Mikä hätänä kun kateus jyllää?

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu kateus. Meidän on vaikea hyväksyä toisten menestymistä ja toisten kohtaamia vaikeuksia me hykerrellään suuren hyvänolon tunteen vallassa.

Toinen merkittävä tekijä näille purkauksille ja parjauksille on pelien metsään meno. Joku syypää on saatava ohipeleille. Kuski,valmentaja, tipsin antaja, ravistudion toimittaja käy katkeran pelurin syypääksi.

Myös toiseksi tullut hevonen&kuski saa jatkuvasti loat päälleen vaikka kenties takana on upea juoksu vain voittajalle niukasti hävinneenä. Mutta se ei riitä.

Aikamoinen ammattilainen olet kun voit puhua meidän kaikkien 5 miljoonan viasta, kateudesta. Oiskohan kuitenkin jokunen ilman tuota luonteenpiirrettä?

Ei tietenkään jokainen Suomalainen ole kateellisuuden riivaama.

Yleisellä tasolla tämä pitää paikkaansa kuten tämäkin palsta jälkikirjoituksineen sen osoittaa. Harvemmassa täällä on positiivisiä ja kannustavia kirjoituksia.

että jos kirjoitat asiaa ja totuutta niin se heti leimataan kateudeksi tässä sisäänpäinlämpiävässä suomessa.pitäisikö pikkuhiljaa älytä ettei täällä kaikki olekkaan täydellistä...

Kritiikkiäkin on kahdenlaista. Joko nolataan ja poletaan suohon tai sitten positiivista kritiikkiä, josta voi saada jopa jotain ideoita asioiden eteenpäin viemiseksi.

Kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee erottamaan puhtaan paskanjauhannan rakentavasta kritiikistä. Se sisäänpäilämpiävyys johtunee monesti umpimielisestä asenteesta, joka on negatiivinen asia sekin.

Monet täällä kokevat, että hehän vaan sanovat "totuuden", kun ovat negatiivisia, haukkuvat hevosia, kuskeja, valmentajia. Useimmiten tällainen "totuuden" puhuja on vaan surkean yksioikoinen. Hän näkee asiassa vain yhden puolen ja kokee sen "totuudeksi." Asioilla on kuitenkin useimmiten monta puolta. Sivistys, ajattelu, elämänkokemus jne. opettaa näkemään asioissa myös näitä puolia ja laajemman "totuuden."

kyllä minä ainaskin myönnän jos teen töissä jonku asian päin persettä sanon suoraa että vituiksi meni ja sillä selvä enkä ala keksimään jotakin selitystä huonosti nukutusta yöstä tai väärän merkkisistä aamumuroista.tätä toivosin myös ohjastajilta eikä aina selittelyä ja taas selittelyä...tässä suhteessa ari hartikainen paras kuski sanoopi suoraan jos ajo meni reisille eikä tyhjää lässytä.

Parahin Olavi, täysin eri asia puhua suoraan omista virheistä, niin kuuluukin tehdä. Vaan toisten henkilöiden/hevosten ala-arvoinen parjaaminen on lukunsa aivan erikseen. Siinä on vissi ero!
Minä myös teen töissäni virheitä ja huom. osaan myös nauraa omille hölmöilyilleni.

Olavi on taas joutunut tyytymään vähän vääriin aamumuroihin.

Olavin totuudet ovat vähän kuin vanhat SMP:n totuudet: kovin yksipuolisia.

Totuuden puhuminen ei ole sättimistä tai loukaamista. Totuudella on kuten Siksak hienosti sanoo monta puolta, ja totuuden tavoittaa paremmin monipuolisen ja kehittyneen ajattelun avulla.