Tappoivatko Idols yms. kisat megatähdet?

Itseasiassa Eminem teki tänä vuonna vakuuttavan paluun ja pommittaa jenkkien listaykköspaikkoja viikosta toiseen muutaman huonomman välivuoden jälkeen.

Onhan näitä megasuosikkeja jos eri genrejä tutkitaan. Kyllähän Lady GaGat ja kumppanit jonkinmoisia megatähtiä ovat jo ensimmäisen levyn perusteella ja jos sama flyytti jatkuu?

kansalaiset on vaurastuneet vuosien varrella koska kärkipäässä on erittäin vähän 70- saati 60-luvun levyjä. Silloin kilpailu oli kuitenkin paljon suppeampaa ja musiikki parempaa noin kautta linjan.

Nykyään taitaa olla niin ettei levyjä enää osteta vanhaan malliin vaan katsellaan juutuubia ym.

Led Zeppelin nelonen on ainoa ilmalaivan älppäri listalla ja se kuvaa sitä koska on ollut rahaa levyjä ostaa ja koska ei. Kyllähän levy kuitenkin kaikissa äänestyksissä aina kympin sakissa on ollut.

että myydyinpien artistien listaa jos aletaan tutkimaan, niin tokihan jotkut 70-80 luvulla aloittaneet bändit ja laulajat ovat kerenneet 30-40 vuodessa myydä niitä levyjä kauemmin kuin pari vuotta pinnalla olleet. Ehkäpä megatähteyttä pitäisikin tutkia siltä kantilta, mitenkä artisti vetää yleisöä esimerkiksi konsertteihin?

Tarkoitin siis sitä aikaa, jolloin Eminem löi läpi. Siitä nyt on kuitenkin jo se 10 vuotta.

Lady Gaga tosiaan on nyt pinnalla, mutta eipä hänkään ole päässyt tuonne myydyimpien listalle.

myydyimpien listoille. Kyllähän artistien täytyy vuosia olla pinnalla, jotta se on edes mahdollista. Esim. Michael Jacksonin luvutkin nousivat uudestaan vasta kun mies kuoli.

ole 10 vuoden päästä noussut 20-29 miljoonan listalta tuonne ylempiin listoihin. Ei ne vuodessa noita määriä muutkaan ole myynyt.

Listamyynti ei kerro enää tänä päivänä totuutta suosikeista. Piratismi on räjähtänyt käsiin, musiikkia voidaan ladata mitä erilaisimmista internet-systeemeistä, YouTubet pyörii jne.

Täällä Eminemin jälkeisiksi megatähdiksi on ehdotettu Lady Gagaa. Gagan levy möi 3,6 miljoonaa Usassa. Supertähti? Vertailun vuoksi Eminemin Marshall Mathers lp möi jo ensimmäisellä viikollaan 1,76 miljoonaa levyä Usassa ja yli 10 miljoonaa yhteensä jenkeissä.

Mutta jos unohdetaan pelkkä levymyynti niin pystyttekö sanomaan artisteja, jotka ovat nousseet megatähteyteen 2000-luvulla? Tämähän on ollut täysin Paris Hiltonin kaltaisten turhien julkkisten ja idoleitaan matkivien persoonattomien Idols-kisailijoiden vuosisata/vuosikymmen tähän mennessä.

Jenkeissä näitä gangsta räppäritähtiä tulee uusia kuin sieniä sateella. Kanye Omari West tuli julkisuuteen -oo vuonna ja kymmenen vuotta on huipulla ollut. Hyvin moni nykyräppäri rahoittaa promonsa ennen julkisuutta rikollisin keinoin (huumeiden myynti,pankkiryöstot jne.)

Jengiläisiä ne on kaikki ja huumeita ja muuta rikollisuutta edustavat räikeästi ja nuoriso tykkää.

Älkää unohtako, että Elvis kuulemma elää.

Musiikkibusineksen kiertonopeus kasvaa koko ajan eikä varsinaisia megatähtiä ole juuri 80-luvun jälkeen syntynyt. Robbie Williams oli periaatteessa lähellä, mutta kun menestystä ei Usan markkinoilla tullut niin vähän vaiheeseen sekin jäi.

Levymyynti ei oikein ole enää relevantti mittari, mutta kyllä sekin jotain kertoo. Tarjontaa on paljon ja musiikkia on saatavilla tosi helposti ja halvalla. Oma peräistä ja persoonallista musiikkia esittävä artisti/bändi jää väkisin marginaaleihin. Pitkälle tuotteistetut ja ääri-ilmiöillä leikkivät artistit välkkyvät hetken tähtitaivaalla kadotakseen pian näkyvistä.

Vanhat megatähdet myyvät edelleen kohtuullisesti äänitteitä, mutta kiertueet kertovat hurjasta suosiosta.

Oman arvioni mukaan gloobaleja megatähtiä on enää kourallinen: U2, Metallica, Madonna, Ac/Dc ja Bruce Springsteen.

Kyllähän esim. Coldplayta voi pitää jo aikamoisena megabändinä. Se on kuitenkin tahkonnut 90-luvulta lähtien ja kasvanut yhdeksi suurimmista bändeistä maailmassa. Edellinenkin levy sai osakseen sellaisen odotuksen, että ei ihan heti ole vastaavaa nähty.

Globaaleista tähdistä joita tässä ei ole edes mainittu, mutta jotka kyllä täyttävät minkä tahansa megatähti vaatimuksen voidaan kai mainita ainakin 90-luvun loppupuolelta uransa aloittaneet naistähdet Christina Aguilera ja Britney Spears.

Kyllä näissä pysyvämmissä ilmiöissä näyttäisi tosiaan olevan se yhteinen tekijä, että ne eivät ole tosi tv-formaatista kotoisin.

Yksi bändi muuten, jota ei Suomessa tunneta läheskään niin hyvin kuin pitäisi, mutta joka on USA:ssa ollut jo vuosia ylivoimaisesti suosituin keikkabändi on Dave Matthews Band. Siinä on muuten uskomattoman suosittu yhtye, josta harvemmin kuulee mediassa. USA:ssa kyseinen yhtye myy keikat aina poikkeuksetta täyteen, ja levymyyntikin on hyvällä tolalla, ei tosin aivan huipputasoa. Mutta megabändi on kuitenkin kyseessä, ja on ollut jo pitkän aikaa.

Kyllä Robbie on ilman muuta megatähti.
Ei USA ole ollut enää vähään aikaan maailman napa.
Maailman väestö on yli 6 miljardia. USA:ssa asuu 300 miljoona ihimistä eli alle 5% maailman väestöstä.

Ensin vastatakseni kysymykseen: mielestäni eivät. Uusien megatähtien syntymiseen vaikuttavat monet seikat, joista toki yhtenä osana ovat nämä erilaiset formaatit.

Megatähti-statuksen hankkimiseen nykyaikana ei käytännössä ole kuin yksi tie; tehdä pitkä ura ja monta hyvää levyä/hittiä. Eminem/Kanye West jne tyyppiset artistit ovat vielä kaikesta huolimatta artisteina varsin nuoria urallaan.

Moni tässäkin ketjussa mainituista megatähdistä on tehnyt lähes 30 vuoden urakan huipulla. Viime viikolla Suomessa konsertoinut U2 näistä yhtenä. Keikkasuosiosta on vaikea päätellä siitäkään kaikkea, etenkään Suomen vierailuista. Madonna on kai vetänyt eniten väkeä yksittäisellä keikalla, mutta toisaalta keikka oli Suomessa ensimmäinen. Myös U2 on vieraillut harvakseltaan (1982,1997,2010), kun taas Metallicalla keikkoja taitaa Suomessa olla jo takana reilusti toistakymmentä.

Huipulla alkaa kuitenkin pian olla tilaa uusille megatähdille. Nuorimmat näistä nykyisistä kun alkavat olla jo viisikymppisiä, ja tuskin enää ihan mahdottoman kauaa kiertävät. Sekin lisännee keikkasuosiota, kun artisteja ei enää montaa kertaa voi nähdä ylipäätään missään. Toisaalta isojen bändien keikoilla käyminen on tällä hetkellä jopa jonkunlainen muoti-ilmiö. On kyllä seuraavan parinkymmenen vuoden aikana jännä nähdä mistä artisteista tulee oikeasti tosi suuria nimiä, kun luultavasti stadionkeikat eivät koskaan lopu.

"En osaa nimetä yhtään suomenkielistä todella
suosittua omia biisejä tekevää bändiä Apulannan jälkeen.
Osaako joku muu?"

- PMMP? Jos tilastoni oikein luin, niin Apulannan 5 eniten myynyttä levyä ovat myyneet noin 175 000 kpl ja PMMP:n neljä levyä reilut 200 000 kpl. Lisäksi PMMP:n keikkasuosio on todella huipussaan, sen sai todeta vaikka eilen Tampereen yo-talolla. Ruisrockissakin PMMP taisi tänä vuonna kerätä toiseksi eniten yleisöä lavan eteen heti Ozzyn jälkeen. Viimeinen on tietysti rankka arvio.

Apulanta: 185k kpl
PMMP: 210k kpl.

Mutta anyway tuohon suuntaan.

Olen kokolailla samaa mieltä, kuin Blck tuossa ylempänä.

Sitten Eminemin läpilyönnin aikojen, musiikkimaailma on täysin erinäköinen nykyään. Albumien sijaan myydään hyvin paljon biisejä yksittäisinä downloadeina ja musiikkimaailma on muutenkin mennyt kokoajan tällaiseen kertakäyttöisempään suuntaan. Ikävä kyllä.

Idols (esimerkiksihän) oli levy-yhtiöille loistava formaatti, mutta kuolee nyt sitten aikansa eläneenä Yhdysvalloistakin kaiketi pois, kun Simon Cowell suuntaa kiinnostuksensa muualle. Megatähtien syntymisen (tai siis syntymisen puutteen) kanssa näillä ei ole mielestäni mitään tekemistä, vaan ne vain pikemminkin heijastavat vain ajankuvaa.

Eläkeläisosasto, jolla ei ole ollut enää vuosikymmeniin mitään uutta musiikillista annettavaa (U2, Rolling Stones, jne jne jne) alkaa onneksi pian siirtymään takavasemmalle ja suuret areenat avautuvat, tai ainakin voivat avautua uusille nimille.

Se on sitten hieman huolestuttavaa, että myös se seuraavaksi näiden saappaisiin astuvat nimet (Foo Fighters, Pearl Jam, Radiohead, Coldplay, Linkin Park, jne.....) ovat kaikkea muuta kuin uusia tulokkaita. Vanhoja ja vielä vanhempia konkareita siis nämäkin.

Tämä kertoo tietenkin pitkälti siitä, että VARSINKIN Suomessa keikkajärjestäjät uskovat keikoilla käyvien ihmisten olevan hyvin konservatiivisia ja käyvän katsomassa vain kaikkein eniten "varman päälle" leimalla varustettuja nimiä. Ja näinhän se taitaa ollakin.

No, jäähallin kokoisiin tiloihin Suomessa uskalletaan kohtuullisen rohkeastikin bookata bändejä joten sillä saralla ainakin on tulevaisuutta, vaikka stadion-konsertit tulevaisuudessa vähenisivätkin.

Se nyt toki on selvääkin, ettei myydyimpien levyjen listoilta löydy yhtään vuoden 2004 jälkeen julkaistua levyä. Vielä. Sensijaan vuoden 2014 jälkeen julkaistuja levyjä sieltä ei näillä näkymin voi koskaan tulla löytymäänkään.

Minun musiikkimaailmaani sopii niin eläkeläisosaston musiikki kuin vähän tuoreempikin. Katson halveksitut Amerikan Idolsit (siinä vaiheessa, kun alkukarsinnat on ohi) ja Euroviisut - aina. Viime suurkonsertissa käynnistäni on aikaa, mutta erilaisissa niissäkin olen käynyt. Megatähtiä ei tapa mikään, niitä tulee aina olemaan, Blck ja tragedian kirjoittavat hyvää tekstiä ja asiaa.

Katsoin juuri Yle Teeman Soul Deep - Mustan musiikin tarinan 4. jakson. Iho on kananlihalla vieläkin. Otis Redding ennen kaikkea, mutta Sam & Dave, Wilson Picket, Aretha Franklin...Muistuttivat taas kerran, mikä merkitys musiikilla voi olla ja millainen voima sillä on ollut esim. rotujen tasa-arvon edistämisessä. Soul ja r&b on juurimusiikkia, antaa vieläkin mahtavaa energiaa ja valtavan elämyksen. Ei kuole nuo megat ikinä. Heistä saa ja sai varmasti voimaa ja inspiraatiota eilisen, tämän päivän ja vielä tulevatkin musiikin tekijät.

Vaikka pakko täsmentää sen verran, että itse en ainakaan eläkeläisosastolla tarkoittanut vanhempaa musiikkia, vaan niitä bändejä, jotka ovat kiertäneet maailman stadionit kolmeen kertaan ympäri ilman uutta merkittävää musiikillista annettavaa.

Jos nyt vaikka mietitään Otis Reddingiä, niin kaverihan kuoli luomisvoimansa huipulla julkaistuaan lyhyen uransa aikana laadukasta musiikkia huimalla tahdilla. Moneenkaan stadioneilla esiintyvään artistiin vuonna 2010 ei voi littää lähivuosilta tai jopa lähivuosikymmeniltä sanoja laadukas uusi musiikki.

Mutta mitäs sillä on väliä. Stadionille mennään kokemaan elämyksiä, eikä välittämään siitä, onko keikka musiikillisesti keskinkertainen, välttävä, tai jotain muuta. Oli kyseessä sitten Paul McCartney, U2 tai joku muu.

SILTI : Better to burn out, than to fade away taitaa eräskin 40-luvulla syntynyt kanadalainen sanoa eräässä biisissään.

bändiä joita voisi harkita lähteä katsomaan stadionille.

Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep


Kenellekään aikuiselle ei liene epäselvää, miksi moinen uhraus ja ruuhkaan vapaaehtoisesti meneminen.

Nämä siis ulkolaisista.

Kotimaisia enempi lähtien A.Aallosta, Yölinnusta, Neljän Suora ja tietty Paula!

Uriah Heepin keikalla ei stadionilla olisi ruuhkaa. Kyllä ne 600 katsojaa mahtuisivat siellä kohtuu hyvin liikkumaan.

Deep Purplekaan ei saa myytyä edes jäähallia täyteen, joten stadionilla olisi kohtuu väljää.

Eli rauhallisin mielin voisit lähteä.

"Uriah Heepin keikalla ei stadionilla olisi ruuhkaa. Kyllä ne
600 katsojaa mahtuisivat siellä kohtuu hyvin liikkumaan."

- Erittäin hyvin sanottu! Juuri näinhän asia todellisuudessa on. Luku tosi voisi olla 1600 kun muutama saattaisi lähteä kokemaan miltä bändi kuulostaa stadionilla. Ja kovalla mainostuksella voisi tulla vielä muutama lisää. 5000 ihmistä saattaisi saada liikkeelle jos lippuja jaettaisiin ilmaiseksi.

Huomauttaisin myös, että myöskään 50 000 hengen yleisö ei aiheuta stadionilla nykyään ruuhkia. Ja on täysin naurettavaa vedota johonkin ruuhkiin syynä olla menemättä jonkun bändin keikalle. Ihan samaa kauraa mitä ihmiset sanovat että "ei viitsi lähteä kuninkuusraveihin kun siellä on niin kova tungos". Heh.

"Kotimaisia enempi lähtien A.Aallosta, Yölinnusta, Neljän Suora ja tietty Paula!"

A.Aalto on se rytmiorkesteri? Joskus naaman jossain nähnyt, mutta kun en humppaa kuuntele niin kuullut tätä en ole.

Yölintu on se humppabändi, jossa laulaa se töyhtöhyypän näköinen vaalea kaveri? Joskus autoradiota räplätessä varmaan tätä kuullut, tosin vaihdoin heti kanavaa.

Neljän suora on sökössä, mutta mitä tekemistä sillä on musiikin kanssa?

Paula...onko tämä se vanhahko täti, joka kiekuu siinä pitsamainoksessa?

Ainii, unohdin mainita, että miä tykkään erityisen paljon Kaija Koosta.

Siinä on sellainen puuma, että sen kun saisi purkkiin. Ja oikein mielelläni voisin myös langeta Rouva Koon terävien kynsien raavittavaksi.

Kouvolan kuninkuusraveissa join humalapäissäni Kaijan vissyn :)

"Oman arvioni mukaan gloobaleja megatähtiä on enää
kourallinen: U2, Metallica, Madonna, Ac/Dc ja Bruce
Springsteen. "

-mutta Rolling Stones on ainut yhtye,joka voi lähteä täysin riskittä Mihin Tahansa Maailmankolkkaan varmana täysistä stadioneista.

Joku ehdotti "vanhojen tähtien"(u2,Rolling Stones ym.)siirtymistä takavasemmalle.No,näistä nyt vain Rolling Stones on varsinaisesti "vanha"(rockin syntyaikojen ekaa sukuplovea),mutta kyllä u2:set,metallicat,madonnat ym voidaan laskea myös "vanhoihin" aikaan ennen internettiä menestyksensä kivijalkoihin muuranneisiin.En usko pikaisiin takavasemmalle siirtymisiin.Maailmalla ei ole tarjota mitään pysyvää tilalle.Eli kysyntää löytyyjos vaan terveyttä piisaa.
Mutta kuten jo alussa totesin,Rollarit on ainut 100% myyntitykki missä tahansa maailman kolkassa.Heidän ennakoidun "50-vuotis juhlakiertueen"(huhuttu starttaavan 2011[perust.1962])sanotaan käyvän kaikilla mantereilla etelä-mannerta lukuunottamatta.
Jos ihan super-supertähdistä puhutaan,niin eiköhän ne rajoitu aikoinaan Beatleseihin,Elvikseen ja sitten vielä sinnittelevään Rolling Stonesiin.Nuo on ainuita,ketkä ovat Paavin jälkeen tunnetuimpia kasvoja ympäri maailman,ovat saaneet,ja saavat edelleen säännöllisesti,postimerkkijulkaisuja ym. maissa jotka ovat kaukana heidän syntysijoiltaan.Ovat aikanaan "murtautuneet rautaesiripun läpi".Ovat aikanaan esiintyneet rautaesiripun takana ensimmäisinä ennakoidun fanipohjan takia(ja onnistuneet),ovat vieneet(onnistuneesti)länsimaisen rockin kommunistisen kiinan markkinoille ym...eli ovat täysin globaalisti tunnettuja ja tunnustettuja.U2 pyrkii tietysti nykyään kovasti samaan kastiin.Ei vaan taida substanssi riittää,kun eivät ole periaatteessa olleet "ensimmäisiä" missään,vaan tavallaan kierrättävät jo muiden juttua.

"Ei vaan taida substanssi riittää,kun eivät ole periaatteessa olleet "ensimmäisiä" missään,vaan tavallaan kierrättävät jo muiden juttua."

Sen verran kommentoitava, että muiden juttuja kierrättivät menestyksekkäästi myös Elvis, Rolling Stones ja Beatles.

Se vaan tuppaa usein unohtumaan.

"Sen verran kommentoitava, että muiden juttuja kierrättivät
menestyksekkäästi myös Elvis, Rolling Stones ja Beatles.

Se vaan tuppaa usein unohtumaan."

-ja kenenkähän juttuja?
elvis,beatles ja rollarit olivat kyllä ensimmäiset valkoiset,ketkä toivat mustasta blues-musiikista kummunneen rock/popin maailman tietoisuuteen.
Muddy watersin tiedetään kiittäneen rollareita siitä,että "nämä myivät amerikan kansalle siellä aina olleen musiikin uudessa muodossa,ja mahdollistaen mustienkin tienaamisen musiikilla"
Yksinkertaisesti Beatles aloitti englantilaisen invaasion jota ennen ei ollut kuin skiffle-yhtyeitä ja buddy hollya J L Lewisia coveroineita "purkkaporukoita".Ja taasen nykaikaisena rockkina tunnettu aikakausi lähti käyntiin rolling stonesin irtautuessa alkuaikojen cover-vaiheestaan suunnaten oman sävellystyönsä raskaammalle,rockina tunnetulle bluessävytteiselle suunnalle. sittemmin myös pompahti pinnalle The Who,Led Zeppelin,ym.
Jenkit tulivat pari vuotta perässä "ostaen oman musiikkinsa eri muodossa".Joskin Elviksen voi katsoa jo roikkuneen perinteisen bluesin ja rockin välimaastoissa taatusti innoittaen beatlesia ja rolling stonesia.

Se on totta,että nuotteja on rajallinen määrä,ja jokainen muusikko näennäisesti "kierrättää",mutta kyllä 60-luvun alun perinteisen bluesin jalostuminen rockiksi(ja popiksi)on suurin muutos.Tämän jälkeen "uutta" ovat tehneet vain raskaan heavyn kehittelijät ja sittemmin konemusiikin uranuurtajat.
Esimerkiksi U2:lla en näe mitään sijaa historiallisessa jatkumossa.

Ja beatlesin ja rolling stonesin kanssa täytyy myös muistaa ulkomusiikillinen pioneerityö fanikrääsän,fanclubien ja yhtyeestä kertovien elokuvien myötä.Ei sitä ollut kukaan aiemmin tehnyt.Ja rolling stones on pioneeri nykyisenkaltaisissa satdionspektaakkeleissa valtavine tehosteineen ja ilotulituksineen.
Itse asiassa Bono on jossain myöntänyt tämän meneillä olevan kiertueen olevan nokitusta Stonesien bigger bang kiertueelle.
En ole varma onko se oikea suunta,mutta on se ainakin näyttävää.U2 tarvi yli sata rekkaa kiertue rekvisiittaansa varten stonesien tyytyessä 90 rekkaan 3 vuotta sitten.Sitä ennen stones rikkoi aina joka kerta kiertueelle lähtiessään oman aiemmin tekemänsä ennätyksen shown koossa.Seuraavalla kerralla he joutuvat rikkomaan U2:n tekemät pohjat.
Ja en,en yhtään tykkää musiikin lisääntyvästä teknisestä spektaakkeliudesta,mutta itsepähän ovat hirviönsä luoneet(siis rolling stonesit)

Niin, tietenkään en väheksy Elviksen, Beatlesin tai Rolling Stonesin asemaa pioneereina rock-musiikin historiassa, mutta totuus on se, että yhtä lailla kuin U2 yms, niin myös nämä kolme kierrättivät ihan ronskisti omien vaikuttajiensa juttuja ja saivat sillä uransa käyntiin.

Ihonväri-korttia en vetäisi esiin, sillä se ei poista sitä tosiasiaa, että Rolling Stones ammensi alkuaikoinaan kaiken Muddy Watersin, Bo Diddleyn ja muiden Blues-legendojen levytyksistä.

Samoin Elvis julkaisi uransa alkuaikoina pelkästään covereita ja edelleenkin miehen hiteistä iso osa on muiden artistien hittien kierrätyksiä.

Ja kun Beatlesin yhteydessä mainitsee vaikka nimet Eddie Cochran ja Elvis, niin ei tarvitse ihonväriinkään vedota. Beatlesin suhteen on muistettava se, että Beatleskään ei suinkaan ollut ensimmäinen brittibändi joka noihin aikoihin sitä kuuluisaa modernia rockia soitti, vaan yksinkertaisesti paras. Tässäkin mielessä on hieman arvelluttavaa väittää bändin keksineen uutta musiikkityyliä, vaan musiikkityyli syntyi hiljalleen usean bändin toimesta samalla alueella.

Totuus on todellakin se, että mitään uutta ei ole varsinaisesti keksitty sitten Rickenbackerin aikojen, vaan ainoastaan jalostettu ja päivitetty jo olemassaolevaa soundia.

Pointtini oli siis se, että jos väittää Beatlesin, Elviksen ja Rolling Stonesin keksineen jotain "uutta" niin siinä tapauksessa mielestäni jotain "uutta" keksivät myös Black Sabbath, Deep Purple, The Stooges, The Doors, Genesis, Pink Floyd, Clash, Sex Pistols, Kiss, Judas Priest, Joy Division, Mother Love Bone, Venom, Mayhem, Obituary, Green Day, At The Gates, Radiodead, Amebix, Killing Joke, Exodus, The Smiths, Kyuss jne jne jne

Toiset vain ovat keksineet jotain kaupallisempaa kuin toiset.

"Samoin Elvis julkaisi uransa alkuaikoina pelkästään
covereita ja edelleenkin miehen hiteistä iso osa on muiden
artistien hittien kierrätyksiä."

-no,kyllä suurin osa isoista hiteistä on kuitenkin merkitty elviksen/vakituisen bändinsä nimiin.en ole kova elvis fani,mutta äkksieltään en osaa nimetä yhtään elviksen suureksi hitiksi tekemää lainakappaletta.Osaatko sinä?

Ja palatakseni vielä tuohon "uuden keksimiseen",niin tottakai musiikin teko on aina jalostamista vanhasta.Mutta tietynlainen vallankumous aina muistetaan,ja vähemmälle huomiolle jääneitä ei noteerata.En väittänyt,että beatles oli toiminta-aikanaan englannin ainut yhtye.Mutta merkittävin.Ja sen jälkeen tuli rolling stones vielä merkittävämpänä(mitä tulee ulkomusiikillisiin tekijöihin ja amerikan perinnemusiikin uuteen heräämiseen).
Ja ihonvärikorttia käytin sen takia,että nyttemmin arvostetut mustat muusikot eivät olleet käytännössä ammattimuusikoita ennen englantilaisten invaasiota amerikan markkinoille.
Amerikkalaista bluesia ei edes myyty juurikaan euroopassa 60-luvulla.Ja kuvaavaa on tarina Rolling Stonesien ensivierailusta Chess-studiolla;Muddy Waters maalasi haalarit päällä studion seinää,ja lopetti maalauksen kantaakseen Rolling Stonesien matkatavarat säilytykseen.
Tätä pointtia juuri tarkoitin,että engalntilaiset "myivät amerikan musiikin amaerikkalaisille".Ei mustilla bluesmuusikoilla ollut mitään arvoa ilman englantilaisten nousua.Ainoat,ketkä saattoivat taskurahaa tienata,olivat hieman populaarimpi Chuck Berry ja James Brown.Mutta nytten suurta suosiota nauttivat Muddy Waters,Howling Wolf,BB king ym... olivat ihan normaaleja köyhistä oloista ponnistavia pätkätyöläisiä ketkä harrastivat soittoa.
Jazz sen sijaan kai oli nauttinut jo aikaa arvostusta ja muusikot jopa pääsivät rikastumaan(myös mustat)

selvennystä nuoremmille hevoskuiskaajillekin että maailmassa on kaikkien mittarien mukaan kiistatta ollut yksi artisti ja yksi yhtye omassa luokassaan:

Elvis ja Beatles.

Rolling Stones oli ykköshaastaja ja Abba taisi mennä ohikin monella mittarilla mitattuna. Abba oli se eka joka alkoi stadioneita todella täyttään.

Tuntuu suurelta osalta vallan unohtuneen tämä länsinaapurin ylpeys.

Veikkaus on että edelleen Abba soitetuin päivittäin on jos mukaan lasketaan kaikki ns. tavaratalojen taustamusiikki ym.

Näitä on erittäin hankala mitata, kun esim. Beatles ja Elvis vaikuttivat ajalla ennen piratismia. Toisaalta silloin levyjen saaminen ympäri maailman oli vaikeaa. Mutta vertaaminen nykyajan bändeihin ei ole millään mittarilla kovin järkevää.

Voisi ajatella että Beatles ja Elvis ovat kaksi ensimmäistä. Mutta kyllä ennen noita poolin mainitsemia "ykköshaastajia" tulee ehdottomasti muuan Michael Jackson. Eikä kaukana perässä ole Queen.

Jos taas vertaillaan soittomääriä, niin Abba tai edes Beatles ei pääse lähellekään Madonnaa. Tästä on tehty oikein tutkimuksiakin ja Madonna oli soitetuin artisti kun huomioidaan radio, tv ja julkiset paikat kuten pubit, kaupat yms.

jos sävelvten soittomääriä kaikkina versioina ajatellaan(siis kaikki elektroniset hissimuzakit,kännyköiden soittoäänet ym)niin kai abba on maailman soitetuin yhtye.
Mutta spektaakkelimaiset stadionkonsertit kyllä kehitti rolling stones,kuten myöskin massiiviset pitkäkestoiset kiertueet.Abba on toki voinut täyttää ekana stadioineita.Siitä en lähde kinaamaan.Mutta spektaakkelimaisen konseptin loi rollarit.En tiedä stadioneiden täyttymisasteista,enkä jaksa Abban perustamisvuotta katsoa,mutta rolling stonesilla taisi jo 1975 olla mukana euroopassa jalkapallostadioineita,jotka olivat koko lailla täydet....Ja 80-luvulla tuli sitten nämä suuren kokoluokan "näytelmä".

Jossain luki,että beatlesin levytys soi koko ajan jossain päin maailmaa radiossa.Madonna lienee hyvä haastaja.Mutta kaikki piipitykset mukaan lukien Abba vienee voiton.

"en ole kova elvis fani,mutta äkksieltään en osaa nimetä yhtään elviksen suureksi hitiksi tekemää lainakappaletta."

En ole minäkään lainkaan kiinnostunut Elviksen musiikista, mutta olen silti antanut itseni ymmärtää, että uran alkupään sinkuista kaikki olivat cover-biisejä.

Sinänsähän tässä ei ollut mitään kummallista, sillä 50-luvullahan oli ihan yleistä, että levytettiin paljoltikin muiden biisejä.

"En ole minäkään lainkaan kiinnostunut Elviksen musiikista,
mutta olen silti antanut itseni ymmärtää, että uran alkupään
sinkuista kaikki olivat cover-biisejä."

-aiemmin väitit,että elviksen suurista hiteistä iso osa olisi cover-biisejä.Näinhän ei asia ole.Suuret hitit ovat järjestään elviksen/vakituisen taustaryhmänsä nimiin merkittyjä.

niin osui silmään juttu, jossa mainittiin että Madonna on 2000-luvun soitetuin artisti Britanniassa. Mukaan on laskettu kaikki julkiset soitot, radiosta ja tv:stä aina pubeihin ja hissimusiikkiin asti.

Lista oli seuraava:
Madonna
Beatles
Robbie Williams (?!)
Queen
Take That
Sugababes
Elton John
Elvis
Abba
Coldplay

Lontoonkielisen jutun mukaan dataa vastaavista julkisista soitoista ei ole olemassa ennen vuotta 2000. Radiosoitoista listat varmaan on olemassa, mutta julkinen soitto on paljon muutakin.

"Abba on toki voinut täyttää ekana stadioineita.Siitä en lähde kinaamaan."

Kyllä tästä voi huolella kinata kun pool on väärässä :)

Ensimmäisen stadionkonsertin teki nimittäin juurikin tuo Beatles jo vuonna 1965. NY Metsin kotistadionilla bändiä oli katsomassa reilut 55000 ihmistä.

jep.tuo on totta.beatlesillä oli amerikan kiertueilla joitain stadionkonsertteja.Mutta siitä,kuka alkoi tehdä ekana jättimäisiä stadionkiertueita,en ole varma.rolling stones tietysti alkoi ekana tehdä säännöllisiä stadionspektaakkeleita,mutta on abbakin ehdokas.Toki paljon pienempiä ja lyhyempiä kiertueita kylläkin.

"aiemmin väitit,että elviksen suurista hiteistä iso osa olisi cover-biisejä"

Jos nyt tarkkoja ollaan, niin en väittänyt. Vaan kirjoitin seuraavaa:

"Samoin Elvis julkaisi uransa alkuaikoina pelkästään
covereita ja edelleenkin miehen hiteistä iso osa on muiden artistien hittien kierrätyksiä."

niin,kirjoitit seuraavaa,kuten itsekin itseltäsi lainasit:

"Samoin Elvis julkaisi uransa alkuaikoina pelkästään
covereita ja edelleenkin miehen hiteistä iso osa on muiden
artistien hittien kierrätyksiä."


-en minä osaa tulkita tuota kirjoittamaasi muuna kuin väitteenä,että miehen hiteistä iso osa on cover-biisejä.Miten se pitäisi ymmärtää?

Iso osa,varmasti suurin osa,hänen hiteistään on Elvikselle Kirjoitettuja.Ei kierrätettyjä.Mutta ei myöskään elviksen nimissä kirjoitettuja.

älkää kinastelko ku wasp on kuitenkin paras

oli 70-luvun loppupuolella aika massiivinen Australian kiertue missä oli näitä stadioneitakin mukana. Tai ainakin julmetun isoja esiintymispaikkoja. Muutaman kerran on tullut tuo dokkari katsottua.

Mielikuva on että jenkeissä homma toistettiin baseball-stadioneilla myöhemmin. Aika kovan hysterian ruotsalaisyhtye silloin loi. Eikä sinänsä ihme koska kipaleet on hittejä järkiään eikä niihin tunnu edes ajan hammas purevan. Aina vaan maistuu makialle:)

Kerran kävi suomessa yhtyeenä ja esiintyi kaksi kertaa samana iltana.

Elvis esiintyi paljon Las Vegasissa aikoinaan. On päässyt jopa veikkauksen pelin tunnariin mitä ei monelta artistilta löydy.

Musiikkia itsekin paljon soittaneena (piano, kitara) on todettava, että kyllähän Abballa on ylivoimaisesti parhaat melodiat mitä kellään. Maininnan arvoista myös hittibiisien loistavasti toteutetut taustalaulustemmat. Näistä vois moni nykybändikin ottaa oppia, näin niinku esimerkkinä.

En muistanukaan miten mahtava bändi seki on. Uusien kuuntelijoiden ongelma on siinä, että jengi tuijottaa vaa liikaa niiden turkooseita trikoita ja hiuksia, ja lantion sivuttaisliikettä, niin totuus unohtuu. Eli musiikki. Sehän on se on mikä määrää. Laulu ei lopu koskaan.

oli loppujen lopuksi aika rajoitettua kun vertaa vaikka Beatlesiin tai Rolling Stonesiin.

USA:ssa Abba ei menestynyt koskaan, heillä ei ollut kuin pari #1 hittiä jenkkimarkkinoilla. Ja tuo on todella vähän kun vertaa esim. Beatlesiin. Mutta ihmekös tuo kun Abba kävi tasan kerran jenkeissä, senkin uransa ehtoopuolella. Joskus Euroviisuvoiton jälkeen Abballa oli tarkoitus mennä jenkkeihin, mutta kun Euroopan keikatkin soitettiin lähes tyhjille saleille niin homma lyötiin heti jäihin. Pohjoismaissahan suosio oli kova heti alusta lähtien.