Ravikuninkaallisen prototyyppi?

Rupesin tuossa pohtimaan viime vuosien/vuosikymmenien ravikuninkaallisia ja sitä minkälainen on ravikuninkaan prototyyppi. Olisi tietysti helppo sanoa, että nopea ja kestävä. Näinhän se toki onkin, mutta kun täydellistä ei ole olemassa niin ainahan voi spekuloida.

Jos ravikuninkaita mietitään niin mielestäni Viesker oli hyvin lähellä täydellistä ravikuningasta. Hevonen oli ravivarma ja nopea. Hevonen juoksi useimmiten keulassa ja meni sekä täyden matkan, että mailin erittäin kovaa. Niin kovaa, että haastajia ei käytännössä ollut. Hevonen kun kaiken lisäksi sai lähes aina keulat niin ei joutunut kahdella eka matkalla liian tiukille. Patit siis jäivät talteen kolmelle tonnille.

Kolme tonnia ei ollut hevosen paras matka, mutta se pystyi kuitenkin siinäkin aina voittotaistoon. Rauhallisella matkavauhdilla hevonen jaksoi voittoon ja prässin allakin totoon. Erittäin vaikea voitettava siis kokonaiskisassa kun kolmella tonnilla ei tullut pahaa taipumista ja kahden matkan jälkeen hevonen oli aina kärjessä.

Vaikka kuninkuusraveista puhuttaessa lähes aina muistutetaan siitä, että kolme tonnia ratkaisee niin omasta mielestäni lähtönopeus on ehkäpä tärkein ominaisuus hevoselle joka seppelettä tavoittelee. Joku fysiikaltaan aivan huippu Santeri Dahlia pystyi voittoon raskaimmillakin reissulla, mutta vastaavasti on helppo sanoa, että ns. tavallinen huippu kuten Virijori ja Vieskerin Valo eivät ole kuninkaita sen takia, että joutuvat kolmella matkalla antamaan jopa kymmeniä metrejä tasoitusta hitaan lähtönopeutensa ansiosta.

Jos mietitään viimeisen 20 vuoden aikaisia kuninkaallisia niin ns. pätkänopeiksi voi laskea ainakin Mokomanin, Mariminin, I.P. Vipotiinan, Turotuulen, Velin Vinkkeen, V.H.Suvittaren, Vieskerin, Apassin, Saran Salaman, Patrikin muiston ja varauksella Erikassonin.

Näyttäisi siltä, että varsinkin tammojen puolella nopeat ja ravivarmat hevoset ovat juhlineet isolla prosentilla. En tiedä sitä onko kolme matkaa tammoille vielä orejakin kovempi rutistus, mutta nämä sisäradan nuolijat (ei negatiivisessa mielessä) ovat erittäin vahvoilla kuningatarkilpailussa vaikka usein puhutaan juurikin sen kolmen tuhannen metrin merkityksestä.

2000-luvun 15 kuningattaresta 10 voidaan laskea kategoriaan enemmän nopeat ja 5 kategoriaan pikemminkin vahvat. Oreissa on tasaisempaa, mutta pitää ottaa huomioon, että Vieskerin kuninkuuksista useimmat tulivat juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Viesker menee ilman muuta tuonne nopeiden kategoriaan. Toki siltä löytyi myös kestävyyttä.

Summa summarum. Kuten totesin niin vaikka tuota kolmea tonnia aina painotetaan niin väitän, että ravivarmuus ja nopeus ovat ravikuninkaallisten tärkeimpiä ominaisuuksia. Epävarmat hevoset eivät seppeleestä yleensä taistele ja hitaat hevoset antavat kolmella matkalla liian paljon tasoitusta kiertelyineen. Se kolmas matka on usein liikaa jos joka kerta on joutunut tekemään kierroksen kirin ulkoratoja pitkin. Jos hevonen voittaa kuninkuuden kiertelemällä niin kyseessä pitää olla aavistuksen tasapaksu vuosi tai sitten joku todellinen poikkeustapaus kuten Santeri Dahlia tai I.P.Sukkula.

Kahden kohtuu tasavertaisen hevosen taistelussa tuo nopeampi juoksee kahden päivän aikana mahdollisesti jopa 50-100 metriä lyhyemmän matkan ja kuittaa tittelin.

Sanoisin siis, että ravikuninkaallisen prototyyppi on nopea, ravivarma ja riittävän kestävä. Tälläisistä tulee mieleen esimerkiksi Viesker, Apassi ja Saran Salama. Samoin kuin tammoista I.P.Vipotiina ja V.H.Suvitar. Mokomani ei mielestäni aivan kuulu tähän kategoriaan, mutta tänä vuonna se silti riitti. Monena muuna vuonna tuo kolmen tonnin vika satametriä olisi maksanut voiton.

Jos tulevaisuutta pitäisi veikata niin Jokivarren kunkusta tulee kunkku kahden tai kolmen vuoden sisällä. Hevonen saisi vähän vielä varmistua, mutta on jo nyt sekä kohtuu nopea, että varsinkin kestävä. Olettaisin, että hevonen saa vielä hieman lisääkin pätkänopeutta iän mahdollisesti tuoman varmistumisen myötä. Siirin älli pärjää varmasti myös näissä karkeloissa, mutta juuri nyt sanoisin, että sillä ei kestävyys tule riittämään kuninkuuteen asti vaan sille käy hullumiehet ja kolme tonnia on liikaa. Kerää kuitenkin tulevaisuudessa hyviä sijoja pätkänopeudellaan ja ravivarmuudellaan.