Ravilounas Pohjanmaalla

Olin työmatkalla 15 000 hengen kaupungissa ja kun osaomistamani hevonen juoksi kilpaa lounasraveissa, niin päätin lähteä katsomaan sitä ruokatunnilla.

Fintoton sivuilta katsoin, että kaupungissa on 9 pelipaikkaa, josta suuntasin lähimmälle, joka oli huoltoasema. Tilasin sapuskan ja kysyin, että voiko täällä katsoa raveja. Myyjä sanoi, että voi ja hän tulee laittamaan TV:n päälle.

TV oli lasiseinällä erotetussa tilassa, joka ilmeisesti aikoinaan oli toiminut tupakkapuolella. Siellä sitten istuin yksin tunnin ajan, vaikka paikalla oli koko ajan noin 10-20 henkeä, niin olin ainoa, joka pelasi totoa tai oli edes kiinnostunut raveista.

Eikö tämän kokoisessa paikassa riittäisi 1 pelipaikka saman kokoisen vaihdon haalimiseen, silloin kulutkin olisivat 9 kertaa pienemmät.

Nyt pelivaihto hajoaa 9 eri pisteen kesken, mutta jos paikkoja olisi 1, niin tulot voisivat jo asiamiestäkin kiinnostaa sen verran, että hän oma aloitteisesti satsaisi edes jonkun verran asiaan.

Suomalaiset eivät ole tunnetuja small talkista, mutta kaksi saman asian harrastajaa löytää aina yhteiseen puheen aiheen, kun pelipaikkoja olisi 1, niin ehkä siellä olisi myös toinen petsari, jonka kanssa voisi vaihtaa mielipiteitä. Se on aika ratkaiseva tekijä tunnelman kannalta.

Voin toki olla väärässäkin johtopäätöksissäni, mutta näitä ajatuksia tämä kokemus maallikossa herätti.