Porin jääkentiltä

Kävin tuolta kirkolta hiukan hakemassa leipää, kun ei nuo rahat oikeen tuohon syömäpuoleen riitä. Vertu siinä sitten pamahti juuri soimaan ja sitä povitaskusta vetäessä putosivat kaikki luottokortit yhtenä nauhana pihamaalle. Eivät sitten antaneet sitä ruokakassia vaan käskivät mennä sossuun. Mitäs minä nyt sossussa, enhän minä väittänytkään rahojen loppu olevan, ruokahan se loppu on, ei raha. Kävelin sitten Cadillacille ja ajoin pois paikalta. Kabinetin poikien nauhapalveluunkin on tullut joku vika ja se soittelee jatkuvasti eikä kuulu muuta kuin "pitkässä juoksussa, pitkässä juoksussa, pitkässä juoksussa" ja sitä jatkuu loputtomiin. Kuuntelin yhden viisikymmentäminuuttia ja pistin numeron estolistalle. Nyt ollaan ihan omillaan kylmässä maailmassa, lierihattu ja minä.

No, mitäpä me siitä. Porissa ravataan ja Porvoossa porataan.Eteenpäin tekee eläväisen mieli. Ensimmäiseen neloslähtöön olen ihan itse peilinedessä hevoset katsellut. Peilin edessä siksi, että peilikuvani on niin jumalattoman komea. Ei vaan olen harjoitellut hiukan vetämään tuota Vertua nopeammin, sille hankkimastani lännentyylisestä kantovyöstä. Pyysin tuollaisen erikoismallin, johon Vertun saa aseteltua pystyyn ja vasemmalla puolella on viskinassikalle oma paikka. Siitä voi sitten vetää vuorotellen vihjettä ja neuvonantajaa niin pysyy kurssissa.

3sekunttia ja saan Vertun otettua kotelostaan ja vastattua peukalolla. Harjoiteltu on. Viskileilin kanssa ei ole niin kiire, antaa vinkit kuitenkin hiukan takautuvasti. Lämmittelee ensin ja sitten paukauttaa vinkin otsalohkoon ja lopulta huudon kera ulos." Vitonen voittaa katsokaa nyt, mitä mä sanoin, kyllä pelimies tietää." No, josko tänään kuitenkin keskittyisi hetken vain pelaamiseen vaikka lentokoneella Poriin ajattelin lähteä. Ensimmäisessä nelkkukohteessa näyttäisi kolme ääniä eniten kerännyttä olevan vahvoilla. 2 Veeran Turo,11 Liider,15 Vihurin valma. Mieli kuitenkin tekee laittaa myös 5 Mesen tyttö ja 6 Vieskari. Jotenkin noista tulee mieleen tyttö ja keskari siitä sitten tarjoilija ja baari ja sitten...viskipaukun paikka.

Lentokoneessa ollaan zuippaduippa ja ihan ekaa kertaa. Lierihatun sain pitää päässä, mutta Vertu piti sulkea. Viskinassikkaa eivät huomanneet. Täällä ollaan ja liinatkin on kiinni vai mikä seapeltsi se nyt onkaan.Ihan itse laitoin. Lierihattua parempaan asentoon, kello näkyviin,siis kultakello. Huulet hiukan raolleen ja viskileilin kevyt kosketus ...krullpssh ja mitä helvettiä nyt. Puolet rinnuksilla ja osa kurkussa, outo olo. Nouseeko tämä kone vai, mitä tärinää, ei helvata hajoaako tämä? Nyt silmät kiinni ja lierihattua syvemmälle. Ei ole aikaa jahkailla on toimittava, ajatuksissa. Olo on kuin kotilolla, toivottavasti ei kukaan särje.
Nyt helpotti, tasainen humina, saa kuulemma kahvia ja seapeltsitkin irroittaa. Viskiä kiduksiin eihän tätä selvinpäin.
Nyt tietenkin kysytte, että miten minä siellä saarella, kun ekaa kertaa koneessa olen. Tarkoitin, että ekaa kertaa kotimaan koneessa. Olenhan minä nyt ulkomailla, maailman mies sentään. Vielä yksi tujaus kahvin sekaan ja se ääntä kohden niin toisen lähdön varma alkaa olla piirrelty. 11 Santa Zidane, yksi startti tauolta alla hypättynä ja nyt evästelee tämän porukan. Olen melko varma, että tämä se olisi se kabinetin poikienkin varma, jos kieli lähtisi nauhalla kulkemaan.

Aika tilata rommitotit. Ai ei saa vai? kahvia vaan, no jopas. Sanokaa kapteenille että minun puolesta saa käydä kurvaamassa vähän ulkomaan puolelta tarjoilun vauhdittamiseksi. Sen vuoksi ne venäläisetkin täällä Suomen puolella koneillaan käyvät kääntymässä.
Ovat kovia poikia ottamaan. Saarella saarelaiset olisivat jo kantaneet monta rommikolaa riippukeinulleni ja meri olisi houkuttelevan sinistä ja ah, niin lämpöistä. Tästä olen yhtä saletti, kuin kolmannen lähdön piirtelyistäni. Huuveri, Veikon tähti, Marimin ja Löytävä.
Kaikki kyvykkäitä ja päivänvalon kohdatessaan voittokelpoisia. Hippoksellekkin käypäisiä. Etupenkin pikkunassikat vilkuilevat hihitellen minua, kun ovat huomanneet viskileilini tai kelloni. Kultaisen kelloni, senpä tietysti. Onhan se tyylikäs ja varmakäyntinen kuin vihjepuljun luottokuski. Nostan nassikoille ja äidilleen lierihattua oikealla etusormella ja väläytän valkaistuja hampaitani. Hymy, valloittava sellainen kuin ameriikan sedällä ikään vaientaa pahimmankin pikkupirun, jopa porilaisen nassikan. Ja tästä päästiinkin asiaan, nyt tuntuu mahassa ja taas pitää seapeltsit vetää kiinni. Viskileili varmaan talteen, ravilehti joutaa pudota. Nyt mennään tai Pori täältä tullaan. Kone kaartaa metsään, alemmas ja enemmän metsää ja kaiken keskellä kenttä. Tömähdys ja kevyt rullaus. Lierihatun alta kuuluu pieni huokaus ja sitten käsi hamuaa vyöllä keikkuvaa viskileiliä. Maassa ollaan, olo kuin Armstrongilla Hollywoodin kuvauksissa ja kohta laskeudun portaita kiljuvan väkijoukon eteen, heilutellen kuin ameriikan presidentti. Mitä vielä, karu todellisuus iskee naamalle kuin keittiön märkä kuivausrätti. On käveltävä kuivaan putkeen, jossa ei ole ketään vastassa ja ainoa joka heiluu olen minä ja kaiken heiluvan päällä kuin kruununa, lierihattu.

Neljänteen on kuitenkin vielä hevoset mietittävä. Laitan Vertun päälle astuessani ulkona odottavaan lumisohjoon.Tekstiviesti on tullut.
Asetan Vertun koteloonsa ja teen uuden ennätyksen. 2,5 sekunttia ja Vertu on lumisohjossa tekstiviesti auki. Kabinetin poikien rivi on tullut ja anteeksipyynnön kera. En tarvitse heiltä kuin hyvät hevoset neljänteen, ennen taksin tilaamista. 2,9,10,11,12 ovat poikien valinnat. Rivi on siis kasassa ja parrua tulossa. Soitan taksin. Neiti vastaa ja sanon soittavani Vertusta ja kysyn huomaako sen äänenladusta. Ei kuulemma huomaa ja bull shit. Kateus neidin äänessä värisee käteeni asti. Pyydän tilataksin lentokentälle, ei ole eikä pidennettyäkään. Sepä se, kateus.