amer, ransk vai amer-ransk?

Amerikkalainen faija ja Ranskalaista sopiva? määrä emäpuolella. Ruotsin tilastot todistavat tämän suhteen oikeaksi.

Ehdottomasti J-E Duboisin mukaan amerikan-ranskalainen. Vuoden 2006 Grand Circuit pisteissä kuusi kymmenestä parhaasta olivat amerikanranskalaisia, ja kaksi parasta Jag ja Mara Bourbon yli 50% osuudella Ranskalaisia.
Ruotsin Kriterium voittaja oli General Du Pommeausta ranskalainen, Breeders Crown voittaja Juliano Starista ranskalainen ja Eliloppetin kaksoisvoiton vieneet Goopin hevoset Conny Nobell Ja Thai Tanic ovat osaranskalaisia. Tulevaisuus on näiden kahden veren yhdistelmässä!

Ranskikset ovat lähempänä täykkäriä (täysveristä) ja sietävät maitohappoa paremmin. Ilman muuta amer-ransk. yhdistelmä on tulevaisuuden kova sana, pitää osata vain valita sopivat hevoset. Ja se ei ole ollenkaan helppoa, enemmänkin tuurikauppaa. Amerikkalaisissa hevosissa suvut ovat melko suppeita ja jalostus kaipaa uutta vertaa Speedy Crownien ja Superbowlien sekaan. Ranskalaiset tarjoavat hyvän vaihtoehdon, onhan heillä juuri tuo eräs hyvä ominaisuus; parempi maitohapon sietokyky.

Ranskalaiset huiput, suvereenit poikkeukset (esim. Jag De Bellouet, Coktail Jet) joilla on pieni sukusiitosprosentti, saattavat olla jalostuksen aiheuttamia muutaatioita, joita syntyy silloin tällöin ehkä yksi tuhannesta. Siihen ei ihminen voi vaikuttaa, vaan luonto. Nämä huiput eivät kuitenkaan ole usein hyviä periyttämisessä - juuri tuon pienen sukusiitosprosentin takia. Amerikan ravureilla on yleensä korkeampi sukusiitosprosentti, ja ne tekevät varmempaa jälkeä periyttämisessä. Vaikea selittää helppotajuisesti...

Pienkasvattajan ei minusta kannata alkaa tuota ranskalaista verta liikaa hakemaan ravurinsa sukuun. Suomalaisilla näyttää olevan sellainen tapa? Loppupeleissä se on kuitenkin paljon epävarmempi tapaus kuin puhdas amerikkalainen. USA:ssa ranskalaissukuisiin hevosiin suhtaudutaan tosi varautuneesti ja ennakkoluuloisesti. He pitävät omia puhtaita amerikkalaisia ravureitaan parempina.
MUTTA Jossain vaiheessa, kun tamman sukusiitosaste alkaa nousta liian korkeaksi, kannattaa laittaa puoliranskalainen ori ja outcrossata jotain hyvää (amerikkalaista) Lv-ravurin nimeä. Ja valita vanhemmiksi hyvärakenteiset yksilöt, jotta tulevalla varsalla on hyvät edellytykset kilpatreeniin (ei mene rikki tms).
Siinä oli nyt joitain ajatuksia näin pikaisesti...

..niiden vaihtoehtojen valossa mitä Suomesta löytyy. Edellinen kirjoittaja puhui asiaa. Esim. ranskalaisen rodun starttaamisprosentti on aivan onneton amerikkalaisiin verrattuna, rotu on yksinkertaisesti hitaampi. Onhan se vahvempi ja isompi, ja soveltuu monteen, mutta kun ranskalaiset jalostajat nopeuttavat rotuaan (aina kun jalostussäännökset sen sattuvat sallimaan) amerikkalaisella verellä, niin ehkä meidän kannattaisi siitäkin vähän ottaa oppia.

Huiput erikseen, onhan niitä, mutta yksikään ei astu Suomessa noista annetuista esimerkeistä. On vähän eri astuttaako Cocktail Jetillä vai Good Quitolla kuiteskin.