Pikavinkit Lahteen

Käänsin konetta vasemmalle ja laskin nokkaa alaspäin. Kaksitasoisen koneen siipipellit läpisivät mukavasti tuulessa, pelkkien suojalasejen suojatessa silmiäni. Nahkakypärä ja pitkänä hulmuava kaulahuivi loivat lopullista turvallisuuden tunnetta, kuvitellessani Punaisen paronin edelläni sukeltavan pilven sisältä toiseen. Tähtimoottorin murina täytti alkeellisen melodian tarpeeni ja antoi lentoon sen makeuden josta nautin. Suuntana oli Jokimaan ilmatila ja tehtävänä tiedustella kaikkea mahdollista.

Vaaputin siipiä päästyäni kohteeseen ja päräytin muutaman kerran yli tuomaritornin niin että ilmavirta ryskytti ikkunoita. Tehtyäni aikani ylilentoja, aloin miettiä mihin voisin laskeutua ja hetken päästä keksinkin oivan ratkaisun. Lähestyin taas matalalla kenttää ja painoin ohjaussauvaa alemmas. Metri kentästä sammutin tahtimoottorin ja annoin pyörien koskettaa maata. Yksi pomppu, toinen ja kolmas kaikkein matalin, jonka jälkeen pyörät alkoivat rullata. Kone rullasi pikkuhiljaa hiljenevää vauhtia lopusuoraa, pysähtyen vimein ensimmäisen kaarteen alkuun. Pomppasin koneesta ja heitin nahkapipon jorpakkoon, samalla löin päähäni tutun lierihatun. Juoksin tallialueelle ja sulauduin hevosenomistajien joukkoon kuin kameleontti tai James Bond.

"Mitäs tänään pelattaisiin ?": kyselin tallikahvion vip-osastolla vanhemmalta, ahavoituneelta ravimieheltä. Sainkin pian kuulla miten ensimmäinen lähtö kuului psyykata, jotta kaikesta tallitiedosta olisi hyötyä. " Kyllä kait sä tiedät että ekassa Magical Oueen on suosikki? Ei mene kuin hetki kun Magical on keulassa ja siitä sitä ei kukaan tässä voita. Prosentitkin alakantissa, joten siitä vaan. Voisitsä piffata vielä yhden munkin?" Ostin vielä yhden vadelmahillolla täytetyn munkkipossun näin maukkaan vihjeen antajalle ja lähdin kävelemään kohti hevosenomistajien keskusjärjestön päämajaa. Siellä minua kohtasi jännä näky. Ovella oli iso kaveri ikäänkuin portsarina ja lasiseinän takana suuri joukko pukumiehiä paperipussit päässä. Kädet kävivät ja puheen vuoroja varattiin.Lasiseinän takaa jäin osattomaksi keskustelusta, joten jatkoin matkaani.

Seinustaan nojaili vanha tuttu. Kehäkettu Masa ja häneltä tivasin vinkkejä toiseen veeseiska lähtöön, joka vaikutti kiharaiselta. Mites Matti meillä menee toinen lähtö. Onko mitään vihjettä heittää vanhalle kamulle? : kyselin kuiskaten. " No moro, oon notkunut tossa talleilla sen verta, että pystyn sanoon että iipee osuma on aika liki ja shaahi kans, muttei ne oo siinä kaikki. Kato kun siellä on myös pari yllättäjää. Tää Ukko-iikoni on kova, enkä jättäis rastia pois tuon Arvo viktorinkaan kohdalta." Kai sä kaljat tarjoot?" "Tottakai": vastasin reippaasti. Lähdettiin Matin kanssa kaljalle, kun meillä lentäjillä tuota promillerajaakaan ei sillä tavalla ole. Baarissa näin sattumalta yhden hoppolan miehen ja hän taisi huomata minut, koska yritti livahtaa vilkkaasti paikalta. Ostin nopsasti Matille kaljan pöytään ja sanoin lähteväni vessaan. Todellisuudessa pinkaisin tuon Hoppolan jantterin perään ja sainkin häneen näköyhteyden ennen kuin hän katosi rakennuksen takaosan portaikkoon. Portaat kolisi kuin viimeistä päivää Hoppolan jantterin painaessa kellariin pää kolmantena jalkana. Ja minä perastä hiljaa hiipien, korvia aukoillen.

Kellarissa oli hiljaista ja pimeää. Etenin käytävän seinää tunnustellen ja samalla ympäristöä kullostellen. Ei mitään, joten päätin palata takaisin ihmisten ilmoille ja jättää asian sikseen. Kontatessani loppumetrejä tunnustellakseni tietäni kellarista ulos, tunsin käsissäni joitain papereita, jotka lojuivat oven eteen pudonneena. Kahmin ne äkkiä puseron povitaskuun ja väänsin lukosta. Ovi aukesi ja näin jälleen. Juoksin portaikkoon ja siitä suoraan ulos parkkipaikalle. Otin povitaskuun sullotut paperit esiin ja uppouduin niihin. Käsissäni oli täytettyjä pelislippejä ja kaikki tämänpäivän lähtöihin. Oli kaksaria, veeseiskavitosta, voittajaa ja yhden takana kirjoitus jossa luki.
"Tässä nyt nämäkin T: Kontsa" Olin ihmeissäni, mutta olin löytänyt ilmeisesti jotain arvokasta.

Kolmanteen seiskavitoslähtöön oli merkitty Vivaldi Flevo ja Tamilphoto ja samat näytti olevan pelattu myös kaksariin. Voittajaa oli piirelty Vivaldille. Neljänteen oli pyöritelty neljä hevosta Werner Hide, Paris Texas, Jester Bowl, Multiple Choice. Viidenteen Doug Carelianoa, Enmyytä ja Hard to Pass nimisiä hevosia, joista Enmyytä oli lyöty pariin kahden edellisen kanssa. Kuudennessa Womanitzer oli jätetty seiskavitosen varmaksi ja paria lyöty raskaasti Viper Actionin kanssa. Viimeiseen seiskavitoskohteeseen oli paukutettu Tixaa varmaksi. Vein pelit kioskille ja pyysin päästä myös Salama nimisen hevosen ohjastajaksi. Sulloin slipit ja paperit povariin palatakseni takaisin pöytään ravintelin puolella. Päivän kuviot alkoivat selkeytyä ja nyt odoteltiin vain pottejen tiivistymistä ajatuksista fyysiseksi rahaksi.