Lierihattuinen mies Seinäjoella

Laskeudun rantakoivikkoon.Pienemmät kivet pyörivät kenkieni alla.Joki tulvii ja vie mennessään heikompia pelimiehiä, jotka hiljaa kurnuttavat mennessään. Teen tulet ja laitan kahvit kiehumaan. Lasken lierihattuni läheisen kiven päälle ja jään miettimään.
Edessäni joki jatkaa pauhaamistaan päättyen lähistöllä koskeen. En vielä näe sitä, mutta aistin sen olemassa olon, kuten nelosen yllätykset.

Aukaisen kostuneen ravilehteni ensimmäisen nelkkulähdön kohdalta. A.L. Voli näyttää jääneen pois,Sireenin tähti ei voi tauolta olla taydessä iskussa,Ajatteren tähti taasen on juossut ihan kohtuu aikoja ja tämmöisessä lähdössä se on etu. Torsteniin pätevät samat sanat. Kankaan lukker on jäänyt pois ja Taajan ihmeen tilasto on vaatimaton. Vihurin valma sensijaan vaikuttaa kykenevältä menijältä. Adolf ja Jorken kesä statisteilta. Liider tarvinnee lisästartteja mutta I.P. Veitikka vaikuttaa pärjäävältä. Nötö Kasper taas ei jaksa kiertää.
Katse hamuaa jälleen joelle. Oi joi joi, nyt yksi pelimies on ajautumassa rantaan ja on pakko lähteä rivakasti liikkumaan. Keppi, keppi ja äkkiä.
Sipaisen kepin käteeni ja onneksi se on pitkä kuin onkivapa. Sillä on hyvä työntää kaveria kauemmas rannasta ja painaa hiukan pinnan alle. Kurnuttakoon siellä, mokoma onnenonkija. Takaisin tulille ja lehti käteen. Mihin jäinkään? Joo, nelkun ekaan lähtöön. Jännityksestä vapisevin käsin piirrän ympyrät numeroiden 3,4,7 ja 11 kohdalle.

Tulet sammuksiin, on aika jatkaa matkaa. Seurailen kivikkoista rannanvierustaa ja annan lierihatun keikkua iloisesti päälaellani.
Edessä joki tekee mutkan ja joen viemistä pelureista on kasaantunut mutkaan valtava pato.Vesi kuitenkin virtaa padon ohitse kierto reittiä,majavien tilkitessä pesiään onnettomilla pelureilla. Luonto on sekaisin ja majavat vasta varautuvat talveen, vaikka on Joulukuu.
Vähän matkaa mutkan takana on kalastajia. Heistä ei ole harmia, sillä he vetelevät vain voittajaa ja sijaa. Astelen heidän luokseen vaihtamaan muutaman sanan. Toinen kavereista esittäytyy Veikoksi ja sanoo hioneensa muutaman vaapun ihan pelkästään Mr Capuchiniä ja Saphire Soundia pyytämään. Toivotan pojille pelionnea ja jatkan matkaani nelkun toista lähtöä pohtien. Silmiin pistävät aiemmin kyvykkäät Bwt Honkaboys,Ugo ja Lupos ja pysähdynkin piirtämään käsiohjelmaan ympyrät niiden kohdalle, en malta olla pyörittämättä ympyrää myös suosikin Utter Hornlinen sekä huippukuntoisen Speedy Brown boyn kohdalle. Muihin en jaksa uskoa.

Rullaan ravilehden reisitaskuuni ja saapastelen eteenpäin. Edestä kuuluu vaimeaa kiroilua ja oksien rapinaa.Piiloudun läheiseen pusikkoon kaatuneen puunrungon taakse. Hiljaisuus ja taas kiroilua. Nyt näkyy. Joukko Boxerin näköisiä lyttynenäisiä petsareita raahautuu ohitseni. Toteavat kaiken olleen kusetusta ja etteivät enään koskaan palaa joelle. Yksi lähes nenätön tilittää lukeneensa ohjastaja kommentteja aamuun asti. He eivät huomanneet minua ja voin jatkaa matkaani. Hiljaa ja kepein askelin luikahdan eteenpäin. Kohina voimistuu ja edessä näkyy putous. Näky on mahtava ja inspiroi tutkimaan kolmatta nelkkulähtöä lehtirullasta.
Hopeahattara ja Hölkker niillä pitäisi pärjätä pitkälle, mutta nenäni, joka haistaa yllätykset varoittaa luottamasta liikaa ja siksi lisään vielä Turon kipinän.

Nyt joku tulee lujaa kanootilla jokea alas ja näyttää ehtivän edelleni. Noin, hän solahtaa koskeen ja laskettelee taitavasti kiviä väistellen, melkein liian taitavasti. Äkkiä rysähtää ja peluri törmää kuin seinään. Olen löytänyt sen.Seinäjoen. Argeologia tulee muuttumaan, tätä ei uskottu olevan. Muinainen agraarikulttuuri on löytynyt. Kännykkä pirahtaa ja kabinetin pojat soittavat.
On kuulemma päätetty, että Saphire sound on lähellä, mutta Cympal B.L.:ääkin tarvitaan. Pojat kuullostavat salamyhkäisiltä, enkä kerro heille löydöstäni. Löysinhän Seinäjokeni ihan itse.

Ylläoleva on pakina, eikä sitä ole tarkoitettu otettavan todesta muutoin kuin pelivihjeen osalta- kirjoittajan lisäys