Siis voi jumalauta... duunikaveri sai mut houkuteltua tämän helvetillisen hevosurheilun pariin keväällä 2009. Voittoja tähän mennessä noin 500 euroo kun taas peleihin on laitettu ainakin tuplasti enemmän!! Nelkussa aina yks kusee ja troikassa kakkonen on ykkösen tilalla, tai päinvastoin. Missä vika? On varmaan niin huono tuuri et pakko siirtyy takasin ässä-arpojen raaputtamisen pariin.
mietis paljonko saisit lotolla jos laittaisit siihen tonnin likoon... hyvä jos satkun verran takaisin
Tilanne ei ole niin paha kuin miltä se näyttää. Harvapa meistä on osannut pelata mitään asiantuntijapeliä (saati onnenpeliä) heti kärkeen edes 50 prosentin palautuksella. Kannattaa pysyäkin alkuun tuollaisen pienpelin pyörittämisessä, niin ei tule liian paljon oppirahoja maksettua. Iso voitto voi muuttaa kaiken, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Jonkilaien pelikirjanpito auttaa löytämään pelimuodot, jotka voivat tuottaa omalla kohdalla ja mitkä taas ovat käytännössä vain tuuriin luottamista. Käytännössä V75 ovat niin vaikea, että sillä ei voi päästä voitolliseen peliin kiinni. Jos ja kun oppii hevoset ja onnistuu valitsemaan pitävät varmat, niin silti joku pettää, alavoitto jätetään maksamatta tai voitto-osuus on epäedullinen. V5-pelin kohtuullisen korkeat voitot ovat houkuttelevia, mutta viiden lähdön psyykkaamisessa on kuitenkin mittava tehtävä. Toisaalta hevoset Vermossa ovat hyviä. V4-peli on jo inhimillisempi ja Fintoton otettua käyttöön V4-voitto-osuuslaskurin nyt jopa ihan varteenotettava pelimuoto. Troikka on erittäin paljon juoksunkuluista kiinni, ja sopii lähinnä pelattavaksi, kun lähdössä on oma ideahevonen tai suoran kaksarin paikka piikki-selkä- tai ylikyläteorian perusteella. Tietysti voi hakea korkeampia kertoimia laittamalla "saletit" vain alemmille riveille.
Varmojakin nakkeja on kyllä tarjolla ainakin melkein päivittäin, mutta helpommat pelimuodot vaativat panostamista. Kannattaa seurata alan lehtiä, niin näkee minä päivänä "passihevosia" on lähtöauton takana tai volttiringissä. Sama hevonen voi maksaa huomattavasti enemmän jossain toisessa pelimuodossa kuin mitä oli ajatellut pelata. Ylipelattu voi olla alipelattu.
Jos ei ehdi itse paneutua päivän raveihin, ei kannata pelata ollenkaan. Joka päiväkään ei ole suotavaa pelata, koska aikaa kuluu prosessissa tolkuttomasti ja mahdolliset voitotkin tulee lyötyä heti sisään. Voittojen kotiuttaminen kannattaa, kun pelitilin pullistellessa tulee pelattua liian paljon hupipelejä.
Olen huomannut että Keno- ja arpaostokset vievät kuin huomaamatta vuodessa toista tonnia. Siihen päälle mahdollinen hedelmäpelisessio kerran viikossa, niin eivätpä hevospelit tunnukaan enää miltään rosvoamiselta. Niistä saa elämyksiä - niin hyviä kuin huonojakin.