Uutta näkökulmaa Forssaan

Käänsin kylkeä ja sohvan narina sekoittui Charter koneen moottorin hurinaan. Nahkaplätsä tiukasti päähän ja könyämään kaksipaikkaisen ja kaksitasoisen "punainen paroni" taitolentokoneen kakkoskuskin paikalle. Tässä konemallissa ei ollut aukeavia ovia vaan koneen rungolle oli kavuttava takasiivekkeiden päältä ja hilattava itseään runkoa pitkin pilotille tehtyyn syvennykseen. Tätä varten meille oli varikkoalueella jaettu munasuojat. Olin jo näköetäisyydellä kakkoskuskin paikasta, kun otteeni lipesi ja kierähdin koneen kyljelle. Fläppitauluni mäjähti maahan ja painavat kultakäädyt kiskoivat minua kohti suurta öljylätäkköä. Ponnistin kaikin voimin ja sain tukevan otteen ohjaamon reunasta. Vedin itseni aukolle ja pudottauduin sisään. Kuulin kuinka lentokoneen moottori lisäsi kierroksia ja kone lähti rullaamaan pitkin kenttää. Ykköskuski oli onnistunut pudottautumaan ohjaamoon oikein päin. Leukani tunsi valtavan tärinän koneen saavuttaessa lentoonlähtö vauhdin, mutta en nähnyt mitään, sillä jalkani olivat siellä missä pään piti olla ja toisinpäin. Valtava laskuvarjon sisälläänpitävä selkäreppu oli jymähtänyt kiinni aukkoon niin, etten voinut korjata asentoani. Nyt oli tyydyttävä katselemaan jalkatiloja. Sanomattakin oli selvää, että olimme matkalla Forssaan. Forssassa minun oli määrä hypätä alas koneesta ja tarkkailla raviradan tallialueen mahdollisia hämärätapahtumia. Olin saanut tehtävän itse keskusjärjestön pääjohtajalta, joka epäili tallialueella tapahtuvan hämäräpuuhia, johtuen heikohkosta kassavirrasta.


Olimme Forssan yllä ja hyppykorkeudessa. Koneen ykköspilotti oli terävänä heppuna oivaltanut tilanteeni ja käänsi koneen ylösalaisin pudottaakseen minut. Ei onnistunut, sillä selkäreppu oli tosi jumissa. Moottori ulvoi koneen kaartaessa uuteen yritykseen ravistuksen kera. Tälläkertaa yritys onnistui. Selkäreppu irtosi, kuin viikon jumissa ollut vatsantuote ja minä lähdin liukkaasti perästä kuin sulanut suppo. Punainen kaulahuivini tosin takertui hetkeksi kauhukahvaan, mutta irtosi onnekseni finnien liukastamalta kaulaltani. Pääsin sukeltamaan vapaaseen pudotukseen ja suuntasin nokkani kohti tallialuetta. Isossa haalarintaskussa lämmitti lierihattu mukavasti, tuoden onnea.
Vetäsin narusta ja kiepsahdin jalat edellä laskeutumisasentoon. Nyt oli aikaa ihailla maisemia. Kaivoin kiikarit rintataskusta ja aloin tarkkailla tallialuetta. Pari Jormaa keskusteli siellä keskenään ja heti tämän jälkeen toinen syöksyi juosten tallejen takaiseen pajukkoon. Todella hämärän näköistä puuhaa. Jotain se kaveri siellä kyykkii. Mahdollisesti piillottaa pimeitä slippejä, mutta minua ei näin helpolla huijata. Kaivoin ddr:n kartan taskustani sekä kompanssin. Otin täydelliset koordinaatit ja merkkasin paikan karttaan.
Maa alkoi lähestyä jalkojani ja heitin muutaman juoksuaskeleen jälkeen sikiöasentoa peliin. Täydellinen laskeutuminen, nyt vain lierihattua päähän ja otsalamppua kohdilleen. Otan heti suunnan kyykkimispaikkaan ja lähden reippaasti hölköttämään sitä kohden.

Kukaan ei tunista minua, sillä eksynyt Jukolan suunistaja lookini on täydellinen. Selkään olen kirjoittanut vielä varmemmaksi vakuudeksi tekstin " Eksyneenä jo viime syksystä". Hienoinen kosanderipullojen hölskyntä kuuluu selkärepustani, juostessani ohi hevosten ja niitä lämmittävien tallijamppojen. Lopulta saavun tallialueen taa ja juuri siihen lepikkoon, jossa hämärä Jorma oli kyykkinyt. Kaikki näytti täydelliseltä. Maassa lojui risuja ja niiden vieressä vielä höyryävä läjä ja muutama kuponki, joihin oli selkeästi pyyhitty jotain ruskeaa. Varmastikin sinappia, arvelin minä ja luontainen etsivänkykyni vei minua lähemmäs kaatunutta puuta ja sen ylösnoussutta juurakkoa. Sisäänkäynti on varmasti tässä, arvelin minä ja keikutin lierihattua korvillani. Sisäänkäynti mihin? No, tietenkin suureen salaiseen pokeriluolaan, joka toimii underground.

Aloin hivuttaa itseäni otsa edellä edessäni avautuvaan onkaloon, joka kylläkin näytti hyvin pieneltä, mutta pitänee muistaa, että vihollinen on kiero ja käyttää kaikenlaisia juonia hämätäkseen kunnon pelaajia. Aikani hierottua maa avautui ja kuin imaisi minut sisäänsä. Liuin pitkin sisäänmenoaukkoa ja lopulta putosin kultaiseen timantein kostutettuun huoneeseen. Mahtava pokeriluolasto oli rakennettu täysin Forssan radan alle. Pokeriluolasta käsin näki jopa yläpuolella juoksevia hevosia lasilevyn läpi. Monet kuskeista näyttivät juuri tämän lasilevyn yli ajaessaan sormin tulevan sijoituksensa alkavassa kisassa ja normaalisti radalla olijat luulivat vain heidän vetelevän hiukan suitsista tai kohentavan ajovitsan asentoa. Sikariporrasta oli paikassa pilvin pimein. Valot välkkyivät ja raha kilisi. Jormat hakkasivat yksikätisiä ja pelasivat pokeria. Ravivetoa näytettiin mättävän myös. Hyvin pian pari rotevampaa häiskää tuli noutamaan minua viedäkseen minut suuren Jorman luo. Jalkani löivät tyhjää ilmassa, kaksimetristen korstojen raahatessa minua kohti johtokeskusta. Suuri nahkainen tuoli oli vastassani. Näin Jormasta vain kädet. Suuret ja karvaiset.
Sikaria pitelevä käsi piirsi kuvioita ilmaan ja toinen käsi rypisteli satasista tolloja. Valtava ääni täytti salin. Jorma puhui.
"Luulitkos olevasi ovelakin kaveri? Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Haluatko olla loppuikäsi hampaaton bingon vai kenon pelaaja?" Kenon tietysti, vastasin minä ja heitin tekohampaat pöydälle. Pöydällä lojui niiden lisäksi Jorman täyttämä kuponki V4 lähtöihin, mutta toisen gorillan käsi peitti osan numeroista. Terästin katsettani ja näin, että 4,5,7,10 ja 11 numerot olivat selvästi luettavissa ja merkittyinä ensimmäiseen lähtöön. Toisessa 3,4 ja 10 näyttivät olevan rastittuna. Kolmatta lähtöä peitti julmetun suuri keskisormi, mutta arvelen rastittuina olevan 4,7,10. Kämmen peitti koko neljännen lähdön, mutta ainakin 4 oli kupongissa. Pelaan nämä, kunhan ehdin. Upea paikka kertakaikkiaan.Hevoset juoksivat ylitsemme ja jäin ihastelemaan tätä uutta näkökulmaa raveihin.


Otsani kopsahti maahan. Heräsin ja pyyhin kuolat Forssan käsiohjelmasta. Eilen katsottu Bondi oli ollut jännä ja uuvuttava.
Nyt Cadillacciin ja juuri äidin pesemät karvanopat heilumaan. Suuntana tietysti toiveiden tyyssija Forssa.