Uusia tuulia olen pari päivää odotellut, muutakin kuin tuon moikkauksen terve. On tässä tietysti vähän rimakauhu kirjoittaa itselläkin, kun ei ole tästä vuosikymmenien harrastuksesta jäljellä kuin vanhat vahat.
Turhaan täällä on vanhuuttaan osin katkeroituneen äijän kännykkä- ja tablettisukupolven keskellä menneitä muistella, jos ei ole antaa osuvia vihjeitä tai muita kikkoja, jolla rivit saisi helposti kiinni.
Siitä olisi kuitenkin täältä homekorvan näkökulmasta ainakin hyvä turinoida, mistä lähtökohdista lähdetään näitä kombinaatiopelejä yleensä tekemään kaksarista alkaen teeseiskaan saakka ja minkälaisia tausta-aineistoja kunkin pelin rakentamiseksi tarvitaan.
Vanhanjumalan aikoihin ennen peliprosentteja riitti joka pelimuotoon kun oli käsiohjelmatiedot ajan tasalla, samoin kuin tiedot hevosten päivänkunnoista ja edellisten juoksujen kuluista. Näissä peleissä oli parasta olla itse paikan päällä mahdollisimman paljon.
Ajan tasalla olevien peliprosenttien ja videoarkistojen jälkeen ei sitä paikallaoloa niin paljon tarvitakaan kuin kykyä seuloa tarpeellinen tieto yhä kasvavasta tiedontulvasta.
Vihjeiden merkityskin on laskenut, kun parhaat vihjeet hyödynnetään itse ja ylijäämä hyödynnetään erilaisiin kimppoihin ja vihjepuljuihin. Oma merkityksensä voisi olla erilaisilla keskustelusivustoilla. Parhaat niistäkin lienevät suljettuina fb-ryhminä.
Kaksariin keskittyvät lähinnä omat pelini ja viime aikoina hieman ohi suosikkiparien pelattaviin ideoihin. Joinakin päivinä löytyy jokin läpilyöntikin ja ristiinpeluu. Kun tietokone oli näissä hommissa vielä nuori kaveri keksi pelata kaksi suosikkia ja pari ylläriä ristiin ja pysyi rahoissa.
Ensisijaisesti tärkeintä on tietenkin valita oikein ne hevoset, joita pelaa, mutta tuurillakin on vankka merkityksensä, jos ei tiedä. Troikkiin ja muihin kombinaatiopeleihin palaan myöhemmin, jos antaa aihetta.
Vastaukset
Kirjoittanut Nipa
... ja pienet jatkot
Jos tätä vielä muiden pelimuotojen osalta lyhyesti jatkaisi, vaikka yleisempään pohdiskeluun näissä ei näytä kiinnostusta olevankaan.
Pienen troikan olen pelannut useimmissa raveissa siitä alkaen kuin se tuli ohjelmaan. Tekniikoita ja taktiikoita on ollut useampiakin.Ensimmäisessä troikassa tuli muutama sata mummorahaa, kun löi pari suosikkia ja voittaneen yllärin ristiin. Myöhemmin oli käytäntö joskus pelata salettiparin jälkeen alarivi umpeen ja joskus sekin maksoi, samoin kuin panna ykkönen alimmaiseen varmaksi.
Kombinaatiopelejä pelatessa nelkusta seiskaan tuli ennen muuta tutkisteltua lähtölista läpi ja mietittyä joka hevoselle tutkinnan perusteella omat mahdollisuutensa. Sen jälkeen kun peliprosentit olivat saatavissa omat prosentit olivat jo ennen vihjeitä ja muiden pelejä omille hevosille.
Näitä sitten vertailtiin yleisiin käsityksiin ja peliprosentteihin ja saatiin yli ja alipelattuja hevosia ja näistä sitten muodostuivat vähitellen omat pelit. Peleihin liittyviä tekniikoita ja taktiikoita oli useita. .Oli varmoja ja revityksiä, hajoituksia hyvin persoonallisestikin ”järjenvastaisesti”.
Tärkeintä oli kuitenkin muistaa, että pelasi muita pelaajia eikä aina voittavaa pelinjärjestäjää vastaan. Tuosta vihjeiden teosta tämän pohjalta voisi ehkä jotakin mainita, mutta antaa olla, kun turinointikin hevosista käsitetään yleisesti vihjaamisena. Eipä silti: voi turinastakin saada vinkin.
Kirjoittanut fleetu
täällähän
uudet tuulet puhaltaa innokkaasti.
Kirjoittanut Nipa
Vielä vähän vihjaamisestakin
Vihjaamisesta en tässä ajatellut puhua, mutta jos nyt kuitenkin vähäsen. Itse vihjaamisen aloitin, kun kävin raveissa ja kokoamillani näkemyksillä eräs päätoimittaja kuukausipalkkansa voitti Käpylän raveissa. Siitä se ura urkeni kolmea parasta ravien joka lähtöön vihjaamalla. Usein yksiin kävivät vihjeet muiden lehtivihjaajien kanssa.
Kun peliprosentteja ei vielä saanut, oli itse etsittävä omat vihjattavansa ensisijaisesti raveissa käymällä ja pitämällä tiivistä yhteyttä moniin itsekin vihjaaviin ravikavereihin eri ravipaikkakunnilla. Nämä kaverit veivät myös pelejä muiden paikkakuntien raveihin, kun etäpeliä ei ollut. Puhelinlaskut tästä kasvoivat, jos ei toimituksesta tai muulta työpaikalta soittanut.
Lehtivihjeet ovat aina olleet palvelua lukijoille eikä kenenkään tili kasvanut vihjeiden lukijoiden määrästä. Pääasiassa lehtien lukijatutkimuksista näki, olivatko vihjeet hyvät vai huonot. Jos vihjeillä osui, lukijoita oli enemmän, mutta vihjaajalle maksettiin aina yhtä vähän tai paljon. Pyrkimys vihjaajilla oli tehdä niin hyvät vihjeet, että ne kannatti itsekin pelata.
Yksityiskohtaisesti en V-pelien vihjaamiseen mene. Päivälehdissä vihjeiden kohderyhmä oli tavalliset taneli taavitsaiset, eivät niinkään hevijuuserit. Parhaita näissäkin yritettiin vihjata, kun Veikkaus pienellä parhaat vihjaajat pelikohtaisesti palkitsikin. Vihjeen kokonaishintakin oli tavalliselle pulliaiselle sopiva.
Vihjeistään jotkut tekivät etäpelipaikkoihin kimppoja, joiden hinnat vaihtelivat niinkuin vielä tänäänkin. Kun kimppa oli halpa ja osui kohtuullisen usein, ne myytiin suht nopeasti. Itsekin olin näihin aikoihin varsinkin kenomummojen ystävä, kun näillä hevijuuseiden mielestä räpellyksillä pääsi pitkässäkin juoksussa paremmalle tilille kuin kenossa.
No, vihjaamiset ja kimpat loppuivat jo vuosituhannen aivan alussa.
Kirjoittanut agnes
Tervehdys Nipa
Ihan ystävyydellä nyt vähän rohkenen ihmetellä, pariin kertaan juttusi täältä lukeneena: Mikä tässä nyt on uusia tuulia, mitä uutta nämä esille nostamasi asiat toisivat palstalle?
Olethan tämän ketjun asiat voinut sanoa ja olet sanonutkin moneen kertaan nykyisellä, vapaalla palstallakin.
Ehdotat mm. erilaista pohdintaa eri pelimuodoista. Sitähän taaperrusta täällä on tehty jo palstan alusta asti.
Mielestäni rekisteröinti ei muuta mitään esille tuomiesi asioiden käsittelyssä tai pohdinnassa. Kritiikkiä tulee jatkossakin, jos porukka on eri mieltä. Moderointi on nykyiselläänkin pitänyt pahimmat räkyttäjät sivussa.
Minulla ja sinulla on myös yksi "vika" - me kirjoitamme usein maratonjuttuja. En niitä jaksa itsekään oikein lukea, omiakaan:) Sähäkkää ja nopeaa sen nettikeskustelun pitäisi olla. Tosin nykyään jaksan vain numerosarjoin ilmaista itseäni, en siitäkään ylpeä ole.
Pitkät tarinat kuuluvat ehkä blogiosastolle. Mutta blogikirjoittaminen on haastava juttu. Uutta ajattelua, terävää pohdintaa, ehkä uutisointia, ei menneiden muistelua. Vaikka se meistä itsestämme onkin niin mukavaa:)
Ei minulla ole uutta ideaa annattavana palstan kehittämiseksi, mutta en nyt oikein näe noita sinunkaan esille tuomiasia asioita uusiksi tuuliksi?
Kirjoittanut Nipa
Jaa-jaa, agnes
Oikeassahan sinä kaikki tuulet ja tuiskut nähnyt vanha krenatööri tavallaan olet. Kuitenkin ajattelin näiden ”uusien tuulien” avauduttua palstalle kokeilla, herättääkö tällainen vanhojen juttujen muistelu mitään pelaamisesta, pelien rakentelusta ja vihjeistäkin nykyisten ravialaisten joukossa. Ei näköjään herätä.
Uuttahan tämäkin vanha tuhnu tällä palstalla tavallaan olisi, kun en ainakaan itse muista, koska täällä on omista lähtökohdista pelaamisesta, pelien rakentelusta ja vihjaamisestakaan ilman irvistelyä keskusteltu. Toki palstalla ovat pohdinnatkin olleet tavallaan useinkin esillä, mutta keskustelu ja rehellinen omakohtaisuuskin ovat jääneet puuttumaan.
Menneiden muistelemisesta minun oli helpointa lähteä, kun on enempi sitä, mitä on muistella kuin ideaa mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin vanhan kokemuksen perusteella jollakin voi olla jokin uusikin idea, josta voisi saada jotakin elinvoimaistakin. Ideaa mitä tehdä esimerkiksi täällä ravialla ei minullakaan ole. Eikä taida olla ilmaistavaksi saakka kenelläkään muullakaan.
Tuosta maratonkirjoittelusta olen samaa mieltä, mutta pisimmät maratonit ovat pelkkien numeroiden lukemisessa, kun pitää katsoa mitä numeroiden takana on ja miettiä, miksi se numero on tässä mukana. Lehdessä vihjejuttuni olivat numeroineen korkeintaan liuskan mittaisia ja radiolle tehtyinä korkeintaan kolme minuuttia. Sen kyllä olen havainnut, että lukeminen on nykyisin yhtä työlästä kuin sen ymmärtäminenkin.
Näiden ”uusienkin tuulien” pohjalta ei palstan rekisteröinti kovin hyvältä näiden omienkaan kokemusteni perusteella näytä. Ymmärrän hyvin, miksi näitä juttujani pidetään vanhan katkeran äijän juttuina nuorten keskuudessa. Kun Mauri on tehnyt tehtävänsä Maurin pitäisi ymmärtää mennä.
Vähän minua kuitenkin nauratti, kun tuo nelkku tuli takaisin, vaikka nuoriso piti teeviitosta uuden ajan uusina tuulina.
Kirjoittanut PJK
Totostrategioista
Nipan aloitukseen yksi perusajatus, joka itselläkin toisinaan unohtuu.
Pelaamisen tärkein kysymys on "Onko peli järkevä?"
Esimerkki:
80- ja 90- luvulla oli peluri (en puhu itsestäni), joka ei kiertänyt paljoakaan, mutta teki Vermossa kohtuullisesti muistiinpanoja ja opiskeli aina etukäteen Vermon raveja hyvin intensiivisesti senaikaisista tietolähteistä.
Hän pystyi käsitykseni mukaan pelaamaan Vermon V4-peliä voitollisesti, kun hevospuoli oli hyvin hallinnassa. Sen sijaa kaksari ei takuulla toiminut. Jos vaikka ranking oli 1,2 - 3,4,5 - 6,7,8, saattoi kaksaripeli olla:
1-5 ristiin 5mk
1,2/1-8 5mk
1-2 suorana 30mk
Eli tuollainen 150mk kaksaripeli, joka tietenkin yksittäistapauksessa saattoi olla voitollinen, mutta jos ihan oikeasti olisi kysynyt, että onko tuo järkevä, ei olisi tuollaista tehnyt. Pelissä on useita yhdistelmiä, joilla ei saa omiaan pois, tai nettovoitto on minimalistinen.
Toinen helposti uhkaava sudenkuoppa on myös toiveajattelu yllättäjien ja/tai juoksunkulkuspekulaatioiden suhteen. Itse olen ainakin dramaattisesti tappiolla kesäaikaisten "kenttä kääntyy" -pelien suhteen.
Kirjoittanut Nipa
Totosta "niitä ja näitä"
”Onko peli järkevä” on – tai ainakin pitäisi olla – pelaamisen peruskysymyksiä; oli sitten kysymys mistä pelimuodosta hyvänsä. 70- ja 80-luvuilla tähän oli itsekullakin vaikeampi vastata, kun ei ollut tietotekniikan mukanaan tuomia apuja käytettävissä.
Itsekin muistan ”siivonneeni” vähemmän asiaan vihkiytyneiden kavereiden käsiohjelmien ennakkosuunnitelmista päällekkäisiä ja ”turhiakin” pelejä pois. Näissä karsittiin kuitenkin enemmän toiveajattelua kuin väärää matematiikkaa.
Veenelkku oli näinä vuosina oma pelini, joka osoittautui sitä voitollisemmaksi mitä enemmän oli aikaa ratoja kiertää. Kaikkiin raveihin ei toki sitäkään pelattu. Joskus tuli ajettua ravibussilla pelimielessä yhdenkin suoran kaksarin vuoksi. Toki aina seurattiin varsinkin ”kyttihevosia” tulevia raveja varten.
Oma kaksaripelini lähtöä kohti perustui yhteen peliin. Joskus se oli suora, mutta seuraavaksi suosituin omassa pelivalikoimassani oli tuolla aiemmin mainittu ”neljä ( kaksi suosikkia ja kaksi ylläriä) ristiin”.