Ohutta yläpilveä Oulussa

Istuin totisena tuolilla ja sormeilin kultakäätyäni. Ympärilläni vallitsi suorastaan helvetillinen räminä, tärinä ja mumina lentokoneen ottaessa korkeutta. Joku huusi suoraa huutoa mielessään, mutta suurin osa tyytyi heittämään nopeita rukouksia yläkertaan, kuin kahden euron pikapelejä Hippokselle. Rauhoitin omaa mieltäni hipelöimällä maallista omaisuuttani. Vertua ja sen kullattuja näppäimiä, Amerian exressiä ja muita monenvärisiä sekä kivasti rahan hajuisia maksuvälineitäni. Annoin sormeni juosta niiden kohokuvioisilla kirjaimilla sekä numeroilla. Pyörittelin muutamankerran paikallaan sirun kohdalla. Mieleni rauhoittui ja saatoin vilkaista ympärilleni. Kaikki olivat kumman rauhallisia vaikka istuivat kuoleman paikalla. Niin rauhallisia, että minun oli pakko huutaa: "vaatikaa nyt edes vauhtia keleet, ettette vaan siinä vierellä junnaa". Seurasi nopeita pelokkaita vilkaisuja ja muutama vihainen mulkaisu. Olin hiljaa ja puristin tuolin käsinojia. Toivoin koneen kestävän ehjänä näiden piinaavien minuuttien aikana. Olin kuin sullottuna valtavaan talouspaperirullaan ja nyt alkoivat seinät kaatua päälle. Onneksi juuri kun olin valmis oksentamaan lierihattuuni ja katkaisemaan luottokorttini kone savutti lakikorkeutensa ja suunnaton helpotuksen huokaus sekä nousun aikana lähettämäni leijat täyttivät matkustamon. Olin onnellinen. Nyt mielessäni pyörivät vain Oulun ravit.

Kabinetin pojista ei nyt ollut apua, sillä Vertu oli suljettuna. Aloin suunnitella riviä Oulun nelkkuun. Maistelin sanaa Oulu sekä Äimärautio. Mieleeni tulvahti tervaleijona sekä poropyörykät. Seuraavaksi näin valot yksinäisellä huoltamolla, jonka pöydässä istui salaperäinen pipopäinen mies. Miehen puhetyyli oli rauhallinen ja hän tuntui tietävän kaiken raveista. Hän kertoi olleensä järkkäämässä monenlaisia tulojärjestyksiä sekä fiksailleensa maalikameran kuvia. Tästä syystä hänen sormensa olivat erottamattomasti yhdessä, sillä vuosikausien paperiliiman käyttö ei voinut olla jättämättä jälkiä. Pyysin häneltä tällepäivälle fiksatun tulojärjestyksen Oulun Äimärautiolla ajettavaan nelkkuun.
Käsiohjelma oli kuin radalla myytävä konsanaan. Ainoa ero oli, että sitä oli leikelty ja siinä olleet hevoset oli liimailtu takaisin oikeisiin tulojärjestyksiin. Nelkun ensimmäisen lähdön tulojärjestys viiden ensimmäisen osalta oli seuraavanlainen: 2 Tupla-Tili, 4 Veijori, 14 pyrypolun Mig, 15 Kajas poika, 7Pikku-Rilla. Toiseen lähtöön oli liimailtu 3 Aslak, 11Quantum Classic, 1 Express Merett, 2 Lonestar Kosmos sekä 6 Born to Dance. Kolmannesta taas löytyivät 4 Top Disguise, 2 Rossinanto, 5 Hero Leader, 6 Lass Heatrow ja 1 Äldans K. Neljännen ja viidennen lähdön sivut olivat liimaantuneet yhteen, mutta raottamalla näki kolme ensimmäistä 3 Daytona Demon, 11 antonio Duo ja 4 Surprise Lord. Mahtavaa, ajattelin mielessäni ja sitten kopsahti.

Heräsin kuulutukseen, jossa höpistiin jotain yours seabeltseista ja huomasin kuolanneeni ruokatarjottimelle, jota olin käyttänyt tyynynä. Aloin olla kaikin puolin valmis laskeutumaan Ouluun, jossa salainen tehtäväni odotti. Ensin oli vain löydettävä paikkaan, johon reput on kätketty. Ja sitten radalle. Päätin myös lyödä suoran kerrotun rivin Tupla-tilin, Aslakin, Top Discuisen sekä Daytona Demonin kautta, kun kerran olin pipopäältä hyvät vihjeet saanut. Kopsautin lierihatun päähän ja sujautin Vertun koteloonsa.
Leväytin vielä muutaman kerran maksukorttiviuhkani tyylikkäästi esille ja esittelin sitä pitämällä kädessä kuin pesismerkkejä annettaessa. Kanssamatkustajat olivat selvästikkin otettuja. Olinhan sentään menestyvä pelimies. Kultakäädyt, Vertut ja kaikki.