorittamiseksi.

14.8.1918
Suomen Työläisten Avustuskomitea perustettiin avustamaan perheitä, jotka olivat menettäneet elättäjänsä. Perustamassa oli joukko sosialidemokraatteja. Vuonna 1920 toiminta siirtyi Työväenjärjestöjen Avustustoimikunnalle, jossa oli laaja järjestöedustus. Vuonna 1922
avustustoiminta siirtyi suoraan työväenjärjestöille.

9.10.1918
Tynkäeduskunta valitsi suomelle kuninkaan. Valinta kohdistui Hessenin prinssiin, Friedrich Karliin (Väinö I).

15.10.1918
Laki vuokra-alueiden lunastamisesta.
Torpparit saattoivat lunastaa torppansa maat. Punakaartilaispykälä: oikeus ei koskenut 10 vuoden tuomion saaneita. Pykälä poistettiin kesällä 1919.

30.10.1918
Armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneille punaisille. 30 500 armahdettiin ehdonalaisesti.

7.12.1918
Toinen armahdus. Enintään kuuden vuoden tuomion saaneet punaiset laskettiin ehdonalaiseen vapauteen. Muihinkin tuomioihin lievennyksiä. Valkoiset rikolliset ja omavaltaiset teloittajat vapautettiin syytteen uhasta.

14.12.1918
Väinö I katsoi parhaaksi luopua Suomen kruunusta.

28.4.1919
Laki valkoisten eläkkeistä. Sodan jälkeen 1918 v. kapinan aiheuttamain turvatonten lasten huoltokomitea pohti sodan orpojen asemaa. Lainkuuliaisten valkoisten lasten asia tuli hoitaa eläkejärjestelyin ja punaorpojen asia osana köyhäinhoitoa. Heinäkuussa 1918 asetettiin soturien avustamiskomitea miettimään valkoisten sotainvalidien, leskien ja orpojen huoltoa. Komitean esityksestä säädettiin laki, jolla valkoisille haavoittuneille ja kaatuneitten perheenjäsenille alettiin maksaa eläkettä.

19.06.1919
Valtionhoitaja Mannerheim vapautti kaksitoista kansanedustaja ja 2000 muuta vankia.

30.1.1920
Noin 2600 vankia vapaaksi. 40 000:lle entiselle punavangille annettiin kansalaisoikeudet takaisin.

20.1.1921
Noin 200 punavankia vapautettiin. Venäjälle paenneita armahdettiin.

21.5.1921
Jälleen valtionrikosoikeuksissa tuomittujen armahdus. Sen jälkeen vankeja oli syksyllä jäljellä noin 1000 henkeä.