Urheiluvuosi 2011

Kaikkein hienoimmiksi hetkiksi itselläni nousee Kaisa Mäkäräisen takaa-ajon maailmanmestaruus ja vielä hienompi maailmancupin voitto. Kaisalle miellyttävänä (eikä pelkästään ulkonäöllisesti) urheilijana nämä kaikki onnenhetket suo ja toivottavasti niitä saadaan vielä paljon lisää.

Matti Heikkisen maailmanmestaruus oli myös mannaa. Miesten hiihdossa taso on niin kova, että kultaisen mitalin saaminen on huiman työn takana.

Jääkiekon maailmanmestaruutta enemmän minua sykähdytti Granlundin ilmaveivi (Nurmisen oli myös komea), sillä noin kylmäpäinen ratkaisu, joka myös ratkaisi käytännössä pelin Venäjää vastaan, on sellaista jota yleensäkään urheilussa harvoin nähdään.

Muutenhan vuosi oli aika laihanlainen, eikä minulle ainakaan mitään mainittavaa tule mieleen.