Huuhkajien huominen

Suomella on vielä pienen pieni sauma EM-kisoihin, mutta se ei poista tosiasiaa, että Suomi on pelannut melko huonot karsinnat. Melkein tekisi mieli toivoa, ettei Suomi pääsisi kisoihin näillä esityksillään.

Suomella kävi pitkästä aikaa tuuri lohkoarvonnassa, eikä vastaan tullut Saksaa, Hollantia, Italiaa tai Ranskaa, joiden voittaminen pitkässä sarjassa on lähes mahdotonta. Lohkon ainoa ennakkoon kovempi vastustaja Portugali on kompuroinut urakalla. Samoin ennakkoon hyvin lähelle Suomen tasoiset Puola ja Serbia ovat kohdanneet ennakoitua enemmän vaikeuksia. Suomella olisi ollut kaikkien aikojen tilaisuutensa mennä komeasti lopputurnaukseen.

Muurisen ajan Suomi olisi suihkaissut tästä lohkosta kisoihin ja Portugali-peliä saataisiin katsella kuohujuomia nautiskellen. Jokunen vuosi sitten Suomi vei kotimatseissaan mennen tullen Saksaa ja Englantia, muistaakseni Saksa nousi kahden maalin takaa tasoihin. Englantia vastaan oltiin vieraissakin niskanpäällä. Upeat Turkki- ja Portugali-voitot muistavat jokainen. Ehkä kaikkein huikein esitys Suomelta oli 1. puoliaika vieraissa Serbia-Montenegroa vastaan, tuskin koskaan on siellä kotijoukkue ollut yhtä pahasti jyrän alla, vain maalit jäivät kuulun suomalaisen huonon tuurin takia puuttumaan.

Näissä karsinnoissa vierasmatsi Serbiaa vastaan oli kauheaa katseltavaa. Tuli mieleen 80-luku, kun suomalaisten taitotaso ei riittänyt kansainvälisillä kentillä. Vaikka Serbiasta saatiinkin tällä kertaa tasapelipiste, mieluummin katsoisin Suomea, joka haastaa vastustajan kuin vastustajan pelin jokaisella osa-alueella, eikä vain tappele epätoivoisena talvisodan hengellä nolla-nollaa.

Loukkaantumiset ja Litmasen puuttuminen selittävät paljon Suomen heikkoja esityksiä, mutta täysin niiden taakse Hodgsonin on turha piiloutua. Hodgsonilla näyttäisi olevan suomalaisista futaajista 80-luvun käsitys: taidot eivät riitä kuin nilkkoihin potkimiseen. Forssellin, joka on potentiaaliltaan ainoa maailmanluokan hyökkääjä Suomen joukkueessa, istuttamista vaihtopenkillä on ollut vaikea ymmärtää. Samoin Väyrynen kuuluisi mielestäni aina Suomen avauskokoonpanoon, jos pystyy vain kahdella jalalla kävelemään.

Toivottavasti Hodgsonille ei enää sorvata uutta sopimusta, vaan valmentajaksi löydetään "velho", joka luottaa Suomen todelliseen hyökkäystaitoonkin. Forssell, Eremenkot, Hetemaj menevät hukkaan hodgsonilaisessa talvisotataktiikassa, jossa ainoa hyökkäyskärki lienee iankaiken ja aamen Johansson, pahoin pelkään että huomennakin...

jatkan kohta...