Suomen tulevaisuus näyttää hyvältä

Eiköhän Lind puhunut pelkästään aikuisjääkiekosta ja siellä tulevaisuus totisesti näyttää todella hyvältä. Suomi on aina ollut ja tulee aina olemaan potkun verran perässä kärkimaita junioreissa, ihan vain sen takia, että harrastajia on vähemmän. Kärki on yleensä aivan huippumaiden tasolla, mutta kun otanta on vain 2-3 ikäluokkaa, materiaalin laajuus ei ole muiden tasolla. Aikuisissa taas kun on käytössä sellaiset 15 ikäluokkaa pelaajia, erot kapenevat hyvin dramaattisesti. Suomi on aina pärjännyt ja tulee aina pärjäämään hyvin JOUKKUEENA. Suomi on nimenomaan joukkue, ei kasa yksilöitä. Kun vielä tähän JOUKKUEESEEN saadaan tulevaisuudessa Granlundin ja Barkovin kaltaisia taitoniekkoja, vain taivas on rajana. Lisäksi vielä suomalaiset ja esim. venäläiset taitoniekat erottavat nimenomaan se joukkueelle pelaaminen. Jos jääkiekossa olisi B-maajoukkueiden kohtaamisia, Suomi ottaisi järjestään aina pataan, koska huippuosaamista ei riitä kuin yhteen joukkueeseen. Mutta se riittää. Ja vieläpä hyvin.

Hyvin merkittävä osa Suomen menestystä aikuisissa on se, että meillä on maajoukkueessa ollut jo pitkään huippuvalmentajia. varsinkin muihin maihin verrattuna. Tästä syystä pitkälti Suomi nimenomaan menestyy joukkueena.

Nuorten MM-kisoissa tämä trendi katkesi, joskin voihan Helmisestäkin vielä joskus tulla huippuvalmentaja.

Ei juniorit ole yhtään potkua takana kenestäkään. Pienten marginaalien pelit, Suomen pelaaminen mestaruudesta oli erittäin lähellä.

Ehkä nää jäpikät ottavat nyt opikseen ja maksavat korkoa tulevaisuudessa.

Wikipedian mukaan Suomessa olisi enemmän harrastajia kuin Ruotsissa. Oli miten oli, niin tuskin suurtakaan eroa harrastajamäärissä on. Ruotsin junioreiden taso oli "pelottavan" hyvä, eikä tämä ikäluokka ollut mikään poikkeus, sillä heillä on ollut jo useamman vuoden ajan loistavia junioreita. Näinhän ei muistaakseni ollut asian laita 5-10 vuotta sitten.

Tragedian, tai joku muu mahdollisesti asiasta tietävä voisi valoittaa, mistä tuo suunnanmuutos juniorityössä juontaa juurensa. Meillä kumminkin jääkiekko on selvästi ykköslaji, mitä se ei esimerkiksi Ruotsissa ole. Näin ollen luulisi täällä olevan eväitä tuottaa myös huippupelaajia jokaiselle tontille, jokaiseen ketjuun. Kivahan pelejä ja turnauksia on voittaa altavastaajana, mutta en pistäisi pahakseni, että niitä voitettaisiin jonkunlaisena suosikkina.

Naapurimaa tulee Kanadan haastamaan olympialaisissa tuota pikaa ihan tosissaan, jos siellä huiput tulevaisuudessa pelaavat.

En ole lainkaan oikea henkilö vastaamaan siltä kantilta, että en ole ollut Ruotsissa seuraamassa juniorityötä, mutta tiedän ainakin yhden asian mitä Ruotsissa tehtiin toisin kuin Suomessa.

Samaan aikaan kun Suomessa keskityttin Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa systeemeihin, sekä junioreille "sopiviin" sääntömuutoksiin, niin Ruotsissa valittiin toisenlainen lähestymistapa.

90-luvun lopussa Ruotsissa alettiin kouluttamaan ja palkkaamaan jo U11 ja U12 junioreihin ammativalmentajia käytännössä kaikkien merkittävien seurojen toimesta. Tähän hankittiin rahaa ja uskottiin sen olevan pitkällä tähtäimellä kannattava satsaus. Toisinsanoen Ruotsissa aloitetaan jääkiekossa huomattavasti aikaisemmin huippu-urheilu ammattivalmentajien opastuksessa, kuin Suomessa.

En tiedä onko sillä vaikutusta, vai ovatko yksi toisensa jälkeen syntyvät huippuikäluokat Ruotsissa vain tuuria. Sen saa jokainen itse sitten päättää.

Komppaan tragediania siinä, että meillä juniorikiekkoilua on "pilattu" juurikin tuolla kaikki pelaa-touhulla.
Itse kun pelasin kiekkoa junnuissa SM-tasolla 80-luvun alusta alkaen, niin meininki oli silloin aivan toista. Omassa kotikaupungissa oli varsin vireätä kaupunginosajoukkue-toiminta, joista parhaat valikoituivat "ykkösiin". Meille tuli esim. E-junioreihin siirryttäessa valmentaja edellisen kauden B-junnuista.Ennenkuin kesätreenit alkoivat, joutui tekemään päätöksen, haluaako pelata jääkiekkoa vai jotakin muuta lajia. Tälle valmentajalle ei sopinut se, että kesällä pelattiin futista ja talvella kiekkoa.
SM-lopputurnauksessa ei todellakaan kaikki pelannut, vaan kentällä oli pääsääntöisesti kaksi ketjua. Kolmos- ja nelosvitja pääsi max. 2 kertaa erässä kaukaloon. Silloin pelasivat "parhaista parhaat" valtaosan peleistä.

Lisäksi ennen oli oikeasti kova kilpailu ykkösiin pääsystä. Nykyään tuntuu, että monissa tapauksissa vanhempien merkitys on iso siinä, kenen lapset pääsevät ikäkausijoukkueisiin.

Jääkiekkoa voi harrastaa monella tapaa, mutta jos jossain seurassa aikoo olla mukana ainakin suuremmissa kaupungeissa, niin rahaa kuluu jonnin verran jäämaksuihin ja jo pelkästään kuskaukseen. Eli ihan kaikilla ei siinä mielessä ole tasavertaiset mahdollisuudet. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole ehkä samaan tapaan välistävetäjiä ja voitontavoittelijoita, vaan pienempi kaupunki voi maksaa jäähallin kulut tai suuren osan siitä; kun sillä vaan on käyttöä kun jää pitää kuitenkin siellä pitää kunnossa.

Kaikki pelaa-systeemiä on tietysti osoitettu sormella pitkän aikaa kun menestystä ei ole irronnut; mutta itse asiassa se ei ole este sille etteikö hyvä pelaaja voi nousta huipputasolle. Itse asiassa Granlundit ja suurin piirtein samanikäiset ovat oppinsa saaneet juuri kaikki pelaa-aikana. Kyllä niitä kovempia pelejä on ollut tarjolla tasojoukkueiden muodossa D-ikäisistä eteenpäin.

Mutta Ruotsiin verrattuna on sitten eroa myös jäähallien ja tekojääkaukaloiden muodossa. Ruotsissa näitä on yhteensä joku 450 kipaletta, josta halleja yli 300. Suomessa halleja on reilut 200. Tämä ei voi olla näkymättä jollain tavalla kun jääaikaa on ainakin sitä haluaville enemmän tarjolla.

Viikon verran viime viikolla tuli oltua Ruotsissa junnuturnauksessa ja samalla kun todella pienellä paikkakunnalla (asukkaita 1050) tuli asusteltua, niin siellä oli tarjolla ulkojään lisäksi todella hyvässä kunnossa oleva tekojää kaukalolla. Vähän eri juttu kuin vaikka Helsingissä, jossa on jäähalleja ja muutama tekojää sekä ulkojäitä jos sää sallii; asukaslukuun suhteutettuna aivan huima ero edes mahdollisuuksina.

Tietysti Jääkiekkoliittokin saa ottaa jonkin verran syitä niskoilleen, kun 1995 huuman varjolla mentiin pitkä pätkä niin, että noin 10 vuoden jälkeen huomattiin että aloittelevien kiekkoilijoiden ja luistelijoiden määrä oli tippunut reilusti. Nyt on parin viime vuoden ajan herätelty tätä hommaa liitonkin kautta enemmän henkiin kun on leijonakiekkokoulua ynnä muuta. Nyt kun "taas" tuli MM-kultaa, niin huumaa varmasti riittää ja aloittelevaa kiekkoilijaa löytyy; se tosin ei näy edes juniorikentällä kuin sitten vasta noin 10 vuoden päästä.

Linkki Ruotsin hallitarjontaa (http://www.ishallsguiden.se/ishallar.php)

Ongelma ei ole siinä et kaikki pelaa, koska nuoressa iässä pystyy kehyttymään vielä jos ei nyt kynävirtuoosiksi niin vaikkapa ns.rymistelijäksi,karvaajaksi tai uudeksi tikiksi.Ei ne "kaikki pelaa enää sitten parikymppisenä".
Mutta onhan se totta et jos 15-vuotta ajanut autoa eikä vieläkään osaa ni ei se opikkaan:)

Ongelma on lähinnä siinä, että pitäisi myös pelata vapaa-ajalla ja väitän et esim.Granlundit
ovat näin tehneet.Eli vähemmän pleikkaria ja enemmän omatoimistakin harjoittelua.
70-Luvulla me ei muuta tehty kuin pelattiin katulätkää ja itse aloitin luistelun 3-vuotiaana ja sit oltiin jo 8-vuotiaana yksin pimeällä kentällä kun muut pelkäsi pakkasta.No varpaista siinä nahat lähti mut ei haitannut kun kivaa oli.
Kesät meni sit jaliksessa ja muissa urheiluissa.
Monipuolinen urheilu on suuri rikkaus vielä junnuna.Tietysti nämä loskatalvet haittaavat lätkäharrastusta junnuille kun juuri toi hallitila rajallista.En tiedä miten nykyään mutta ainakin jossain päin sattui olemaan joukkueet eri kaupunginosista tai lähikunnista ja paidat oli ihka aidon näköisiä ja joukkueet Boston Bruins,Flyers,blachawks,maple leafs,Kings jne.Paikallinen lehti kirjoitti matseista jne.Oli se ylpeetä pikkupojille.Iso kiitos siitä kuului vanhemmille, mutta sitten vähän vanhenpana huomas et ei se aina hyvä jos jonkun isä oli valmentajia,huoltajia sillä silloin saattoi peluutus mennä enemmän kaikki ei pelaa ja kun siinä se ei vielä saisi olla niin vakavaa ja jos tällänen valmentajaisä ajattelee omaa palkintokaappiaan ni ei hyvä.Eli tietty ammattimaisuus olisi sieltä puoleltakin löydyttävä jo nuoriin junnuihin mutta raha ja raha mistä nää aina yleensä tuppaa kii olemaan myös.Mutta duuni ja aito kiinnostus lajia kohtaan johon vanhemmilla on oikeus opastaa:)
Mutta kunmustaeitullutnipojastatuleehuippi-isien kantsii jäädä kotia.
Yksi mitä voi opetella myös jo nuorena olisi jokin kordinaatioharjoitusmenetelmä, jolla opittaisiin näkemään laajasti ja älyllisesti.Sillä liiän moni ei vanhempanakaan osaa kuin luistella ja pitää kiekkoo kun puuttuu se äly.

"Tuliaisina oli ehkä se odotettu 4. sija, eli ei
ainakaan venymistä tapahtunut"

Miten niin ei tapahtunut? Suomen materiaali oli kisojen 5. paras joten kyllä 4. sija nimenomaan on sitä venymistä.

MUTTA. Silti pitää kysyä miksi huippumaat on niin kaukana. Ruotsi vei Suomea kuin litran mittaa ja vain kauhea tuuri esti tappion varsinaisella peliajalla. Eikä siellä sen enempää harrastajia ole. Ruotsi haastoi Kanadan. Suomea Kanada vei miten tahtoi.

Mielestäni kaikki pelaa systeemi on ongelma nimenomaan siinä mielessä, että systeemin aikana Suomi on tuottanut kasapäin maailmanluokan kolmosketjun pelaajia, mutta vastuunkantajia ja tähtiä niin vähän, että näiden voidaan melko rohkeasti väittää olevan puhdasta sattumaa. Eli Suomenkin volyymilla maailmanluokan huippulupauksia, joita ei onnistuta hukkaamaan, tulee kymmeneen vuoteen väkisin se 2-3.

Raha tietenkin ratkaisee aina paljonkin kun kyse on urheilusta, mutta Suomessa ylivoimaisesti suurin ongelma omasta mielestäni on ollut nimenomaan ammattimaisen valmennuken puute nuorissa juniorijoukkueissa. Tähänkin muutama seura Suomessa on jo rohkeasti lähtenyt onneksi tekemään muutosta.

Itse asiassa kaikki pelaa systeemikin on ajatuksena ihan hieno, mutta se vaatisi huippu-urheiluun tähtäävän jääkiekon ja harrastusjääkiekon jakamista omiin sarjoihinsa jo hyvin nuorella iällä. Näin harrastesarjoissa voitaisiin pelata tällä systeemillä hyvillä mielin.