En ihmettele miksi nykyajan kiireiset nuoret aikuiset ei raveissa viihdy. Aikataulu kun ei ikinä pidä. Ei ihmiset jaksa roikkua eikä ole aikataulun puitteissa mahdollistakaan kun lisätään nämä jatkuvat volttilähtöjen uusinnat ja varusterikot joiden korjausta odotetaan minuuttitolkulla. Ihmiset haluavat tietää milloin heidän urheiluviihteensä alkaa ja suoritetaan, tällöin tehokas aikataulutus on mahdollista.
Aloittaja rinnastaa tässä nyt kiireen ja nykyajan. Minulla kun on elämänkokemusta myös varhaisemmalta ajalta, niin voin sanoa, että hätähousuja on ollut maailman sivu. Erityisesti mieleen muistuu opiskeluajoilta ihmiset, jotka juoksivat Mannerheimintiellä kutosen ratikkaan, vaikka niitä meni kolmen minuutin välein. Kiire tarttuu ja ymmärsin siirtyä rauhallisempiin maisemiin kun itsekin ryntäilin massan mukana.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin kehittynyt maltti, jonka avulla selviää kiireellisistä stressitilanteista. Laajemmin asioita tarkastellessa huomaa, etteivät säästetyt minuutit tuo elämään laatua eikä edes hermoille lepoa. Laatua tulee enemmän kun saa pelata lähtöjä, joissa pyritään eliminoimaan sääntöjen vastaiset lähtöyritykset, joissa kilpakumppanit eivät saa rikkeen tekijän johdosta tasavertaista lähtömahdollisuutta. Suurin harmituksen aihe on tietenkin jos omaa pelihevosta häiritään lähtöhetkellä ennen palautusta.
Lähdön uusintojen arvostelun sijaan kehotan aloittajaa keskittymään omien elämänarvojen kohdentamiseksi oikeudenmukaisuuteen, tyyneyteen ja sisäisen rauhan etsimiseen.