Viihteestä vihjeeksi

Viime aikoina ollaan etsitty viisastenkiveä, miten kuihtuvaan raviurheiluun saataisiin uusia maksumiehiä, niin pelaaja- kuin omistajarintamillekin. Konstit ovat olleet ajan saatossa aika monet, mutta kokemus on osoittanut kerta kerran jälkeen, että tyhjästä on ollut aika paha nyhjästä, juuri siksi kun maksumiehiksi ei ole isompaa tunkua.

Kun ei totisemmasta torvensoitosta ole tullut tulosta kimppa-ajattelunkaan kautta, ollaan varsinkin pelaajien hankinnassa menty viihteelle, jossa varsinainen peli ja siihen osallistuvat hevosetkin ovat jääneet sopivasti taka-alalle. En ole kuitenkaan aivan varma, tuoko julkkisten kisaaminen uusia pelaajia tavallisten tallaajien joukosta edes sen vertaa, että edes tv-kulut peittyisivät.

Joitakin konsteja on vielä takataskussakin joko käyttämättöminä tai vähänkäytettyinä. Omalla kirpputorillani aloitin jo vuosia sitten vihjeiden viihteellistämisen turinoiksi sen jälkeen, kun en kehdannut enää nauramatta niitä vihjeiksi sanoa. Niiden vastaanotto olisi voinut olla parempikin, jos olisi ollut vähän humoristisempi kohderyhmä kuin krooniset rahankerääjät.

Vihjeiden viihteellistäminen ei kuitenkaan maksullisilla kanavilla onnistu samoista syistä – niinkuin ei myöskään kimppaosuuksien myyminen hevosista edes omakustannushintaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, kun ei koko touhulla saa kukaan muu omiaan pois kuin tavaran tuottaja. Ilmaiskanavilla viihteellistäminen onnistuu vain, jos saa isomman porukan sen piirissä keskustelemaan. Pitää olla yhteistä intressiäkin.

Sitä olen kuitenkin ensisijaisesti ihmetellyt, miksi ei räjähdysmäisesti kasvavaa pelimaailmaa ole edes yritetty käyttää ravipelien edistämiseen. Rahapeliin yllyttäminen alaikäisten keskuudessa on tietenkin kielletty, mutta se ei sinänsä kiellä hevosaiheisen tietokonepelien kehittämistä ja kulumista nuorisonkin käytössä. Jos äkäiset linnut kiinnostavat, niin miksi eivät myös ylikylät hevoset.