Mukava päivä ja V4 Lahdessa

Laskin vesiliukumäestä ja paukutin samalla laitoja. Hyppäsin ponnarilta ja läsäytin itseni sikiöasennossa vedenpintaan saaden pärskeet lentämään vanhusten silmille. Leikin merileijonaa ja pulpahtelin pintaan naisten ja lihavien miesten vierestä huutaen samalla "honk,honk". Eräs bodarinnäköinen nuorimies lupasi kuristaa minut kilon kultakäätyyni, jos vielä kerran pruuttaisin suullisen vettä hänen päällensä ja huutelisin jotain juustosta ja hormoonihiiristä. Bravuurinumero oli kuitenkin sinisen talon nalle ja sen jälkeen olikin sopivaa lähteä saunan lämpimään. Päivä oli siis onnistunut. Mutta nyt hauska päivä alkoi uimisen osalta olla paketissa ja oli aika murtautua vaatteiden säilytys lokerikkoon. Avain oli hukkunut tai en muista minne sen latasin, kun venyttelin siinä olevaa kumirengasta ja läsäytin sen mihin seinään milloinkin. Kaapin numeroakaan en muistanut, mutta välikön kyllä. Ketään ei ollut paikalla, joten aloin vääntämään ensimmäistä kaappia alalaidasta auki. Onneksi kaapit olivat kevytrakenteisia ja keriytyivät näpsäkästi. Kuutisen kaappia tuli väänneltyä alareunasta lukkoon asti paperilentsikka kolmiolle, eikä vielä yhtäkään tuttua vaatekappaletta ollut näkynyt niiden sisällä. Olo oli kuin Ladan päältä myytyjen arpojen raaputtajalla. Sitten se tapahtui. Vertu pärähti soimaan kolme kaappia edempänä ja naamallani karehti tuskin huomattava, mutta ah niin ihana hyväntuulen hymy.
Perhanan sitkeässä oli ovi lukon kohdalta, mutta onneksi sain kurotettua housuistani kalliimmanpuoleisen timanttikoristellun Leathermanin ja sillä alkoi lukko vääntyä, kuin polkka vanhainkodissa. Vertu osui käteen alta kolmen sekunnin ja sen jälkeen suoritettu nopea painallus vihreästä luurinkuvasta oli lastenleikkiä Master of Telephone kirjetutkinnon suorittaneelle. Nostin puhelimen korvalle ja vastasin ääni jännityksestä väristen. Kabinetin poikien Vesa se siellä jutteli mukavia 19,80 eur minuuttihintaan. Tänään oli kuulemma tuhtia tietoa tarjolla ja ensimmäiseen lähtöön heti tarjolla ideavarmistusrasti. Suosikki 6 Brisco rodeota tarjoiltiin kuitenkin lapuille ideavarmistuksen kera. Ideavarmistukseksi tarjoiltiin 1 Financier nimistä hevosta. On kuulemma ollut joskus kova luu ja voi olla nytkin. Vesan äänestä huokui ammattimaisuus ja älykkyys. Toiseen lähtöön tarjoiltiin sitten peräti neljää rastia. 12 Enducement kuulemma söisi muut jo takakaarteessa ja pudottelisi muruset loppusuoralla, mutta paikan vuoksi se sai seurakseen 3 Amador actionin, keulariippuvaisen 4 Golda Hurriganen sekä 2 Night Porterin, jota ilman Enducementtiä voisi kokeilla vaikka ideavarmana. Vesan puheääni saavutti lakikorkeuden ja Vertu alkoi särisemään..mukavasti, kuin partakone. Kolmanteen lähdettiin jälleen neljän hevosen voimin ja Vesa luetteli kaikki neljä virheettömästi hankalatkin sanat lausuen. Paikan top fourista saivat 2 Mikiri, 9 Fiino, ja 10 Tuokkolan Touhu Antilla varustettuna sekä 14 Köppinen, jolla olisi kuulemma voimaa lennättää isompaakin miestä. Vesa vetäisi syvään henkeä ja taukomusiikki pärähti hetkeksi päälle.
Mutta pian Vesa ähki puhelimessa jälleen." Neljänteen lähtöön ladataan 1 Piece by Piecen seuraksi Holopaisen 9 Bianca Journey ja sitten vain lunastus luukulle jonottamaan":evästi Vesa nauhan lopulla kuulijoitaan tietävästi.


Suljin Vertun ja puin päälleni. Punatukkainen pikkukilli oli tullut ihmettelemään vääntyneitä ovia ja kysyi minulta tietäisikö kiltti setä mitä täällä on tapahtunut. Asetin lierihatun päähäni oikealla kädellä ja kokeilin samalla vasemmalla kädellä vyölläni kotelossaan lepäillyttä Vertua. "Olen kännylero, tiedätkö poika sitä":kuittasin mulkaisten poikaa.
Nostin hattua oikean käden etusormella ja tokaisin: "Ehkä siivoojalla oli paha päivä" ja lähdin kohti kassoja vievää käytävää. Kassojen luona kohtasin hätääntyneen vahtimestarin, joka kysyi oliko pukuhuoneissa rauhallista, kun joku vanhempi rouvashenkilö oli valittanut metelistä ja kiusanteosta. "No, jaa joku punatukkainen finninaama siellä oli pahanteossa":sanoin minä ja laitoin kannuksiini vauhtia. Ulkona odotti Cadillac edelleen siinä inva ruudussa, johon sen tullessani olin huolettomasti heittänyt. Siellä oli myös joku punaisiin pukeutunut täti. Punahilkka, ajattelin minä. "Onhan se hieno, mutta ei sitä ihastella tarvitse vai nopatko kiinnostaa?": huikkasin punahilkalle ohimennen. Tätsä leimahti tulipunaiseksi ja kysyi minulta minkä sortin invalidi oikein luulen olevani. "Jotain tutkimustako teet? Pistä siihen vaikka, että aivoinvalidi": huudan avatusta ikkunasta. Polkaisin Cadillacin liikkeelle ja huomasin tädin jättäneen puhelinnumeronsa Cadillacin lasinpyyhkimeen. Ai, että noin kiinnostunut, mietin ja suuntasin kohti hevospelien toivomuslaaksoa.