Maan pinnalle

Elinen Suomi-Saksa matsi oli aika ihmeellinen. Se vaikutti peliltä, missä kaksi kuntoharjoittelua kovasti harrastanutta joukkuetta avaa kautensa pitkän tauon jälkeen. Hyökkäyspeli toimi kummaltakin, mutta puolustuspeli oli umpisurkeaa. Maalit tulivat pääosin puolustuksen möhliessä.

Suomen puolustuksen antisankari oli Sami Hyypiä, joka oli auttamattoman kankea. Hän ei pärjännyt edes pääpelissä kuin vasta ottelun loppupuolella ja silloinkin puskut menivät melkein aina saksalaisille. Suomen keskikenttä puolusti ehkä vielä surkeammin kuin puolustajat. Saksa sai rakennella vapaasti peliään, kun olisi pitänyt käydä agressiivisesti kiinni heihin jo keskikentällä. Näin saksalaiset pääsivät antamaan kaikessa rauhassa millimetrisyöttöjään hyökkääjille ja Klose rankaisi tällaisista kolmasti ja todella lähellä oli se neljäskin. Suomen onni pelissä oli se, että Saksan puolustus oli vielä Suomeakin surkeampi.

Jos väitetään, että valmennuksessa on kiinnitetty huomiota Suomen puolustuspeliin ja että Suomi pelaa puolustuksen kautta, se ei ainakaan eilisessä pelissä onnistunut yhtään. Ei puolustuspeli voi olla sitä, että anettaan Saksan jyrätä rauhassa ilman juuri minkäänlaista häirintäpeliä. Muutamien pakkien oikea-aikaisuus henkilökohtaisessa pelissä onneksi ratkaisi monta pulmaa. Ainakin Lampi katkaisi muutaman kerran pahan tilanteen hienosti.

Keskikenttämme pelinraknetelu onnistui varsin hyvin siihen saakka, kun alettiin vain puolustaa. Minusta tässä pätee sama kuin jääkiekossa. Koviakaan maita vastaan ei kannata vetäytyä puolustukseen, se kyllä kostautuu. Keskikenttä pitäisi saada haltuun, koska siellä se aika kuluu ja pallo on kaukana maalialueelta. Jos oltaisiin oltu agressiivisempi ylempänä, Saksa ei olisi voinut panna 8 miestä hyökkäykseen pelkäämättä vastaiskua.

Hyökkäyspuoli taas potee miesvähyyttä. Forssell oli ilmeisesti kipeä eikä peli kulkenut. Jonatan Johansson sen sijaan oli mies paikallaan ja peli kulki erinomaisesti. Nagi Kugi ei kuulu edes Suomen maajoukkueseen. Kaverihan on kuin rautakanki liikkuessaan. Vanhoina hyvinä aikoina Kaitsu Pahlmankin liikkui ketteremmin siinä 10 neliön alueella missä ylipäätään liikkui. Suomi tarvitsee nopeita hyökkääjiä, juuri sellaisia kuin Johansson ja Kolkka. Sentteriksi pitäisi löytää Saksan Klosen tapainen romuluu eikä mikään rautakanki. Jos tällä linjalla jatketaan, harkittakoon Antti "Kanki" Kaikkosen nostamista joukkueeseen.

Suomi tulee häviää näille etukäteen heikoimmillekin maille, jollei puolustuspliä saada jatkossa kuosiin. Yritys oli eilen hyvä ja siinä yksi tasapelin ja liki voiton salaisuus.