Noh, tässä täytyy varmaan itsekunkin aloittaa hieman keskustelua. Nipa ja Agnes tuossa toisessa ketjussa jo kävivät pientä ajatusten vaihtoa asioiden tiimoilta.
Nipan ansiokkaat muistelot värittävät palstaa tänään ja varmasti jatkossakin, mutta Agnes nosti esiin mielenkiintoisen pointin. Itse syyllistyn ehkä kaikkein pahiten tähän romaanien kirjoitteluun, joten pahoittelut siitä jo etukäteen. ;) Lukee ken jaksaa.. viitsii.. kiinnostuu tai haluaa jotain sanoa.
Blogikirjoittelu on haastava laji, jossa sisällön lisäksi on tärkeää sujuva, jokseenkin soljuva ja eteenpäin vievä tyyli turista. Asioiden pitäminen yksinkertaisena on tärkeää lukijan kannalta ja mielipiteelle on jätettävä oma sijansa. Niin kirjoittajan kuin vastavuoroisesti lukijankin.
Peliyhtiön toilailut ja uudistukset ovat olleet jo pitkään palstalla kohtuullisen hyvin keskustelijoita keräävä aihepiiri. Tuo keskustelu vaan menee nopeasti numeroiden pyörittelyksi ja jokainen tuo tullessaan omat "faktat". Tahtoo sanoa: Otannan numeroista, joka tukee omaa ajatusta ja mielipidettä.
Vaihdot aiheuttavat melkoisen rajauksen mahdollisuuksille tässä maassa. Esimerkiksi Ruotsista tuttu Raket-peli ei tässä maassa löydä paikkaansa vaikka on pelimuotona erittäinkin viihdyttävä. T-pelien muutokset nelosesta, vitosen kautta kutoseen ja siitä viikonlopun seiskaan on oma karusellinsa ja vasta aika näyttää miten tuo kaikki toimii tai on toimimatta käytännössä.
Tässä kohtaa puollan Nipan halua keskustella pelien asettelusta, pelistrategiasta ja yleisellä tasolla pelien mielekkyydestä, mutta aiheenahan tämä kaikki ei ole mitenkään uusi.
Näin "Uudet tuulet"-teema onkin jo kasteessaan saanut hieman vääränlaisen odotusarvon. Tosiasia on se, että foorumina Ravia toimii keskustelupaikkana. Tuo on ensisijainen ja toisaalta ainoa asia mitä palstalta varmasti "kuluttajien" taholla toivotaan ja odotetaan? Tästä seuraa sitten vihjeitä, turinoita, tarinoita ja muuten vaan enempi vähempi hyödyllisiä näkökulmia raveihin ja sitä kautta peleihin.
Tämä on kaiketi pähkinänkuoressa palstan ajatus, anti ja palkinto lukijalle/kirjoittajalle? Yleinen keskustelu ja jossittelut ovat hieno lisä, joka kuitenkin kumpuaa pitkälti pelien kautta käytävästä keskustelusta.
Blogit olisivat hieno lisä sisällön kannalta, toisivat varmasti tullessaan lisää näkökulmia ja antaisivat mielipiteille hieman lisää tilaa. Tällä tarkoitan näkyvämpää tilaa ja sitä kautta mahdollisesti värittäisivät keskustelua noin yleisellä tasolla. Ravia on kuitenkin hevosien ympärillä toimiva palsta ja siksi on syytä jatkossakin pitää kiinni siitä, että aihepiirit pysyvät tiukasti lajin/lajien ympärillä. Tästä tulee ongelma koska blogien kirjoittajat pitäisi saada lajin sisältä, palstan sisältä ja mahdollisesti jopa peliyhtiön/kattojärjestön sisältä. Se on haaste Ylläpidolle. ;)
Uutisoinnin lisääminen ja toisaalta artikkelien laajentaminen voisi sekin olla pieni piristysruiske, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että palsta elää ja kuolee kirjoittajien kautta. Se on kylmä fakta ja lajin marginaalisen aseman takia onkin todenäköisempää, että uusia kirjoittajia ei ilmesty kovin tiuhaan tahtiin.
Näin herääkin kysymys, että mistä me, arvon palstalaiset kollegat, haluamme puhua, lukea ja tietää lisää? Arvostelu on aina helppoa, mutta sisällön osalta voimme katsoa vain peiliin. Nipa on tähän mennessä ainoa, joka on astunut esiin ja tarjoutunut kirjoittamaan blogi-henkisesti. Agnes on yksi harvoista, jotka ovat tuoneet esiin näkökohtia ja/tai toivomuksia.
Me emme muuta mitään. Kettutytöt ja Greenpeace uskovat muuttavansa maailman, me voimme vain muuttaa palstan sisältöä ja sitä kautta lukuarvoa. Sitä kautta, ehkä, joku herra joskus nappaa ajatuksen tai toisen sieltä täältä, mutta pelkästään napiseminen asioiden tiimoilta ei palvele ketään. Se ei muuta mitään eikä sillä ole sisällöllistä arvoa lukijan kannalta. Mielipiteiden vaihtaminen, asioiden puntaroiminen, uusien ajatusten kanssa "leikkiminen" ja sitä kautta käytävä vuorovaikutteinen jutustelu, keskustelu, väittely ja joskus jopa "nahistelu" sen sijaan antavat sisällön kannalta ja enemmän ja voivat sattuman kaupalla joskus tuotta jopa hyvänkin idean.
Minä kirjoitan pitkästi, laitan numerot sekaan ja tarinoin menemään. Se on minun tyylini. Toinen sanoo kaiken kuudella sanalla, joku käyttää pelkästään numeroita. Se ei ole merkittävää eikä tärkeää vaan sisältö.
Minä kirjoitan vaikka puoliblogimaisesti kun joku kertoo aiheen mistä haluaa puhua. ;) Ja samaa voi tottakai toivoa kaikilta/monelta/joltain.. =)
Vastaukset
Kirjoittanut agnes
Paikkoa pukkaa
Tarinan ja kirjoittamisen taito on lahja. En sitä väheksy ja jaksan toki lukea pitkiäkin tarinoita. Riippuu tekstin sisällöstä kiinnostavuudesta, ajankohtaisuudesta - mikä sillä hetkellä minua sattuu kiinnostamaan.
Olen jo aika tympääntynyt tähän pelaamiseen. Rahaa on mennyt paljon ja vähän tullut. Mummopelaaja kun olen, en jaksa kiinnostua pohtimaan pelistrategioista enkä suurista linjoista, hevosurheilun tulevaisuudesta tai sen toimijoiden osaamisesta tai osaamattomuudesta.
Minä haluan vain silloin tällöin pelailla omia pikkupelejäni ja niistä ajatuksia vaihtaa. En muistella koko ajan menneitä enkä haukkua tai luoda visioita tulevaisuudesta. En vaan jaksa, ei kiinnosta, en osaa. Haluan viihtyä ravien ääressä enkä kantaa vastuuta ja murehtia, mikä mättää. Onhan tämä nyt kuitenkin mukavampi laji kuin lotto. Ja kai siellä ravimaailmassakin joku asia on paremmin kuin ennen vanhaan?
Mutta en todellakaan tarkoita sitä, että muut eivät saisi tehdä tätä. Ne jotka osaavat, tietävät, haluavat vaikuttaa. Voi toki, ihailen heitä ja luenkin usein nämä kirjoitukset, niin pitkät kuin pätkätkin.
Minä en muutu, tuskin Nipa tai Pähkinänsärkijä muuttaa tyyliään ja ei todellakaan siihen ole tarvetta. Minä kaipaan LISÄKSI eloisaa pulputusta palstalle, lyhyttä tai pitkää ja uusia kirjoittajia. Tai entisten ja palstalta häipyneiden palaamista ja elpymistä.
Edistääkö rekisteröiminen sitä, en tiedä. Mutta eihän tämä nyt tälläkään tyylillä kovin hääviä ja vilkasta ole. Jatkuva haukkuminen ja kurjuuden julistaminen ja siinä rypeminen on masentavaa. Nokittelu, itsekehu ja ylimielisyys - nekin ärsyttävät. Varmaan harrastan itsekin sitä, mutta minussako jotain vikaa olisi ;)
Mutta katsellaan, saahan täällä näissä nykyisissäkin raameissa sanansa sanoa. En siis jotenkin usko, että rekisteröiminen olisi se avainjuttu palstan elpymiseen ja elävöitymiseen.
Tällä hetkellä tällä mielellä, mutta ailahtelevainen on mieleni, huomenna saatan olla jo ihan toisissa ajatuksissa.
Kirjoittanut Nipa
Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret ...
Pähkinä ilmaisee asiansa laveasti ja asioita tuli tähänkin avaukseen aika monta. Niissä on monta bloginkin aihetta ja yleisen luettavuuden kannalta voisi olla asioille parempi ottaa niitä esiin yksi kerrallaan. Herrasmieshän ei syö jo kerran aikaisemmin syötyä kuin pienissä paloissa. En silti moiti Pähkinää, kun hänen tajunnanvirtaansa olen pikkuhiljaa oppinut jo erittelemään.
Uusia tuulia ei raviurheilunkaan piirissä ole juuri muita kuin ne, jotka kehittyvä tietotekniikka on tuonut tullessaan. On raviurheilun kannalta hyviä ja huonoja asioita ja niitä, jotka ovat molempia eri näkökulmista ja intressipiireistä katsoen. Monille vanhoille, kaikissa liemissä keitetyille asiat eivät ole niin hyviä tällaisinaan kuin ne olivat eilisenään. Raviallakin on joskus ”pulputeltu” iloisemmin. Mitä agneskin tuossa näkyy kaipaavan.
Uusia tuulia tänne ravialle kaivataan kirjoittajina aivan kuin Fintoto kaipaa uusia pelaajiakin. Tyhjästä on kuitenkin paha tyhjästä, kun kummankin instanssin kohderyhmät kuihtuvat samaan tahtiin kuin raveissa kilpailevien hevosten yhteisö. Raviradat, hevosten kasvattajat ja omistajat kaipaisivat yhteisöihinsä uutta. Jos ei muuta niin ravirahaa kuitenkin. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Netin kehitys on tuonut kirjoittamiseen muka ”uutena tuulena” bloggaamisen. Blogi ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin vanha artikkeli, kolumni tai pakina verkossa. Asiantuntemus, persoonallisuus ja toki aihepiirikin ratkaisevat sen menestyksen. Raveista blogeja kirjoitetaan aika vähän. Tunnetuin blogi taitaa olla kilpailutoimenjohtaja Niskasen blogi Hippoksen sivuilla. Ja se ei ole paljon se. No, muutama hyvä blogi tulee Voittolinjaltakin mieleen.
Oma kirjoittamiseni on kuin pelaamisenikin pehmeää laskua vihjaajan ja pelaajan vuosilta. Ihan kuin töissä olisi, kun aamukahvin yhteydessä päivän ravien ohjelman avaa ja alkaa jutun vääntäminen siitä. Lehteen kirjoittaessa piti avata vasta seuraavan päivän ohjelma ja radiolle kirjoittaessa piti olla vieläkin aikaisempi, kun Veikkauksen pelien sisäänjättö loppui keskiviikkona tai torstaina.
Ettei menisi aivan maratoniksi, panen tähän kohtaan pilkun.
Kirjoittanut Kauko
Oma ravihistoriani lyhykäisyydessään
Itselläni on vasta reilut 15 vuotta raveja takana. Vermon Finlandia-ajo -98 oli ensimmäiset isot ravit paikan päällä. Åke Svanstedin silloinen ykköstykki suosikiksi pelattu Zoogin laukkasi lähtöön. Jäi ikuisesti mieleen se yleisön kohina kun tuhannet ihmiset sanoivat vierustoverille Zooginin laukkaavan. Tämän jälkeen se oli menoa. Maalitolpan kohdalla katsoin kun Viesker voitti Norjalaiset ja Ruotsalaiset, Kalle kiitti yleisöä. Muistan myös vieressäni seisoneen äänekkään vanhan savolaismiehen, joka söi ja joi omia eväitään, ja yritti soittaa uuden karhealla Nokian 5110 eksyneelle kaverilleen. 40kg hoikempi Vesa-Matti Loiri meinasi työntää ruuhkassa lastenrattaat jaloilleni. Järkytystä kesti 15 vuotta, että eksyin viime keväänä uudelleen Vermoon. Seuraavaa kertaa en ole vielä päättänyt. Ehkä sitten kun Åken Mr.Picolit tulee suosikkina laukkailemaan.
Ensimmäiset ravipelini pelasin tuona samana vuonna -98. Yleensä se oli Vieskerille 5 markan voittaja- ja/tai sijapeli. Lunastin joka kerta panoksen takaisin. Suurin voitto oli melkein 6 markkaa ja tajusin miten helppoa tämä on. Muutaman kerran olen joutunut vuosien varrella muuttamaan käsitystäni. Samoihin aikoihin tein ensimmäisiä kertoja lauantain V65 peliä. Ei ollut silloin hajoitussysteemeistä tietoa, vaikka useimmiten teinkin pelkkiä suoria rivejä, ja nekin oli laadittu hevosten nimien perusteella. Peliprosenteista ei ollut mitään havaintoa, mutta hevosten 8 viimeisintä sijoitusta näkyi siinä Veikkauksen urheilupelit läpyskässä nimilistan perässä. Rivihintaa en muista mutta penneistä taidettiin puhua. Osumia oli yleensä 0-2. Ravit katsottiin joka lauantai-ilta tv2:ltä Markku Heikkilän selostamana. Tuon aikaiset viikkorahat käytettiin karkkeihin ja lätkäkortteihin, ravipelien rahat kerättiin lähimetsien tyhjistä pulloista, jotka palautettiin kauppaan.
Nyt, 15 vuoden jälkeen, ei katu-uskottavuutta ole karttunut juurikaan enempää. Lunastukset ovat paljon harvemmassa, eikä hajoitussysteemit ole vieläkään hallinnassa, joskaan pulloja ei tarvitse enää kerätä metsästä. Lauantain pääpelin T75 osumat ovat asettuneet jokaviikkoiseen 3-5 eli selkeää parannusta havaittavissa. Yksi syy lienee se, että hevosten nimien perusteella tehdyistä suorista riveistä olen luopunut vuosia sitten. Hyvä ystäväni on neuvonut minua todella paljon, miksi tajuan tästä lajista nykyään edes jotain. Saunan lauteilla on istuttu monesti aamuun asti kaljapurkit kädessä raveista keskustellen. Olen myös oppinut, että raveissa paikan päällä on erityisen tärkeää katsoa hevosen askellusta lämmityksessä. Kotisohva ja toto-tv ovat jotain aivan muuta kuin palella tallikurvissa syyssateissa tai pakkasessa, mutta se opettaa ja palkitsee ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Videokirjastoa tulee katseltua tunti pari, viikosta riippuen. Parhaat ideat seuraaviin startteihin tulee useimmiten laukkojen jälkeisistä kellotuksista. Oman seurantani mukaan ideavarmojani on pelattu 5-10%. Uskallan väittää, että ne voittaa useammin mitä niitä on pelattu. Ruotsista tuodut SE-hevoset voittaa yleensä ensimmäisen Suomen startin, viimeistään kolmannen, sen jälkeen niitä ei tarvitse laittaa lapulle. Omia näkemyksiäni kerron ja vihjaan ainoastaan naisystävälleni sekä muutamalle kaverille, jotka silloin tällöin minulle soittelevat. Seurantaa ei ole mutta arvataan, että T-pelit ovat vuosien varrella joitain tuhansia tappiolla niinkuin kaikilla muillakin, vaikka jotain muuta väittäisivätkin. Voittaja/sija yms voi olla hyvällä tsägällä hitusen plussan puolella. Aika suuria kausivaihteluita toki näissäkin.
Viime vuosien suurimman vaikutuksen on tehnyt Kymi GP:ssä vierestä nähty Going Kronos, vaikka se seisoi tallialueella paikallaan. Hänen ensimmäisten jälkeläisten suorituksia olen seurannut suurella mielenkiinnolla Ruotsin raveissa. Kaija Koon näin Kouvolan Kunkkareissa ja sukat pyörii jaloissa vieläkin. Tiedän tässä vaiheessa vuotta kuka voittaa Porin Kunkkareissa 4-vuotiaiden Pikkuprinssin, mutta kerron sen vasta myöhemmin. Kaikenlaista tietoa, spekulaatioita ja etukäteisinfoa on internet aikana jokaiselle jotain, ja sitä on vähintään riittävästi. Niihin jokaisen itseään kunnioittavan ravipelaajan pitää suhtautua suurella varauksella kuten myös kaikkiin suurilevikkisiin vihjeisiin mitä näitä nyt onkaan. Oikeastaan ainoa asia mistä olen jonkun muun kanssa samaa mieltä ovat Olle ja Björn Goop, joiden mielestä Risto Airaksinen on kovin ravimies koskaan.