Teivon metsissä suhisee

Bussi kiitää halki lumisen erämaan. Valtavat kuusipuut vilisevät ohi, katsoessani ikkunasta. Siellä täällä harmaa lato ohikiitävillä pelloilla. Takaosasta kuuluu pelikorttien läiskyntää ja patteri lämmittää unettavasti. Rajaseutujen Teivo siintelee kaukana edessäpäin, bussin halkoessa "ei mitään" aluetta.

Yht'äkkiä näen peltoaukeaman laidassa joukon hoppolan miehiä tallilyhtyineen. Pyydän kuskia pysäyttämään bussin ja syösyn pusikkoon. Lumi pollähtää allani ja kierähdän penkkaan, bussin huristaessa pois. Kuuntelen hetken hiljaisuutta ja tarkkailen ympäristöä. Hoppolan miehiä ei enää näy. Nousen penkan takaa ja harppaan tien yli lyöden maihin toisella puolen olevan maitolaiturin juureen. Tämän jälkeen muutama tikkamainen kurkistus ja uusi syöksy pellon toiseen laitaan, jossa näin heidät viimeksi. Välillä syöksyen ja välillä ryömien. Jonkun matkaa ryömimällä ja sitten taas kolmen sekunnin syöksyin. Ketään ei näy ja saatan hengähtää metsän laidassa suuren kannon kylkeen painautuneena. Sydän hakkaa hulluna, mutta lakana puku lämmittää mieltä. Lierihattu roikkuu selänpuolella ja tunnen sen painautuneena lapapaluissa. Vertut ovat myös säilyneet vyöllä, joten kaikki hyvin ja saatan jatkaa tehtävää. Tässä on pakko ollla jotain, sillä jos pahamaineisen hoppolan miehet kokoustavat metsän laidassa ei kenenkään maalla tunteja ennen Teivon raveja on salaisuuksien verho valtava.

Siirryn metsän siimekseen pitäen kaikki aistit valppaina. Jossain rasahtaa ja painaudun kenttään. Olen hiljaa kuin aavikkorotta. Puut humisevat, mutta tuuli tuo mukanaan myös puheen sorinaa. Lähden ryömimään kohti ääntä. Puhe alkaa kuulua yhä selvemmin ja nyt näen jo tulien loimotusta. Loimulohen tuoksu tarttuu sieraimiini siirtyessäni yhä lähemmäs tulia. Lopulta olen vain kymmenen metrin päässä nuotiopiiristä ja saatan pienellä sivuttaiskierähdyksellä siirtyä suojan antavaan painanteeseen. Nuotion ympärille on kerääntyneenä viitisenkymmentä tonttuasuihin pukeutunutta miestä. Johtaja näyttää viittilöivän jotain piirin keskellä. Terästän kuuloani hänen alkaessaan puhua. " No niin hyvät ystävät, kaikkihan tietävät tehtävänsä. Olemme harjoitelleet ja valmistautuneet tähän niin pitkään, että mikään ei saa mennä nyt pieleen. Jokaiselle raviohjastajalle ja toimihenkilölle on luotu kaksoisolento. Tästä kiitos oiville maskeeraajillemme sekä imitaatiotaitojen harjoittajille. Nyt meidän tehtävämme, veljet ja siskot, on suorittaa vaihto sopivassa paikassa. Miehitämme siis saniteettitilat ja muut sopivat vaihtopaikat. Tänään ravataan meille sopivaan malliin ja sitten reippaat huraa huudot sille. Hurraa, hurraa, hurraa" Metsä kaikui pelottavasti. Olin kauhusta jäykkänä. Miten kävisi minun viimeisen päälle harkitun, mutta tiedossani vielä olemattoman ravirivini? Kabinetin poikien pitäisi saada tietää tästä. Ravimaailma pitäisi myös pelastaa.

Lähdin ryömimään takaisin kohti peltoaukeata, josta tulin. Suunnaton rääkäisy täytti metsän. Närhi. Olin pelottanut tuon onnettoman linnun, joka nyt paljasti minut. Säntäsin juoksemaan. Metsä rytisi kuin norsu olisi lähdössä siiville. Pellon laita häämötti ja kiristin tahtia. Kolme parrakasta kääpiötä juoksi kuitenkin paljon kovempaa kuin minä. Näin sivuillani jo kaksi ja kolmas syöksyi jalkoihini. Kaaduin kuin vanha tammi suulleni. Lumi pöllähti ja tunsin kymmenien käsien koskettelevan minua. Minua sidottiin riukuihin. Kädet vedettiin tosi tiukasti kiinni ranteista ja nilkat samoin. Kukaan ei puhunut mitään, jostain sieltä täältä kuulin muutaman kirosanan. Ilman täytti valtava ähinä ja itse näin lähinnä lumihankea. Sitten minua lähdettiin kuljettamaan kuin orangia Tarzan lehdissä. Samaan aikaan joukko alkoi laulamaan rytmikkäänä yhteislauluna "seitenviis, seitenviis,seitenviis.......". Olin peloissani kuin aropupu ja keskityin pitämään tärkeimpiäni, eli Vertuja vyöllä.
Saavuimme nuotiolle, jossa minut asetettiin suoraan sen yläpuolelle. Kuumuus oli valtava ja alkoi polttaa jo oikeata reittäni.
Huusin kivusta....

Pian heräsin bussin penkiltä kuuman patterin vierestä ja kaveri vieressäni hymyili kaikilla hampailla. " Varma piti vai" :hän totesi. Minua ei jaksanut naurattaa ja korjasin vain asentoa ja lierihattua paremmin silmille. Aloin jo tuskastua tähän matelevaan matkaan ja etäisyyksiin maaseudulla. Eikö se Teivo jo tule. Silloin taivaallinen Vertun ääni täytti bussin ja tiesin onneni odottavan siellä. Kabinetin pojat! Vastasin reippaasti ja nauha lähti muitta mutinoitta pyörimään." Ensimmäiseen seiskaviisi lähtöön olemme päättäneet lähteä kolmen valjakon voimin. 7 Ekuliuksen suosikkiasemaa emme edes me voi kyseenalaistaa ja rastaamme sen ensimmäisenä lapulle. Toisena kuitenkin pahin haastaja 10 Tsipulis sekä yllättäjämme 5 Rissen Muisto. Tämä siksi, että tiedämme Peten ottavan nämä suomenhevoshommat aina vakavasti. Toiseen lähtöön vedämme sitten revityksen. Peräti kuusi hevosta. Kolme paalulta ja kolme takaa. Tammat ovat aina arvoituksellisia ja tämä tiedetään täällä kabinetissakin. Paalun parhaat sen kummemmin perustelematta 1 Pampas Lady, 3 Redrose Hood, 4 Dragons Ride ja näiden lisäksi taaempaa 11 Oma Karsk, joka jo viimeksi oli oma itsensä, 13 Night Bird, koska kaverit ovat kehuneet sekä 15 Hundrednpercent, joka on pian tuloillaan. Kolmanteen lähdemme varmalla. 5 Baron Sundance ei erehdy. Voiton takuu miehenä rattailla istuu Moilanen."

Bussi jarruttaa voimakkaasti. Olemme liikennevaloissa Näsinneulan kohdilla. Jatkan kuuntelua. " Neljänteen seiskavitos lähtöön panostamme jälleen kolmella valjakolla. 1 Tino Kustaa pääsee lapulle ensimmäisenä, sitä seuraa 5 Aki Vei, jonka otteet vain paranevat ja viimeisenä 15 Tapsan tahti, jonka uskomme olevan takamatkan paras tänään. Viidenteen kohteeseen olemme valinneet myös kolme kyvykkäintä valjakkoa. 3 One wild Night ja talvikuski Okkolin on ensimmäinen valintamme. 7 Womanizer kyvykkäänä suosikkina toinen. Ja 11 Tamilphoto kolmantena lapulle, koska on kolmas kovista.
Jäjellä enään kaksi kohdetta ja yllätys yllätys kuudenteen lähdemme kolmella valjakolla. 8 Tementeri on talvella aina iskussa ja tämäpäivä ei ole poikkeus. 10 Villihotti omaa kyvyt, vielä kun omaisi varmuuden ja vielä 12 Köppinen ja Pete.
Viimeiseen eli seitsemänteen emme tuhlaa sen enempää sanoja kuin rasteja eli 8 E L Mikko. Näillä tänään tiliä Teivosta."
Suljen Vertuni ja laitan sen vyökoteloon. Kaveri vieressä kysyy kuka soitti ja vastaan, että Äiti. Olemme vihdoin saapuneet Teivoon ja on aika ottaa Siwan muovikassit esille. Ai miksi? No lunastukset pakataan tänään niihin. Onnet!