Päät pystyyn Snadit !

Nuori Suomi-systeemi ja "kaikki pelaa" älyttömyydet ovat syöpä joka suomalaiseen jääkiekkoon istutettiin. Tästähän Pesola jo Vancouver ketjussa jo vihjasikin.

Sen hedelmiä korjataan nyt Vancouverissa, kun sosiaalipeluutuksella junioreissa kokonaisen vuosikymmenen kaikki lahjakkuudet onnistuttiin pilaamaan ja kaikki tämänhetkiset kotimaiset tähtipelaajat ovat viittä vaille eläkeikäisiä.

Pikkuleijonat kohtaavat Usa:n ja toivottavasti välieriin mennään.

Kanada ja Ruotsi ovat kuitenkin aivan liian kovia jatkoa ajatellen.

Kyllähän näissäkin nuorten kisoissa on selvästi nähty, että menestyksen yksi kulmakivi on pitkälti oma korvienväli.

Eilen Ruotsia vietiin 1. erä kuin kuoriämpäriä. Usko suomalaisten omaan tekemiseen kuitenkin hiipui, kun maaleja ei saatu aikaan. Lisäksi tuli muutama paha henkilökohtainen virhe, ja peli oli taputeltu.

USA on kyllä varsin paha vastus nuorille leijonille, mutta toki kaadettavissa. Mutta vain jos nuoret itse siihen tosissaan uskovat.

Onhan se niinkin, että korvien välillä on merkityksensä. Mutta vaikka kuinka itseäsi psyykkaisit ladan ratissa, että ajelet mersulla, ei siihen koepellille pumpsahda mistään johtotähteä.

Itselläni on muutamakin asia, mitä en ymmärrä tuon kaikki pelaa tsydeemin ohella. Tiedän ainakin muutaman seuran, jossa ikäkausijoukkueissa pelaa/on pelannut lahjattomia poikia. Ja nämä saavat pitää pelipaikkansa vuosi toisensa jälkeen. Ja syy tähän on se, kun isukki on mukana valmentajana/apuvalmentajana/huoltajana/joukkueenjohtajana. Tai sitten isukki on muuten koko seuran organisaatiossa mukana. Eli kuitenkaan ikäkausijoukkueeseen ei välttämättä edes valikoidu kaikki parhaat mahdolliset. Oikeasti lahjakkaita poikia putoaa milloin mistäkin syystä, vaikka aina kehutaan kaikkien olevan samalla viivalla.
Itse olen jo monta vuotta todistanut tätä erään seuran kohdalla, jonka junioripuolella olen mukana. Eli kyseessä ei ole oman pojan kokemus. Hän kun ei ole kiinnostunut lätkästä juuri ollenkaan. Monia kymmeniä lahjakkaita poikia olen nähnyt lopettavan juuri siinä "kriittisessä" vaiheessa, kun heitä siirretään ns. kakkosjoukkueisiin tai pyydetään etsimään toinen seura katsastusten jälkeen.

Toinen silmääni pistävä asia on se, mikä vaikutus valinnoissa on myös sillä, minkälaiset taustat pojalla on. On muuten välillä aikamoista "kähmintää" vanhempien taholla, kun ns. rikkaan perheen vesan pitää saada paikka joukkueessa. Vanhempien omistama firma kun lupaa riittävää sponsorointia, niin ei ole pelipaikka uhattuna, vaikka hokkarit pyörisivät nilkkojen ympärillä. Ja vaikkei kiekko pysyisi lavassa muuten, kuin erkkarilla teippaamalla.

Välillä sitä ihmettelee, kuinka sitä jaksaa ja viitsii olla tällaisessa toihussa mukana. Mutta vielä ainakin ne positiiviset asiat ja hienothetket ovat voiton puolella. Ymmärrän hyvin, ettei seuroilla ole mahdollisuuksiakaan värvätä ulkopuolisia joukkueiden taustahenkilöiksi. Mutta sitä en ymmärrä, miksi näitä henkilöitä valitaan, ennenkuin on itse joukkue kasattu. Parhaat pitäisi valita ja sitten näiden vanhemmista valikoida ne huoltajat ja joukkueenjohtajat, ellei niitä ulkopuolelta ole mahdollista saada.

Suomen harrastajamäärillä ei ole hirveä ihme, ettei ihan aina tai siis joka vuosi tule aivan maailman terävintä huippua olevia pelaajia. Ja aina jos näin menee tai menestystä ei tule, niin toki syyllinen on tämä Nuori Suomi-systeemi.

Vaikka 2000-luvulla esim. näistä Nuorten MM-kisoista on tullut 5 kertaa kymmenestä mitali, niin sekin lienee Nuoren Suomen vika (§-;

Ei sillä että olisin sen systeemin puolestapuhuja, mutta ei se nyt varmasti ole ainoa ja oikea vika siihen miksi näitä superlahjakkuuksia ei ole joka vuosi 5-10 kappaletta Suomen jokaisessa ikäluokassa.

On se kyllä ihmeellinen systeemi, jos sillä on tosiaan vuosikymmenen kaikki lahjakkuudet pystytty "pilaamaan"; vaikka nuoremmasta D-ikäluokasta lähtien (siis 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat) on pelattu tasosarjoja eli kovimmat ovat siellä olleet vastakkain. Vaikka nämä ovat siis tuosta eteenpäin 8 vuotta voineet tahkota niitä kovempia pelejä keskenään niin silti vika on tuossa Nuori Suomi systeemissä jos menestystä ei tule 20-vuotiaana. Aina vaan?

"Onhan se niinkin, että korvien välillä on merkityksensä. Mutta vaikka kuinka itseäsi psyykkaisit ladan ratissa, että ajelet mersulla, ei siihen koepellille pumpsahda mistään
johtotähteä."

Suomen "Ladassa" näyttää olevan kuitenkin vähän laadukkaamman menopelin moottori. Kyllähän se Ruotsin "Volvokin" eilen pahemman kerran jäi jälkeen ensimmäisessä erässä. Samoin jäi Venäjän "Ziguli" koko pelin ajan paria päivää aiemmin. Moottorista saa kyllä lisää tehoja irti, jos kuski vain uskaltaa luottaa siihen.

Eilen vaan Ladan kuski ei tainnut itseäkään uskoa, että menopelin moottori kyllä kestää, jos vain uskaltaa painaa kaasua loppuun asti. Sillä jos koneesta ei pystytä ottamaan kaikkea irti, niin kyllähän sieltä takaa ohittajia tulee. Ja helposti.

Ruotsi ja pohjoisamerikkalaiset joukkueet ovat kovia ja todennäköisesti jakavatkin mitalit keskenään. Mutta korvienvälien kunto korostuu nuorten peleissä paljon enemmän kuin "aikuisten" peleissä. Pelisuoritusten tason pitäminen ei onnistu yhtä hyvin, ja todella yllättäviä tason romahduksia tulee.

Ja kun panokset kovenevat, niin henkinen kantti on viime kädessä se, joka ratkaisee kirkkaimman mitalin. Sen verran tasaväkisiä nämä joukkueet kuitenkin ovat.

nuorissa on ollut viime vuosina valitettavan iso kärkijoukkueisiin verrattuna. Suomella ei nykyisellä järjestelmällä ja ennen kaikkea pelaaja-ainespotentiaalilla ole mitään mahdollisuuksia saada maailman kärkijoukkueita kiinni muuten, kuin satunnaisen hyvällä ikäluokalla 5-10 vuoden välein. Ruotsissa oli sama ongelma 2000-luvun alkuvuosina, mutta ovat viime aikoina tehneet upeeta työtä ja ikäluokka-aineskin on osunut kohdalleen (lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna !). Tää perustuu kovaan, järjestelmälliseen työhön ja ennen kaikkea käyttävissä oleviin lahjakkuuksiin, joita Suomen väestöpohjalla tulee isoja maita selvästi vähemmän. Valitettavasti näin se menee nyt ja tulevaisuudessa.

Vanhemmat toivovat ja huutavat kilpaurheilun puolesta. Käytäntö on omalla kohdalla osoittanut, että idea toimii ja se saa kannatusta juuri niin kauan kunnes oma lapsi jää vähemmälle peliajalle. Sen jälkeen alkaa puhe maksuista ja huuto "nuoresta suomesta" tietämättä yhtään mitään mitä sillä edes tarkoitetaan. Hieman tähän liittyen vanhemmilla on hieman puolueellinen käsitys lapsensa lahjakkuuden määrästä sekä ennen kaikkea lapsen oman kehittymisen halun määrästä.
Sen enempää siitä, mutta toinen asia, johon on jo alettu kiinnittää huomiota, on fyysisen kehityksen aikataulu ja sen mukana tuomat haasteet: Saman ikäisten nuorten fyysisessä kehityksessä saattaa olla neljän vuoden ero. Mitä tämä tarkoittaa jo joukkueen sisällä on erilaiset fyysiset harjoitukset. Siinä kun toinen aloittelee jo voimaharjoittelua niin toisella pääpaino on kordinaation, nopeuden sekä aerobisen kunnon puolella. Voimaharjoittelun aloittelija pystyy kehittämään muitakin osa-alueita, mutta herkkyyskausi on jo ohitettu näiden osalta. Kehitys niissä ei ole enää voimakasta.
Mutta mitä se tarkoittaa kaukalossa? Isommalla pojalla on pidempi potku ja voiman lisääntymisen ohella myös vielä vahvempikin. Lisäksi massaylivoima kaksinkamppailuissa on suureksi eduksi ja edesauttaa laukomisessakin, sillä pelaaja onnistuu käyttämään vipuvartta hyväkseen. Ei ole siis vaikea ymmärtää miksi valmentajat kehuvat kilpaa näitä varhaiskehittyneitä.
Nyt on kuitenkin alettu ymmärtää, että näillä fyysisesti varhaiskehittyneillä on lyhyempi taidon, nopeuden yms. herkkyyskausi. Ja taitopelaajien lisäämiseksi niitä hieman hitaammin kasvavia pelaajia pitää pystyä ruokkimaan ja kannustamaan eteenpäin. Ihan vain siksi, että luoja on suonut heille hieman pidemmän taitojen kehitys jakson. Tehtävä ei nykyajan kilpayhteiskunnassa yksinkertainen. Se vaatii valmentajalta myös paljon, sillä valmentaja ei saa olla liian tulosorientoitunut.
Tosiasiassa liiton vaatimukset a-b-c-juniorivalmentajille ovat moninkerroin vaativammat kuin ammattivalmentajille. Juniorivalmentajan pitää tietää pelin salat, osata jalostaa harjoitteluun fyysisen kehityksen mukana tuomat haasteet niin kesä- kuin jääharjoittelussa. Lisäksi luoda kilpahenkinen, mutta turvallinen ilmapiiri, sillä vain turvallisessa ympäristössä niin nuori kuin vanhakin ihminen uskaltaa yrittää ja olla rohkea pelkäämättä epäonnistumista. Paljon muutakin tuo tietysti pitää sisällään, mutta tehtävä on ylen suuri yhdelle. Siksi seurojen on osattava pilkkoa näitä asioita mahdollisimman monelle asiansa osaavalle eikä yhdelle, joka yrittää tehdä kaiken. (Talon rakentaminenkin on yksin hidasta)
Itse en lähtisi etsimään syyllistä vaan käyttäisin sen ajan asioiden parantamiseen. Nuoresta Somesta ei edes kannata puhua kun 99% ei tiedä mitä silä oikeasti tarkoitettiin. Lisäksi ostaisin seuraavien mm-kisojen tuotoilla paljon ilmastointiteippiä ja peilejä. Näitä käytettäisiin harkiten vanhempien suiden tukkimiseen ja heidän itsetutkiskeluun.

Hyvää alkanutta vuotta!

että kokonaisuuden kannalta on erittäin viisasta että näiden huoltajien/valmentajien ym. pojat saa peliaikaa. Tai muuten kyllä näiltä seura-aktiiveilta takuulla loppuu motiivi ja sen mukana sitten seurakin kuivuu alta aikayksikön kokoon.

Se kun valitettavasti on niin että kaikissa talkoissa ja seuratoiminnassa ym. vastaavissa pippaloissa on aina ne samat naamat puurtamassa. Katsomossa kyllä voi olla paljon "asiantuntijoita" jotka tietää miten pitäisi tehdä ja peluuttaa, mutta ei heitä laidanpystytys talkoissa koskaan näy. Tai kun myydään joululehteä varainkeräämiseksi.

Vähintä mitä voidaan tehdä, on antaa näille aktiiveille jotain takaisinpäinkin. Vaikka sitten sille nassikalle sitä peliaikaa.

Sama on noiden kohdalle jotka hommaa sponssaavat. Ilman rahaa ei homma pyöri. Eikä sitä rahaa tule jos ei se sponssen poika joukkueeseen mahdu.

Jos halutaan sille linjalle että parhaat vaan pelaa, niin sitten tarvii kyllä näiden asiankannattajien myös osallistua niihin talkoisiin ja tulea seuraa taloudellisesti.

On niin helppoa olla maaööa viisas, kun merellä on hätä.

Sen tämäkin keskustelu on taas hyvin osoittanut.

Ketään sen kummemmin sormella osittamatta.

vaadin ISOMMAT MAALIT !!!

Ymmärrän täysin, ettet ole seuratoiminnassa mukana, kun lukee tuota vanhempien sponsorointiasiaa. Se, kun vanhempien firma sponsoroi lapsensa joukkuetta, on pois lapsen kausimaksuista. Jokaisen pojan vanhemmat maksavat lähtökohtaisesti saman verran kaudessa. Jos jonkun vanhemmat hankkivat sponsorirahaa itseltään tai jostain muualta, pääsääntöisesti siitä rahasta puolet menee seuralle suoraan ja puolet pojan kausimaksuihin. Mutta kaikki maksavat kaudesta yhtä paljon, niin rikkaat kuin köyhätkin. Kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta saada/hankkia sponsorirahaa.
Eli joukkue kyllä pyörii, vaikkei tule euron euroa sponsorirahaa. Tällöin vaan vanhemmat maksavat kaudesta enemmän. Tänä päivänä lapsen jääkiekkoharrastus maksaa useamman tuhannen, jos poika pelaa ns. suuressa seurassa. On paljon perheitä, joilla ei ole resursseja panostaa tätä summaa (yh:t, työttömät perheet yms.). Siksipä heidän poikansa "joutuvat" tyytymään ns. pieniin seuroihin, joissa kausimaksut ovat huomattavasti pienemmät. Näissä seuroissa on myös lahjakkaita ja valtavan potentiaalin omaavia poikia, joita ei koskaan löydetä "isoihin karkeloihin".

On muuten vielä yksi iso epäkohta junioriurheilussa. Miksi näissä ns. isoissa seuroissa lisenssimaksu on moninkertainen pieniin seuroihin verrattuna?
Pitääkö emoseuralle maksaa tästä "nimenkäytöstä" niin paljon ylimääräistä. Lisenssimaksuun kun kuuluu hyvin harvoin mitään sen enempää kuin pienen seurankaan. Sama vakuutusturva, peliasu, yleensä yksi edustuspuku (verkkarit, tuulipuku) sisältyy kuitenkin sekä isoilla kuin pienillä seuroilla. Ainakin oman seurani junioripuolella kaikki kulut kerätään vanhemmilta kk-maksuina, joka on useampi satanen/kk. Näillä kerätyillä kk-maksuilla sitten kustannetaan jäävuorot, pelimatkat, sarjamaksut/tuomarimaksut ym.

joukkueen suuruus on pääsääntöisesti 2-3 kenttää eli peliaikaa todella riittää ja SAA pelata.

Meillä (myös taloudelliset syyt) on neljä kenttää ja ylikin jää aina, tasaisesti kun peluuttaa , ei poikain suihkuun juuri tarvitse mennä :)!

johon en kyllä sano mitään , tuo pesis :) !

D-Junnuihin asti on sosiaalikiekko ihan ok, kuhan joukkueet olisivat vähän pienempiä, että KAIKKI saisivat pelata riittävästi ja niin paljon kuin haluaa.Pojat kehittyy fyysisesti kovin erilailla tuossa iässä.

C-Junnuista homma kyllä muuttuu tosihommaksi ja pelejä pitäisi todella saada enemmän ja kovempia, homma vaan kovenee B-junnuissa !

Täällä pitää olla jo ammattivalmentajat, olosuhteet ja riittävästi jääaikaa , josta nyt on aina puute, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Kyllä esim. tällä hetkellä jääaikaa eli tuota ulkojäätä on käytettävissä niin paljon kuin siellä vaan VIITSII olla.

Ja uskaltaisin väittää, että siitä viitsimisestä se enemmänkin voi olla kiinni. Silloin kun on jääajasta maksettu ja on harkat niin jäälle mennään. Ja joinain talvina valitellaan että kyllä mentäis ulkojäille jos niitä vaan olis. Nyt kun niitä on niin katsokaapas minkä verran siellä on porukkaa. Luulisi että olisi pilvin pimein.

Taitaa internet, pleikka, psp, pc-pelit ja ties mitkä yhdessä ja erikseen olla monelle lapselle ja nuorelle se, mitä pelaillaan; valitettavasti. Pääsee suoraan NHL-jengiin mukaan pelaamaan ja maaleja tekemään (§-:

ihan oikeesti !

Tampereen Raipe , treeniksien lisäksi, höntsäs (kuten me monet muutkin) ulkojäillä , ei paljon haitanut , vaikka valot sammutettiin. Tais olla rakkaudesta lajiin ja jengiin , ei tosin ollut pleikkareitakaan !

(jäät duunattiin ite ja aurattiin, kävi hyvin veryttelystä :) !)

materiaalin taso ei vaan riitä ?

Mutta se vaatii täydellisen onnistumisen koko joukkueelta.

materiaalin taso kuin satunnaisesti. Pitkässä juoksussa tää ei koskaan toimi !

siinä on vaan se ero, että ulkojäillä tulee hyviä ulkojää ja suomisarja pelaajia.

jäähalleissa tulee kansainvälisiä tähtiä.

sellaista se on nykyään.

"Nuori Suomi-systeemi ja "kaikki pelaa" älyttömyydet ovat syöpä joka suomalaiseen jääkiekkoon istutettiin. Tästähän Pesola jo Vancouver ketjussa jo vihjasikin."

Höpöhöpö. Älä usko sihvosta. Kaikki pelaa -systeemi ei todellakaan estä kenenkään kehitystä, sehän loppuu jo e-junnuihin. Sitäpaitsi, useilla e-junnuilla on vain kaksi kentällistä pelaajia, joten peliaikaa tulee 20min matsi (pelit 40min) kaikille. Eli aivan tarpeeksi. Keksi jotain omaperäisempää. Nuori Suomi ei tuhoa Suomen kiekkoa.

tää on materiaalikysymys, meitä on liian vähän !

tuskin nuori suomi ihan sentään suomen kiekkoa tuhoaa, mutta tähtien määrä on vähentynyt. eli ne kirkkaimmat tähdet se himmentää.

ongelmana ei ole se, että kaikki saavat pelata, vaan se, että poikkeuksellisille lahjakkuuksille ei anneta erivapauksia.

moni on varmaan eri mieltä mutta se ei mielestäni ole mittari, että mitaleita tulee edelleen silloin tällöin nuorten kisoista. se on huolestuttavaa, että kuilu kanadaan on kasvanut aivan järkyttävän suureksi.

mieltä ja swedut, ryskit ja jenkitkin ajaneet ohitse !

"ongelmana ei ole se, että kaikki saavat pelata, vaan se,että poikkeuksellisille lahjakkuuksille ei anneta erivapauksia."

Oletko ikinä käynyt katsomassa e-junnujen peliä? Meidän superscoutti Tragedian toki näkee ne helmet jo siinä iässä, me muut tuskin. Jos ei 20 minuutissa ehdi ottaa erivapauksia, syy on valmentamisessa, ei Nuori Suomi ideologiassa. Sitäpaitsi vanhemman e:n AAA:n peleissä kokeillaan keväällä vapaata vaihtoa. Peliaika lisääntyy joillain varmaan pikkasen, mutta tuskin kovinkaan paljoa.

totta kai oon käynyt katsomassa e-junnujen pelejä.

sokeahan se nisula hyvä on joka ei siellä näe täysin ylivoimaista kaveria. vanhemmissahan ne lupaukset on sitten vaikeampi erottaa kovalla työllä huippuihin nousseista.

suosittelen tutustumaan pohjoisamerikkalaisten tai ruotsalaisten e-junnu ikäisten peleihin. se avartaa katsomusta. siellä ei tietyt kaverit käy vaihdossa kuin erkkaria lisäämässä kesken pelin.

oli alunperin tosi hyvä !

Osa vanhemmista (ei muutoin aktiiviset!!!) sekuntikelloineen "tuhosi" sen ja Liitto (EL+ kump.) lähti mukaan "poliisiksi"!

Terveet jengit ovat aina ! tehneet duunia ja jatkavat "Nuori-Suomi" linjalla.

Nostan hattua aktiivisille vanhemmille , jotka jaksavat vuodesta toiseen olla messissä !

Se vaan on niin pieni vähemmistö !

Junnupelaajien kanssa ei ole näissä asioissa hätää ! PikkuÄijät tietää miten duuni tehdään !

Ne myös arvostaa toisiaan ja muita tekijöitä !

Juu näkeehän ne ylivoimaiset yksilöt, hifkin 98:ssa pelaa yksi kaveri joka näyttää tällä hetkellä todella lupaavalta, mutta häntä ja monia muita e-junnuissa dominoivia yhdistää monesti yksi asia, varhainen kehittyminen ja fyysinen ylivoima. D:ssä ja C:ssä fyysiikka tasaantuu ja dominoinnin jatkuminen ei ole mikään saletti juttu.

Pitää vissiin käydä ruotsissa katsomassa mitä ne niille junnuille syöttää jos kerran jaksavat pelata yli 75% peliajasta.

En jaksa alkaa kinaamaan asiasta jossa kukaan ei voi todistaa olevansa oikeassa ja koko systeemin ainoa mittari on suomalaiset kiekkoilijat aivan maailman absoluuttisella huipulla.

Vuosia ja vuosia sitten niitä oli, sen jälkeen ei ole juuri ollut. Voi se toki mennä geenienkin piikkiin, ei siinä mitään. Tai sitten ollaan jääty valmennuksessa muiden jalkoihin. Siihen en itse usko, sekin tosin on mahdollista.

"Meidän superscoutti Tragedian toki näkee ne helmet jo siinä iässä"

Jokainen jolla on silmät, erottaa tuon ikäisten peleissä kaverin joka loistaisi pari vuotta vanhempienkin peleissä.

Helmi ei ole sama asia kuin lahjakkuus. Helmiä syntyy kovalla työlläkin.

pelaa aina kaksi lahjakasta ifk:n yhtä vastaan ja ryskeissä kentällinen !

minusta !

Pääasia tässä vaiheessa !!! on , että

Snadit kaataa Usan , kova haaste !!!

Toivotaan tiukkaa Junnumatsia !

peukut pystyyn, kaikki mahdollista !

niin mutta katsos varhaiskypsyyttä ja fyysistä etua ei saa sekoittaa lahjakkuuteen. lahjakkuus on poikkeuksellista taitoa ja poikkeuksellista pelikäsitystä. se näkyy jo hyvin hyvin nuorena.

lasten peleissä nämä parhaat sällit jaksavat hyvin pelata melkein koko pelin. pelin nopeus on kuitenkin vähän niin ja näin ja erivapauksilla tarkoitin nimenomaan sitä, että puolustussuuntaan saa sitten välillä ottaa vähän lunkimmin jos peli on jo 11-2.

kyllä ne koko kentän taktiset kuviot oppii sitten a-junnuissakin. ja itse asiassa a-junnujen sm-liigassakin löytyy vielä aivan huippukavereita joita ei puolustaminen kiinnosta yhtään. se kiinnostaa sitten kun aletaan taistella paikasta edustusmiehistössä.

"totta kai oon käynyt katsomassa e-junnujen pelejä."

"niin mutta katsos varhaiskypsyyttä ja fyysistä etua ei saa sekoittaa lahjakkuuteen. lahjakkuus on poikkeuksellista taitoa ja poikkeuksellista pelikäsitystä. se näkyy jo hyvin hyvin nuorena."

Kun sen noin hyvin näet ja olet tuolla käynyt noita pelejä katsomassa niin ei muuta kuin luettelet ne kymmenen nimeä mitkä ovat E-junioreista ne poikkeuksellisen lahjakkaat. Tietävätpähän sitten nämä satsata lajiin kunnolla ja muut "harrastelijat" voivat sitten alkaa hiljalleen naulaamaan hokkareita seinään.