Viimeinen uinti

Saapuminen etelästä erämaajärven liepeille on aina elämys. Vaikka maa on jo täynnä koivun kultaa, tuuli hakee otteisiinsa syksyistä mahtavuutta ja järvi velloo sen otteessa tuskaisena ja lyijyn harmaana, tuntee silti tulleensa kotiin.

Kriteuriumia odotellessa haen juuri huolletusta kulkukoneesta suurimman alan viikkolehden, haen siitä Teivon tiistain ja kynä hampaiden välissä etsin netistä Teivon raveista kotiinjääneet.
Ensimmäisestä näkyy puuttuvan pari, toinen näistä olisi varmaan ollut ihan lämmin pelikohde.

Illan saunomisen päätteeksi suunnitellun uintireissun varmentaa ajatus siitä, että radalta 12 pitäisi olla vaikea ajaa itseään sisäradan loukkuun vaikka ajurin niin mieli tekisi. Kun suurempia vesiesteitä sukellettavaksi ei Teivon radalla liene, niin tehdään tästä Wesslinin merenneidosta heti alkuun ideavarma.

Illan viiletessä ja tuulen tuimetessa on mukavaa rakennella vesipadan ja kiukaan alle liekkiä, seurata tervasten napsahtelua tuvan takassa saunan lämpiämistä odotellessa. Sade napsii kattoon ja ikkunoihin, ilta harmaantuu ennen aikojaan.

Kume lienee lähtönsä kiistaton suosikki. Siirius varmaan laukkailee taas mahdollisuutensa. Aino-Ilonan tili ei varmasti ole täynnä, joten tässä saataneen sitten 1/8 piikkiselkäpari, joka varmistetaan kiihkeitäkin tunteita heinäkuun lopulla aiheuttaneella Lavinialla. Kyllähän sen on pakko välillä onnistuakin. Jo Vermossa keräiltiin kuskin niskaan kovia paineita teevee-esiintymistä myöten. Hevonenhan ei paineiden keruuseen osallistunut, silti juoksu meni niin kuin meni.

Ennen aikojaan on varmaan harmaantunut monikin, joille tämä tai nämä keskustelusivustot ovat nousseet elämää suuremmiksi asioiksi. Näillähän on jokaisen kohdalla kuitenkin vain se painoarvo, minkä itse antaa. Sitä ei kuitenkaan kannata paljon suurennella. Mukavaahan täällä on jutella ja sanan säilää joskus heiluttaa, mutta mutta... Ainakin välillä olisi hyvä, itsekunkin intohimoisen kirjoittajan, edes vilkaista ikkunasta ulos. Sielläkin on elämää, ei vain näytön teksteissä.

Kolmannessa V4-kohteessa on näiden voittamattomien, joista ei tarvinne välittää, lisäksi Teivainen, joka ohjastelee ilman painavaa kultakypärää, Juha-Pekalla voitellutkin Namipusu, Mammal ja La Miss huomionarvoisia.

Saunan savupiippu purkaa savua, taivas vettä ja etelä puhaltaa molempia pohjoiseen. Takan hiillos hiipuu, eikä sinne sovi puita lisätä, ellen aio hikoilla vuoteessa ensi yönä. Minä en aio.

Neljänteen mukaan viimeksi edukseen ollut Siena ja vuoden kolmanteen starttiinsa saapuva Sing Time. Olisikohan luokkahevosen vaivat voitettu ja paluu kultakantaan edessä?

Huomenna huomisesta tai sitten ei. Se on siinä, että huvittaako vai ei. Saattaa olla, että vien illan päälle muikkuverkot tuonne syvänteeseen niemen taa, tai intoudun aamulla lähtemään lähisaarten rannoille laukkaamaan kanttarellien perässä.
Käyn lisäämässä puita kiukan alle. Pienten, pikkusormen pään kokoisten sammakoiden kunniavartio reunustaa saunapolkua. Koitan olla astumatta niiden päälle. Rannassa päivystävät lokit, vaskitsat ja rantakäärmeet pitävät kyllä huolen siitä, että ne tulevat hävitetyksi muutenkin.
Öisin näkyy tuossa rannassa himmeiden pihavalaisimien valossa kiiluvia silmiä, lienevätkö sitten jotain pikkupetoja, minkkejä tai jotain, en tiedä. Sammakonreisi-aterioilla nekin varmaan ovat. Itseltä ne ovat jääneet syömättä, ja tulevat jäämäänkin niin kauan, kun teurastamot jauhavat lihaa, järvi antaa muikkuja ja rantametsät kanttarelleja, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Muista sienistä puhumattakaan.

Saunan jälkeen uimaan viileään veteen, yön ollessa jo laskeutunut. Saattaa olla tämän vuoden viimeinen uinti?