Hajahavaintoja nykymenosta

Muutamia asioita, joihin on tullut kiinnitetyksi huomiota:

HEHKUTUKSET
Tuntuu tulleen tavaksi hehkuttaa jotain valjakkoa aivan liiaksi etukäteiskommenteissa. Tarkoitan tällä yleensä ns varikkotoimittajan katteettomasti esille nostamia "kuumia pelihevosia". Joskus tällaiseksi hehkutetuksi pelikohteeksi pääsemiseen riittää se, että valmentaja/ohjastaja ei hevosta ja sen mahdollisuuksia suoraan tyrmää ja tämän tulkitsee toimittaja- tahallisesti tai ei- täysin väärin. Puhumattakaan niistä tapauksista, joissa haastateltava näyttää vähänkään vihreää valoa menestymismahdollisuuksille. Kohta kuullaan viiden minuutin välein kuinka se ja se hevonen on nyt lähes pakko laittaa lapulle ja kuinka hyvät sen mahdollisuudet ovatkaan. Ei siinä mitään, mutta kun hyvin usein käy kuitenkin niin, että ei se hehkutettu sieltä mihinkään tullutkaan. Tuntee niin moni itsensä harhautetuksi. Turhaan, niin kuin lajia yhtään pitempään seuranneet tietävät. Lajissa kun on niin paljon muuttujia, joita on mahdotonta tietää. On vain hyviä arvailuja tai aavistuksia. Jotenkin vain sitä toivoisi näiden esille nostettujen hevosten pelikohteiksi valikoitumiselle jotain konkreettisempaa ja perustellumpaa syytä. Taustoja, tietoa valmennusolosuhteista, tietoa varustemuutoksista tai valmistautumisessa esimerkiksi.

HAASTATTELUT
Näyttää yleistyneen, että voittohaastatteluissa on muutamia aina toistettavia kysymyksiä, joita sitten esitetään samoille ohjastajille, joilta aina saadaan samanlaisia vastauksia. "Odotitko voittoa, missä vaiheessa juoksua alkoi tuntua siltä että voitat, entä juoksu- miten se meni" ja sitten kiireen vilkkaa jo kysymäänkin vihjeitä vielä juoksemattomista ohjastettavista. " Entä loppulähdöt. Miltä hevoselta odotat eniten ajokeistasi?" Joskus ainakin itseäni harmistuttaa ja vähän suututtaakin nämä nopeat suunnanmuutokset menneen juoksun kertaamisesta tuleviin koitoksiin. Viimeksi taisin tuntea lähes myötähäpeää Oulun seiskavitosessa ja sen haastatteluissa.

MOKAILUT
Ohjastajalle määrätään rangaistus hänen rikottua ravikilpailusääntöjä ja vaikkapa ylitettyä lähtölinjan liian aikaisin, vaihdettua varomattomasti kaistaa, jätettyä ottamatta laukkaavaa hevosta kunnolla kiinni tai sitten tehtyä tämän liiankin ponnekkaasti, huutaneen tai käyttäytyneen muuten sopimattomasti. Mutta entä miten on toimihenkilöiden ja heille osaamattomuudesta määrättävien seuraamusten laita. Laitetaan lähtönauha päälle väärässä kohtaa lähtövolttia. Seurauksena lähdön uusiminen ja joidenkin osallistujien (sekä radalla että katsomossa) kuumuminen. Viimeksi Kuopiossa tämä toistui harmittavan usein ja sotki monen osallistujan kuvioita turhanpäiväisesti. Joskus taas pyrkivät lähettäjät unohtamaan velvollisuutensa käyttäytyä lajille arvokkuutta lisäävällä tavalla. Huudetaan jo muutenkin kykyjensä äärirajoilla voltissa pyöriville valjakoille kaikenlaista ja joskus käykin niin, että opastettava alkaa kuumua eikä jaksa pitää suutaan kiinni. Seuraamus- sakko epäurheilijamaisuudesta tai ehkä jopa toimihenkilön vastustamisesta- tuntuu menneen näissä tapauksissa väärään osoitteeseen.

Vaikka huomaankin olleeni kirjoituksessani enemmän tai vähemmän kriittinen, on silti lajissamme tapahtunut tietenkin hyviäkin asioita.
Radat on vaikeissa olosuhteissa saatu useinkin hyvään kuntoon, meillä on edelleen Lähdekorpi käytössämme, Sonjan erittäin asiantuntevaa toimintaa on edelleen mahdollisuus seurata eivätkä radatkaan ole vielä konkurssissa.
Katse eteenpäin siis kaikki- ja työn alle seuraava ravivihko.