Tässä kirkon on nyt pidettävä linjansa eikä mennä liikaa maallisten tuulien ja uudistusten mukana. Jos meinaavat ettei kansa vallan kaikkoa. Naispappeuden hyväksyminen repi jo raakasti yhteisöä.
Ihmisellä pitää olla paikka missä voi kertoa syntinsä ilman pelkoa että ne leviää eteenpäin. Hyvin sanoi se (nais)pappi a-tuubissa.
Maailmassa on nykyisin useita vakavia yhteiskunnallisia SAIRAUKSIA,
vaikeimmat niistä ovat:
1. poliittisesti korrekti ateismi
(sen mukaanhan Hitler toimi oikein, kun ei rikkonut natsi-saksan lainsäädäntöä toimissaan)
2. feminismi (kiintiönaiset pitäisi asettaa pätevämpien miesten edelle valinnoissa sukupuolen perusteella)
3. individualismi (ihmisarvo on vain hyötyarvo keskinäissä suhteissa)
Lopulta nämä tuhoutuvat mahdottomuuteensa !
Nimittäin pedofiilitapauksissa. Kun tuntuu näillä "uskovaisilla" olla noita pervoja taipumuksia!
Onhan nyttenkin papeillä sääntö, että jos ilmoittaa suunnittelevansa törkeää rikosta, niin papin on tästä kerrottava viranomaisille. Miksi ei sitten kun rikos on jo tapahtunut?
on juuri tehty rikollisille, jotka haluavat tunnustaa jollekin, jonka tietävät pitävän rikokset omana tietonaan ja pääsevät jatkamaan rikoksiaan rauhassa/nauttimaan rikostensa hedelmistä.
Kirkko on näin päässyt kiristämään aikojen saatossa itselleen suuria omaisuuksia.
miksi ei kukaan muu kuin pappi saisi tietää mitä syntejä olet tehnyt, pool ?
Tuntuu vähän siltä, että nämä pervot omantunnon tuskissaan kuuluvat näihin uskonnollisiin yhteisöihin, saavat mielenrauhan kun huutavat herraa apuun raiskattuaan toistuvasti lapsia. Kerrassaan pöyristyttävää.
Nämä hirviöt pitäisiä kuohia.
että itsellä ei mitään rikollista salattavaa. Rippisalaisuudesta en edes ole ennen tiennyt ev.lutissa. Luulin sen kuuluvan katolilaisuuteen että verhon takana kuiskitaan tunnustuksia.
Toki tiesin että kuolevat papeille koviakin juttuja tunnustaa saadakseen synninpäästön.
Tärkeintä on kuitenkin ihmisen ja Jumalan välinen suhde. Sitten vasta tulee maallinen oikeus.
Ja kuten se naispappi hyvin sanoi: jos jutut lähtee heti kiertoon, ei kukaan enää arvaa mitään papille kertoa. Eikä se ainakaan asiaa auta.
Pedofilia on aina tuomittava teko ilman mitään puolusteluja.
on se hyvä että pool edes arvostaa naispappeja. luulin ihan naipappeuden vastustajaksi.
rikos piinaa myös mahdollisia omaisia. Sanotaan, että joku tunnustaa kuolinvuoteella jotain rikoksia niin minusta papin velvollisuus ja oikeus on viedä asia muidenkin tietoon. Selvittämättömät asiat kalvaa syövän lailla.
Poolilla törkeä ja vähättelevä asenne rikoksentekijöiden(evlut) uhreja kohtaan.
Vakavien rikosten tekijälle papin helmoista helpotustaan mielen tuskalleen hakevalle ei pidä mielestäni antaa salaisuuden suojaa. Pyytäköön armoa kaksin kesken Jumalaltaan. Mutta jos tunnnustaa tekonsa, papin pitää kaikin tavoin yrittää saada pahantekijä sovittamaan rikoksensa Jos se ei oma-aloitteisesti onnistu, papin on vietävä asia eteenpäin. Mitä sitten ovat vakavat rikokset? Määriteltäköön ne nyt uudestaan joissain kirkon ja lainlaatijien yhteisesti tekemissä pykälissä. Papeista ei voida tehdä kuitenkaan tuomareita, siksi säännöt on oltava selkeitä.
Jos taas uhri hakee tuskaansa apua papilta, eikä halua viedä kokemaansa rikosta tai pahantekoa eteenpäin jostakin syystä, hänellä olisi siihen oikeus. Papin henkinen tuki voi olla ratkaiseva selviytymiselle. Monesti se voi olla näinä säästöaikoina ainoa apu, ammattiauttajille ei noin vain mennä.
Ortodoksina minulla on kokemusta synnintunnustuksesta. Lapsena oli aina silloin tällöin mentävä tunntustamaan papille syntinsä. Yleensä suurten kirkollisten juhlapyhien yhteydessä. Voi sitä tuskaa etukäteen, kun piti miettiä, minkä tason kolttoset on tunnustettava. Kun niitä nyt oli kuitenkin aina melkoinen määrä kertynyt. Papit olivat kuitenkin aina ihania, he arvasivat, mitä tuo syntinen tytöntyllerö nyt kokee. Jutustellen ja kysellen he saivat ulos olennaisen, lapsen mieltä painavat asiat. Se olikin ihan helpottavaa. Pappi ohjasi kuitenkin aina hyvittämään ja tunnustamaan pahoja tekoja. Taisi se toimiakin aina joskus ja jonkin aikaa :)
Aikuisenakin olen käynyt synnintunnustuksella. Tunnelmat ovat olleet aika samat, kuin lapsena. Synnit ovat vain olleet huomattavasti helpompi määritellä. Yksittäisten kolttosten sijaan mieltä vaivaavat elämäntavat, suhtautuminen kanssaeläjiin, yleinen vastuu omista teoista jne. Tunnustus, katuminen, hyvitys, parempaan pyrkiminen, paremmat teot ja vastuun kantaminen. Tällä kaavalla se mielestäni menee tai ainakin pitäisi mennä.
Oltakoot yleisesti mitä mieltä tahansa ripillä eli synnintunnustuksella käymisestä, meille siihen kasvaneille se on tärkeä juttu.
Rikosten ja pahanteon sovitukseen ja anteeksiantoon ei kuitenkaan riitä, että tunnustaa papille tekonsa ja teot salataan. Niistä on kannettava myös vastuunsa ja uhreille ja heidän omaisilleen on tehtävä oikeutta.
on juuri se pointti
"Toki tiesin että kuolevat papeille koviakin juttuja
tunnustaa saadakseen synninpäästön.
Ja kuten se naispappi hyvin sanoi: jos jutut lähtee heti
kiertoon, ei kukaan enää arvaa mitään papille kertoa. Eikä
se ainakaan asiaa auta."
kun jollekin saa kertoa, kunhan ei viranomainen saa tietää, niin se varmistaa, että todellista katumusta ja syntien julkituomista ja niiden seuraamuksiin alistumista ei tapahdu.
ja rikosten toistaminen mahdollistuu.
jos olet pol sen omenan joskus vienyt naapurin puusta, niin käy korvaamassa se.
jos heitit kiven vi----sen naapurin ikkunaan, korvaa se.
jos olet paskaa puhunut jostakusta, käy pyytämässä anteeksi ja kaikilta niiltä myös joille olet paskaa jauhanut.
jos olet ryöstänyt, polttanut, raiskannut, mene poliisille.
rippisalaisuus on vain yksi (kirkon) vallankäytön väline, jonka poliittiset johtajat (historiassa usein samat kuin poliittiset johtajat)ovat hyväksyneet oman etunsa vuoksi.
on otsikon rutaissut!
Vapaa-ajattelijat järjestävät perjantaina tempauksen. Tuo raamattu ja saat pornolehden tilalle. Hauska tempaus!
hauskemmaksi menee viimeisellä portilla kun erotellaan akanat jyvistä!
Ahtaajatkin riemuissaan kierittelivät konepellillä umpikännissä, mutta aikalailla ilmeet muuttui kun verokirja iskettiin kouraan.
Siellä näkijä missä tekijä.
Älä usko kaikkea mitä kirjoissa sanotaan.
Varsinkin kepulaisille tulee viimeisellä portilla oikein joukkotappelu keskenään
Olenkin tässä miettinyt missä se viimeinen portti on. Pool sen tiesi - Kotkan satamassa.
Lopputilin avulla voikin sitten käydä tapaamassa vaikka Kotkan ruusua?