Erään kiekkoaiheisen foorumin keskustelusta inspiroituneena kysytäänpä ravialaistenkin mielipidettä asiasta.
Eli kumpi on sinulle tärkeämpää, oman Sm-liigajoukkueesi mahdollinen mestaruus, vai Suomen kulta jääkiekon MM-kisoissa tai vaikkapa jopa olympiakiekossa?
Entä miksi näin on sinun kohdallasi?
Sitten MM-kulta ja lopuksi oman joukkueen SM-kulta.
Toissavuotinen JYPin kultamitali kun lämmittää vielä vuosia...
...mikäli turnaus pelataan NHL-jannut mukana. Sen jälkeen ottaisin kyllä SM-kullan (meillä Lahdessa kun se ei ole vielä kärsinyt inflaatiota). Toi jokakeväinen MM-turnaus pääsääntöisesti useiden supertähtien puuttuessa ei kyllä jaksa oikein sytyttää.
Olympiakultahan se tietysti olisi. Kuten edellinen mainitsi, niin Pelicansin mestaruus tulisikin jo seuraavana. MM-kisoja toivoisin pelattavan vain joka toinen vuosi ja joukkuemäärä max 10, niin johan nousisi senkin mitalin arvostus huomattavasti, vaikka ei ihan kaikki parhaat aina paikalla olisikaan.
Kutakuinkin samaa mieltä edellisten kanssa.
Ässien mestaruus ja olympiakulta. Tosin joudun kyllä ihan rehellisesti tunnustamaan, että vaikka kuinka yrittäisin asetella ne järkiperustein "oikein päin", niin Ässien mestaruus taitaisi sittenkin olla isompi ilon aihe.
Kerhon mestaruus vuonna 2006 on ja tulee jäämään upeimmaksi kiekko-kokemuksekseni. Se oli yli 30 vuotta kerhon pelejä divariajoilta asti seuraamassa käyneen kiekkounelmien täyttymys!
Omalla urheilusta saatujen elämysten listalla Ässien vuoden 2006 hopea on tällä hetkellä kolmossijalla. Suomen olympiakulta jääkiekossa sen varmaan sysäisi alaspäin, mutta sitten taas olympiakullan veisi alaspäin Ässien mestaruus.
Eli, tärkein mitä jääkiekossa voin "saavuttaa" on juhlia Ässien mestaruutta. Täydellistä olisi tietysti ratkaista kulta kotihallissa Isomäessä. Ei sillä, etten Suomen maajoukkueen pelejä arvostaisi lähes yhtä korkealle, mutta järjestyksessä nuo seurajoukkueen pelit menevät edelle tunnetason takia.
toista toisen edelle.
Varsinkin kun samana keväänä molemmat!
TPS:n nousu tappion partaalta voittoon narreja vastaan -95 lienee se kaikkein paras muisto liigasta. Varsinkin viimeinen matsi hesassa missä 5-0 oli sekuntien päässä.
Kai tuo leijonien MM-kulta silti taitaa olla se ykkönen. Molemmissa mukana Saku, Jere ja Kipru joten mitäs sitä pohtimaan. Yhtä hyviä:)
Blackille...tänä keväänä unelmasi on lähempänä kuin aikoihin. Nyt on paikka iskeä. Jyppikin on näyttänyt haavoittuneisuutensa viime aikoina. Voi toki mennä kovan harjoituksen piikkiin.
Edellistä Ässien SM-kultaa Isomäessä oltiin seuraamassa ja fiilis oli kyllä hirmuinen. Pitkälti toistakymmentä tuhatta katsojaa 7000 hengen hallissa! Ei käynyt jalat paljoa maassa pelin aikana. Niin ahdasta oli. Uskomattoman jännät finaalisarjat kirvesrintoja vastaan peräkkäisinä keväinä. Molemmat meni täyteen 5 matsiin ja molemmissa kaupungeissa juhlittiin. Vuoronperään. Vellu, mako, java, fido, bratu....oli ne aikoja ne...
turhaan oulun poijaat tällääsiä asioita miettikö,(lähinnä tarkoitan parssonia ja suurta draamaa eli dragua, joka tosin on sama henkilö) kumpaakaan herkkua ei ole tulossa lähellekkään oulua tällä kaudella, tsekin maalle ehkä toi mm vois olla mahdollinen, mutta ei nyt mollata liikaa "puolen suomen" joukkuetta. Olen kuullu huhun, että oulussa on "omat pojat" projekti käynnissä, mutta väärässä maassa...
Linkki Totuus (http://www.youtube.com/watch?v=5EAelhbkEd8&feature=related)
Jokereiden SM-kulta ois ykkönen. Sen kanssa samalle tasolle yltäis ainoastaan Suomen pääsy MM-kisoihin futiksessa.
Maajoukkuejääkiekkoon kiinnostus on tasan nolla.
No, olympialaisia jaksaa sentään katsoa, mutta jotkut "mm"-kisat aiheuttaa lähinnä hoh hoijjaa-reaktion. Eikä olympialaisissakaan suomen pelit sen kummempaa värinää aiheuta.
Ehkä johtuu siitä, että koen itseni enemmänkin satakuntalaiseksi ja porilaiseksi kuin suomalaiseksi.
"Blackille...tänä keväänä unelmasi on lähempänä kuin
aikoihin. Nyt on paikka iskeä. Jyppikin on näyttänyt
haavoittuneisuutensa viime aikoina. Voi toki mennä kovan
harjoituksen piikkiin."
Totta. 2006 käytiin jo liki, mutta nyt näyttää tässä vaiheessa kautta vielä paremmalta. Mikään vastustaja ei ole liian kova jos oma peli toimii. JYP toki on kova vastus ja sitä pitäisin Ässiä vastaan kuitenkin finaalisarjassa melko selvänäkin suosikkina. Kaikkia muita joukkueita vastaan Ässät lähtee pleijarisarjaan suosikkina.
Eipä tässä silti vielä mitään juhlita. Ohdakkeinen on tie kohti finaaleja ja heti 1/8 peleissä joutuu joukkue tiukille, eikä ole lainkaan mahdotonta, ettei Ässät jatka edes siitä sarjasta. Luottoa joukkueeseen kuitenkin löytyy. Pääsy välieriin olisi Porissa kauden lähtökohtiin nähden tosi hieno saavutus.
Toisaalta, nälkä kasvaa syödessä. Jos hypättäisiin suoraan play offsien ohi ja katsotaan tilannetta sen jälkeen että miten kävi, on melko lailla sama onko oma joukkue pudonnut puolivälierissä vai välierissa, jos finaaleihin ei päästä. Pakko sanoa, että pronssista pelaaminen näin hienon runkosarjan jälkeen on pettymys joka tapauksessa.
Pettymys, tuo mielenkiintonen sana urheilussa. Iltasanomat taisi tehdä taitoluistelun EM-kisojen aikaan kyselyn. Kysyttiin oliko Kiira Korven pronssi pettymys. Vastasin kyselyyn, ja sillä hetkellä 42% vastaajista oli sitä mieltä, että OLI pettymys. Aika erikoinen näkemys mielestäni. Tuo kuvastaa hyvin suomalaisten penkkiurheilijoiden ajatuksia urheilusta.
Syyttävä sormi osoittaa silti myös itseeni. 2009 olin katsomassa Isomäessä Ässien kamppailua liigapaikkansa puolesta Sporttia vastaan. Viimeisessä pelissä otettiin iso voitto. Todella iso. Hallin tunnelma kertoi, että oli aidosti voitettu jotain. Tämä ja kauden lähtökohdat huomioon ottaen en periaatteessa voi ollaan missään olosuhteissa pettynyt Ässien tähän kauteen riippumatta siitä miten tulevaisuudessa käy.