Hehehee

Hauska lukea tätä keskustelufoorumia, noin parin vuoden pelaamattomuuden jälkeen.

Nyt huomaa, miten unessa on uinunut ja syyttänyt raviurheilun ammattilaisia, jotka tekevät kaiken duunin, vain siksi että purkaa katkeruuttaan omiin peleihin.

Toki peli on mennyt kovemmaksi ja selviä lustatapauksia on enemmän ratkaistavina, mutta jotenkin vaan huomaan ex-pelurina, että ellet pelaa niin kaikki tuntuu yhden tekevältä! Toki omistajat ja kuskit ja valmentajat jännittää ja joskus kiroaa, kun laukka tulee, mutta petsarina ei ymmärrystä riitä hevosille, eikä muulle tiimille.

Miettikää oikeasti, onko pelaaminen vienyt jo inhimmillisyytenne. Rehellisenä miehenä, voin sanoa, että minulle aikoinaan kävi näin.

Hyvää jatkoa kuitenkin suomen raviurheilulle.