Kuopion kallioilla

Puhdistin bootsini ja kiillotin tähtikannukset niihin tarttuneesta ravasta. Sipaisin myös kevyet vaseliinit nokialaiseni pintaan, ennenkuin sujautin sen koteloonsa. Kiittävä taputus kotelon päälle oli singnaali hyvin onnistuneista puhelimen vetokisoista. Eräs vanhempi mies yritti R-kioskilla vetäistä puhelimen nopeasti rintataskustaan, mutta joutui jo puolivälissä tunnustamaan häviönsä, sillä olin jo vetäissyt nokialaiseni korvalle. Toto jonossa taasen nuoret Lappeenrantalaiset saivat maistaa nopeuttani, sillä haastoin heitä kaksinkamppailuun tuloksetta. Havisivat kuin haavan lehdet tietäen hävinneensä jo ennen kisan alkua. Eivät uskaltaneet kisaan, mutta näytin heille vetotaitojani tempaisten noksun näyttävästi muutamaan otteeseen nahkakotelostaan ja nostaen samalla suorituksen päätteeksi lierihattuani ylös vastaa napin paininsormella, kuin lännen pistolerot aikoinaan. Nyt istuin kuitenkin taas junassa ja matka jatkui kohti Kuopiota. Vapise Kuopio, täältä tullaan.

Juna kolkutteli menemään tasaisella vauhdilla, kuin peesailija hevonen. Aika ajoin jostain kuului vaimeaa puheensorinaa, joka oli perhanan nukuttavaa. Taistelin unta vastaan, mutta hävisin. Astuin kalliolle ja näin kerralla koko Kuopion. Raviradalla ukot vetivät vastaan nikottelevia kantturoitaan eteenpäin suitsista, olivat hiitillä. Torilla näytti olevan suurempi kuhina, kun toinen toistaan suulaampi Helppo-Heikki myi tuotteitaan, mutta vauhdikkainta toimintaa oli ampumaradalla, jossa savikiekkojen sijasta kuopiolaisittain ammuttiin kalakukkoja. Vieressäni kalliolla istui paikallinen aborginaali. Hänellä oli päällään vain lampaanvillasta kudotut yksihenkseliset pitkät kalsarit ja lämmikkeenä oma tuuhea musta partansa, johon hän oli kietoutunut. Suuri nuija oli laskettu olkapäälle ja naamaa varjostivat Breznevmäiset tuuheat kulmakarvat. Puhe koostui jostain esikuopiolaisesta murteesta, joka muistutti swahilia. Hymy oli kuitenkin ystävällinen. Hän kertoi asustelleensa kallioilla jo melkein sata vuotta ja heimonsa kyenneen elämään sivilisaatiolta syrjässä ainakin vuodesta 3000ekr. Vanhanmallisessa pahvisessa ajokortissa hänellä oli syntymäpaikkana Kuopio. Kysäisin häneltä keitä muita heimoon kuului. " Jortsu ja Eki, mut ny juur ne on laaksos keittämäs rojuu, mut jos sull on aikkaa ni saat vähä maistaa sääkin.", kuului nuijamiehen vastaus. Jännä juttu, tuhatvuotisella heimolla näytti olevan perinnejuoma, joka vielä toi pitkää ikää.
Olisin halunnut maistaa ja laskeutua sitten tallialueelle kyselemään vihjeitä, mutta lähtiessäni liikkeelle kompastuin ja löin pääni pehmeään mättääseen. Ai kuinka pehmeää, pyöritin päätäni pehmeässä sammalessa.......

Junanvaunu heilahti ja aukaisin silmäni.Lierihattu oli pudonnut lattialle ja pääni oli painautunut vieressäni vaivautuneena istuneen nuoren naisen syliin. Nostin pääni ylös ja pyytelin anteeksi. Suoristin selkäni ja piilouduin lierihattuni taakse. Edessäni istunutta nuorta miestä hymyilytti. Sitten vapauttava känykän pärähdys ja salaman nopea vastaus. Puhelin lensi kädestäni kuin saippuapala yli vastapäisen nuorenmiehen pään, mäiskäytyen seuraavan istuinvälikön edessä olleeseen seinään, mäjähtääkseen kipeänoloisesti selin minuun istuneen rouvan päähän, pudottaen kukkahatun lattialle. Nielaisin kahdesti ja lähdin hakemaan puhelinta. Täti odotti selvästi anteeksipyyntöä, mutta juoksin suoraan itkevän kännykkäni luokse ja sopersin, " voi, voi, pikkunen kulta, ei kai sinuun sattunut, kun tuo paha täti isoine päineen törmäsi sinuun. Vastaa minulle,vastaa." ja painoin vastausnappia. Jes, kabinetin poikien nauha lähti pyörimään, eikä puhelu ollut kadonnut mihinkään. Sain vihaisia katseita erään herrasmiehen nostettua kukkahatun tädille, mutta ravit olivat nyt tärkeintä. Kabinetin poikien läheltä tallialuetta antamat vihjeet kertoivat helposta tikkurivistä veenelkussa. Ensimmäisestä kuulemma selviäisi kahdella rastilla 10 Pretty sunshine ja 11 My Cup of tea, mutta koska ollaan Kuopiossa, niin isompaan systeemiin ujutetaan myös 6 Fair game ja 3 Following Soul. Toinen lähtö menee poikien tikussa pelkällä seiskalla eli Prick du Lingillä, mutta Kuopion mallissa vedetään lapulle k merkkiä. Kolmannessa tikku menee 10 Cover capitalin kautta, mutta Kuopiolainen lisättynä 2 Boy Roberttolla. Viimeisessä pojilla on molemmissa 9 Haaste-Poika. Haaste-poika on kuulemma nyt valmiimpi kuin koskaan ottamaan voiton tauolta palaavilta ja muuten vaan väsyneiltä.

Vaihdan vaunuosastoa ennen saapumista Kuopioon. Ovella nostan lierihattua tyylikkäästi keskimmäisellä sormella ja huikkaan, So Long. Hymyilen sisäänpäin ja tunnen osuvien lappujen tykyttävän vihjelehteni välissä. Odotan jo innolla pääsyä kirmaamaan Kuopion radalle. Laittaisinko lierihatun enemmän otsalle vai reippaasti taakse? Yhtä kaikki, Cadillacciin ostan kotiinpalattua uudet pölykapselit voittorahoista ja saatanpa maistaa kalakukkoakin, toivottavasti siinä ei ole hauleja.