Korjattua informaatiota

Mitään en ymmärrä, mutta melko varma on ettei ole kaikkien mielestä, eikä oikeasti, oikein.

vaikka termi vipuvarsi-ilmiö ei välttämättä ole oikea nimitys. Kuten sanottu, prosentit voivat hämätä ja sekoittaa ajatuksia. Yritetään selittää. Jos kolmesta sijahevosesta jokaista on pelattu yhtä paljon, niiden kerroin on sama. Kun palautusprosentti nousee 80:stä 85:een eli 6,25 prosenttia, myös edelleen yhtä paljon pelattujen hevosten kerroin nousee tuo 6,35 prosenttia, olipa se mikä hyvänsä. Jos hevosille pelatut summat ovat ersuuruisia, prosentit muuttuvat eri suhteessa, niin kuin VV osoitti. Mutta huolimatta kerrointen erisuuruisistakin nousuprosenteista, sijan kunkin kolmen poolin NETTOVOITTOSUMMA pysyy aina samana. Kullekin poolille jaetaan aina tasan kolmasosa kokonaisjakosumman jäännösosasta poolien yhteispanossummien vähentämisen jälkeen. Ja tämä nettovoittosumma nousee jokaiselle poolille sen 6,25 prosenttia. Aivan eri asia on tietysti, miten nousu yksittäisen pelaajan kohdalla toteutuu.

Lienee tullut todistetuksi, että sijapelin korkeampi palautusprosentti hyödyttää suhteellisesti eniten sitä yksittäistä pelaajaa, joka pelaa hevosia, joita on pelattu keskimääräistä vähemmän eli vähemmän kuin lähdön sijapelin vaihto jaettuna lähdön hevosten lukumäärällä. Eli vaihdon ollessa 12 hevosen lähdössä 1000 euroa, niin niiden hevosten sijakertoimet, joita on pelattu alle 83 euroa, toteutunut sijakerroin (jos sattuu mönkimään platsille) nousee yli tuon 6,25%:ia verrattuna entiseen. Kääntäen, suosikin kerroin ei missään olosuhteissa parane 6,25%:ia.

Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi havainto, että nimenomaan suosikkihevosten pelaaminen näyttää lisääntyneen uudistuksen myötä. Josta pitäisi seurata (vai pitäsikö?), että vähemmän pelatuista hevosista löytyy entistä helpommin pelattavaa. Toki on myönnettävä, että suhteellisesti korkeampien kertoimien hyödyntäminen on mahdollista vain nimellisillä panoksilla, muuten pelaisi jo itseään vastaan. Mutta,kuten moni tutkimus osoittaa, muun kuin suosikin pelaaminen sijassa on pitkässä juoksussa huono strategia, joten päätän analyysin toteamukseen, että ei pidä tehdä tästä liian vaikeaa ja jatkan panostamista puhtaan tunteen pohjalta.

joita voi hänen mukaansa kilpailevien hevosten ominaisuuksia tuntematonkin soveltaa:

- Pelaa sijaa vain lämminveristen autolähtöihin. Suomenhevoset ja voltit tietävät laukkoja.

- Valitse hyviltä lähtöradoilta kiihdyttäviä hevosia - eli radoilta 1-6, 9 ja 10.

- Jätä ravilehtien rummuttamat ylikylät muille, koska niiden kerroin sijapelissä voiton kohdalle sattuessakin on kovin alhainen esim. 1,2. Nämä pörröt pitää tietysti selvittää totokertoimista viime hetkellä tai vihjelehdistä vaikka heti aamutuimaan. Samalla voi katsastaa haastajat.

- Usein päivän pankinkin takana vaanii varas, joka vie suojajuoksun saatuaan voiton mennessään. Silloin petsari ei nettoa euroakaan satasellaan, jonka sijoittaa ylikylään.

Toisaalta jos moinen pankki putoaa pois totosta, on sen suurimpien haastajienkin sijakerroin alimmaankin esim. kolminkertainen. Puhumattakaan niiden lähes pelaamattomien outsiderien.

Pienien ravien kummallisuus on se, että joskus sijakerroin saattaa olla voittajakerrointakin suurempi. Muistan elävästi olleeni tyytyväinen voittamaani kolmeen, neljään euroon Kaustisen raveista, joka oli tullut Aurauksen voittaessa stayer-matkan. Harmitus iski kun vilkaisin oriin sijakerrointa - sehän oli yli seitsemän.

Niin se vaan tuppaa olemaan, että kaikki me pidämme voittajista. Nyt olisi kuitenkin hyvä aika korostaa muidenkin mitalien arvoa.

Hevonenhan ei ollut ilmeisesti Auraus eikä paikkakuntakaan ehkä Kaustinen. Pointtini oli kuitenkin se, että voittajapeliä pelataan joskus aivan liian paljon sijapelin kustannuksella.