Jonkun viesti sai taas kerran sanaisen arkkuni aukeamaan hieman hätäisesti - poistettiinhan keskustelunavaukseksi tarkoitettu provo ennen kuin sain tämän jaaritteluni lähetettyä. Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia vihjaamiseen liittyen, kun tulin niitä jo kirjoittaneeksi. Ensin pari perusprinsiippiä juoksuista ja varmavalinnoista:
Kukaan ei etukäteen voi sanoa, miten jossakin tietyssä lähdössä tulee käymään. Aina päivän pankillakin on jokin heikkous: Se voi olla piilevä sairaus, pelko lokkeja kohtaan, tuttu tallikaarre jossa kotiradan hevonen on tottunut kääntymään, tai sitten ohjastaja on nukkunut huonosti edellisenä yönä eikä siksi huomaakaan olla tarpeeksi valppaana juuri sillä sekunnin kymmenyksellä, kun pitäisi kääntää kolmannelle. Luettelo on loputon: Sanomattakin on selvää, että tasavauhtiselta jyrältä - niin ylivoimainen kuin se olisikin lähtöönsä, ei voi odottaa murhaavaa loppukiriä. Hidas starttari taas joutuu tekemään kaiken raskaamman kautta. Eturivi ja keulapaikka on jollekin hevosille elinehto, kun toiselle taas selkäreissu on ainoa oikea taktiikka. Tässä ajotaktiikan valinnassa ohjastajan yleinen ajokokemus - ja erityisesti se tiettyyn hevoseen liittyvä tuntemus - ovat niitä, jotka erottelevat jyvät akanoista. Vihjaajan osakaan ei ole helppo, kun pitää ottaa huomioon moiset ja sata muuta asiaa.
Koska jokainenhan on tietysti vastuussa omista pelipäätöksistään, pitää hänen myös olla valmis kyseenalaistamaan toisten päätökset. Tässähän petsarit pelaavat toinen toista vastaan ja ehkä siksi toivovat kaverille epäonneakin - vaikka eihän sitä kukaan kehtaa tunnustaa. Jälkikäteen saa, ja on hyväkin jossitella. Toisten päätösten nolaaminen ei mielestäni ole oikea tie onneen, koska se vain osoittaa ettei itse osaa nähdä metsää puilta. Omatkin aivoitukset pitää osata laittaa selkä seinää vasten - mieluummin ehkä etukäteen, koska jälkikäteen kaikki on aina niin helppoa, niin helppoa.
Väitänkin, että kokeneemman petsarin tuntomerkki onkin se, että hän osaa hävitessäänkin aina selittää asiat itselleen jotenkin edullisesti. Jos ei tähän kykene, on parempi luopua peleistä kokonaan tai todellakin seurata toisten riviehdotuksia orjallisesti - ehdotuksiahan ne vain ovat. Kokenut pelaaja pyrkii omasta päästään, "rikkinäisestä tietokoneestaan", saamaan printattua ulos mahdollisimman hyvän tuoton tarjoavan V4-rivin. Todennäköisyys, että tällainen osuu, on selvästi heikompi kuin rivin, jossa on luotettu kansan suosikkeihin. Useamman vuoden raveihin pelanneella näkemyksiä - täysin ristiriitaisiakin - on todella niin paljon, että voipa jopa väittää, että meistä jokainen tulee ajatelleeksi - ainakin kertaalleen - sitä oikeaa riviä, jos vain aika riittää paneutumiseen.
Yksittäisten vihjaajien rivien hehkutus tai mollaus ei ole edellisten perusteella kovinkaan hedelmällistä. Eilen taisi tälläkin palstalla olla kuiva iltapuhde itse kullakin. Voittajat voivat halutessaan ilmoittautua, jos heillä on siihen tarvetta. Toki tässäkin voidaan puida vaikka poistetussa viestissä arvosteltujen Nipan ja Springin hakuja ja niiden mielekkyyttä. Tuskin tekijät itsekään pahastuvat tästä.
Nipa käytti eilen V4-varmana Fermakkeria, koska Tuulten Veikan prosentit vaikuttivat todellakin korkeilta siihen nähden, miten paljon paineita kakkosrata ja koventunut seura kasasivat tälle. Kuten saimme huomata, Fermakker oli voitossa kiinni loppusuoralle asti ja osoitti luokkansa. Startti alla osat olisivat varmaan jo kääntyneet toisinpäin. Eilen melkein kaikki lähdön hevoset olivat periaatteessa voitontavoittelijoita, koska suosikki ei todellakaan lähtenyt oletetun kovaa. Kaksarissa Fermakker olisi Tuulten Veikan kanssa antanut rahat 12-kertaisina takaisin. Harmittaa, että en ottanut Nipan arvioita itse tosissani. Mitä tulee Springin ehdottamiin Play It Safeen ja Kiikun Ihaaseen, niin mielestäni molemmat olivat lappukamaa niillä prosenteilla, jotka hevosille oli pelattu. Nämä kovaluokkaiset menijät olisivat tauoltakin voineet riittää, jos eivät olisi olleet niin paineissaan. Kiikun Ihaan osaomistajan positiiviset sanat olisivat varmasti minutkin saaneet pelaamaan hevosta, jos rahat olisivat tähän riittäneet. Muita lähtöjä ja valintoja en rupea tässä erittelemään, koska omat kykyni eivät tähän riitä - tuskin monen muunkaan, vaikka V4-kerroin olikin kovin matala. Eilen oli taas "ideattomien" pelien ilta, koska voittajat varmaankin olivat myös varahevosissa korkealle rankattuja.
Veepelejä ei voi oppia pelaamaan oikein kuin kantapään kautta. Useimmilla tämä tarkoittaa sitä, että kuukausiakin menee, etteivät ne kaikkein parhaimmatkaan ideat osu - tai niiden osuessakin - pudotaan helppoon jossain toisessa lähdössä.
Tuuria matkaan ja hyviä ideoita - toisiltakin
- siis tarvitaan.
Ravit on rattoni:)
Vastaukset
Kirjoittanut Demetrio.
kommentti
Hyvin sanottu etenkin tämä pätkä:
"Väitänkin, että kokeneemman petsarin tuntomerkki onkin se,
että hän osaa hävitessäänkin aina selittää asiat itselleen
jotenkin edullisesti. Jos ei tähän kykene, on parempi luopua
peleistä kokonaan tai todellakin seurata toisten
riviehdotuksia orjallisesti - ehdotuksiahan ne vain ovat.
Kokenut pelaaja pyrkii omasta päästään, "rikkinäisestä
tietokoneestaan", saamaan printattua ulos mahdollisimman
hyvän tuoton tarjoavan V4-rivin. Todennäköisyys, että
tällainen osuu, on selvästi heikompi kuin rivin, jossa on
luotettu kansan suosikkeihin. Useamman vuoden raveihin
pelanneella näkemyksiä - täysin ristiriitaisiakin - on
todella niin paljon, että voipa jopa väittää, että meistä
jokainen tulee ajatelleeksi - ainakin kertaalleen - sitä
oikeaa riviä, jos vain aika riittää paneutumiseen."
Varsinkin tätä lausetta: "Todennäköisyys, että tällainen osuu, on selvästi heikompi
kuin rivin, jossa on luotettu kansan suosikkeihin.
" ymmärtäviä ei tunnu liikaa olevan tälläkään foorumilla ja hyvä niin, sillä " Tässähän petsarit
pelaavat toinen toista vastaan ja ehkä siksi toivovat kaverille epäonneakin - vaikka eihän sitä kukaan kehtaa tunnustaa. "
Mielestäni pelatessa olisi hyvä pitää mielessä ainakin nämä asiat:
1) Pyrkiä mahdollisimman hyvään tuottoon todennäköisyysarviot huomioon ottaen.
2) Toisaalta varsinkin vaikeissa kombinaatiopeleissä on hyvä ottaa huomioon se tosiasia, että myös suuria peliprosentteja omaavat hevosen voivat olla tiettyjen yllättäjien kautta pelattuna alipelattuja. Tämä siitä syystä, että tietty pelaajaryhmä laittaa kaikki suosikit lapulle, jolloin niiden peliprosentit nousevat todella suuriksi, mutta jos joukkoon mahtuu pari sopivaa yllättäjään, myös muiden lähtöjen suosikit saattavat olla ihan maistuvia voittajia.
Nojoo, en varmasti ymmärtänyt tätä itsekään, mutta yritinpähän selittää jotain...
Kirjoittanut hätähousu
Kiitos kommenteista
Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti -sanontaa olen joutunut toistelemaan itselleni kuin rikkinäistä levyä, etenkin V75-pelin kohdalla. Tasaisimmat lähdöt, joissa on neljä, viisi lähestulkoon yhtä suosittua pelihevosta, ovat ne kriittisimmät, koska niissä mitataan kokemus ja näkemys. Jätän usein nämä esim. kolmen eniten pelatun varaan, ja aina juuri se varahevonen voittaa. Ideoita peliin on haettava jostain muista lähdöistä ja em. lähtöihin on satsattava enemmän. Minulle jokaviikkoinen painajainen on tammalähtö: siinä usein juoksuradalta lähtevä hevonen saa keulassa tehdä mitä tahtoo. Siltikin se usein päästää jonkun takaa ohitseen aivan kuin piruuttaan, jos saa vähänkään prässiä. Tästä syystä lähtö tulee aina pelattua väärin, vaikka saisi osumankin: on joko liikaa tai liian vähän merkkejä.
Prosentteihin tulee tuijotettua ehkä liiankin kanssa, koska aina tulee kova hinku varmistaa ylikyliäkin. Jos varmistaa tällaisen, niin täytyy toimitus tehdä kunnolla. Muistan vielä viikon takaa, kuinka ainut ilo Dedicated kempinkin varmistamisesta Aslakilla oli se, että huomasi "sisäisen herätyskellon" vielä toimivan jollakin tapaa. Kahden kauppa oli kolmannen
- Armbro Baccarat'n - korvapuusti.
Eilen Jokimaalla lähdöt olivat hyvinkin oikein pelattuja - mutta ei minulla itselläni. Kun olisi luottanut tällä kertaan oman näkemyksen puutteessa siihen, että olisi pistänyt rastit ensimmäiseen ja kolmanteen suosikkinelikolle ja jättänyt "prosenttihirmut" yksin kuitille, ei tarvitsisi täällä sanoa vain olevansa taas yhtä kokemusta rikkaampi. Jos joku onnistui eilen saamaan V4-rivin kapealla kiinni - onnittelen.
Siinä, että osaa hahmottaa panoksen ja tuoton suhteen optimaalisesti, tarvitaan einsteinia. Isohan voitto ei eilen ollut, mutta jotta ei tulisi ketun tavoin haukuttua happamiksi näitä pihlajanmarjoja - joita soisin itsekin saavani
- täytyy vielä todeta, että usein ne helpoimmat rivit ovat vaikeimpia saada kiinni: Jos satsaa vähän, tulee todennäköisesti tehtyä hieman liian sopusuhtainen rivi, jossa missään lähdössä ei ole vähääkään revitelty. Jos taas satsaa paljon, ehkä houkutus pelata valtavirtaa vastaan kasvaa liian suureksi, jolloin menee taas "helppoon".
Itse en pidä ohipelaamisen periaatteesta kynsin hampain kiinni, koska - niinkuin Demetrio totesi - usein paljon pelatutkin hevoset ovat potinkohottajia, kun pelikansa on ymmällään, minkä niistä tulisi olla ykkössuosikki.
Kirjoittanut Elli
Kombinaatiopeli
Hajota ja hallitse!
Kirjoittanut MÖ
Haastellaanko tässä hevosista vai naisista ?
luupäät on arvaamattomia...
jos pelaaminen on näin vakavaa, niin sairautta alkaa MÖ:n mielestä lähennellä. Kun totoamisesta ei voi nauttia, niin silloin se on tuskaa. Onko tällaisesta leppoisaksi harrastukseksi ?
Tässähän syntyy mielikuva, että ravipelaamisella voisi muka elämisensä kustantaa, joka on totta ehkä vain 1-3 %:n osalla pelaajista. Eikä tule mieleen, että leveätä se leipä on silloinkaan.
Hyvää ja aurinkoista ravikesää kaikille,
mikä tototen tulee se seiskavitoseen menee !
Kirjoittanut hätähousu
Elanto on hankittava muualta...
Olet täysin oikeassa siinä, MÖ - niinkuin myös siinä, että ravipelaaminen on arvoituksellista, jos toki kiehtovaakin. Itse en ainakaan mistään urheilutapahtumasta saa niin välittömiä onnen ja epätoivon säväyksiä. Vaarana on todellakin jäädä lajin pauloihin jopa siinä määrin, että muu eläminen kärsii tästä - eikä vain lompakko.
Jossittelu taas on taiteenlaji, jota pitääkin harjoitella melkein yhtä paljon kuin itse pelaamista. Hyvä, että tällä foorumilla on sille varattu tila, joka usein täyttyykin ääriään myöten. Jotkut näistä kommenteista ovat jopa opettavaisia. Pyrin itse männäviikolla tekemään oikein laboratorio-kokeen siitä, onko minussa ainesta jossittelijoiden Hall of Fameen. Valitettavasti väsymys iski, enkä oikein saanut kirjattu kaikkia ajatuksiani ylös. Tuo koeviikko opettikin minua arvostamaan suuresti niitä jotka jaksavat vähänkään keskivertoa enemmän paneutua pelisuositustensa taustojen esittelyyn. Itse kärsin turnausväsymyksestä jo ensimmäisenä perjantaina siinä määrin, että saatoin aavistaa päättelyketjujeni ja juoksupsyykkausteni aina perustuvan lopulta mututuntumaan. Ihmettelen, että niinkin moni täällä jaksaa kaivaa merkkejä nousu- ja laskukunnoista, lähtönopeuksista, laukkaherkkyydestä ja muista oleellisista asioista, joko videoarkistosta tai rikkinäisestä tietokoneestaan.
Yritän suhtautua nykyään peleihin vain sillä pieteetillä, että hyvä maku edes jostakin jäisi jäljelle. Olkoon se vaikka oivallus, että tänään tiedettiin taas jotain, mitä valtaosa ei voinut aavistaakaan - vaikka omat pelit menisivät sinne kuuluisan penkin alle.
V75-peliä ja sen kuoppia pidän esimerkkinä siitä, kuinka helposti matti ja maija meikäläinen voi ajautua perikatoon, jos ei ymmmärrä sitä, että raha ei ratkaise kaikkea, vaikka tasoittaakin tietä jonkin verran. Olen itse nostanut kädet pystyyn tämän - ellen peräti muidenkin veepelien suhteen - ja pyrinkin siksi tekemään hyvinmaksavia ideapelejä, mutta vähällä rahalla. Jos tästä pystyn pitämään kiinni, uskon etten todellakaan kulje hampaat irvessä vaan voin nauttia pelaamisesta - ja joskus harvoin jopa sen tuomista hedelmistä.