Ravihevoskasvatuksen ja kilpailutoiminnan helpotta

Ravihevoskasvatuksen ja kilpailutoiminnan helpottamiseen tähtääviä ehdotuksia

Jos haluamme saada pelivaihdot nousuun tarvitaan raveihin uutta rahoituspohjaa eli uusia katsojia/pelaajia. Markkinoinnilla ja kampanjoinnilla voidaan saada lisää yleisöä raveihin, se on aivan varmaa, koska ravien seuraaminenhan on ihan kivaa varsinkin kun pieni pelipanostus tuo lisä jännitystä lähtöjen seurantaan. Varsinkin jos uusille ihmisille on tarjolla jonkinmoinen ryhmä tai seurue, jossa mieluusti mukana ainakin yksi aiemmin totoamisen ja raviurheilun saloihin perehtynyt henkilö. Siinä kun yhdessä jännitellään, kommentoidaan ja seuraillaan lähtöjä, niin uusi totoajakin kyllä viihtyy. Jos raveja enemmän seurannut henkilö vielä viitsii selostaa ja selittää tapahtumia ja juoksun kulkua, tosin ei liikaa omia ainoita oikeita mielipiteitä tuputtaen.
Markkinointi pystyy paljoon, muttei sentään ihmeisiin ja pitkällä aikavälillä tarvitaan nykymenossa pieni ihme raviurheilun pelastamiseksi.
Mistä sitten lisää yleisöä tai miten? Laadukkaat ja tasokkaat lähdöt varmasti lisää kiinnostusta, samoin tiukat taistelut sijoituksista ja isot rahapalkinnot lähdöissä, mutta niitä näkevät ja seuraavat vain raveja jo nyt seuraavat ihmiset. Ainut tapa saada uutta verta on kansainvälinen menestys.
Oli laji kuin laji, kansainvälinen menestys luo kiinnostusta.
Maailmalla pärjääviä tähtiä tullaan katsomaan lajista välittämättä. Suomalaiset tykkäävät, kun suomalaiset urheilijat, joukkueet ja jopa valmentajat menestyvät, ihan tutkitusti. Viime aikoina Suomesta on puuttunut kansainväliset mitat täyttävä tähtihevonen.
Kaikki kunnia toki Passionate Kempille, joka keräsi kunnioitettavan summan Italiasta ja Ruotsista. Vastus ei kuitenkaan ollut parasta A-ryhmää pois lukien ehkä E3-kilpailut Ruotsissa. Aikuisten sarjoissa jäi se viimeinen askel astumatta sattuneista syistä, mutta kuitenkin. Joku Skully Gully väläytteli välillä, mutta ei kuitenkaan avoimella tasolla ja se oli vielä tuontihevonenkin.
Nopein tapa huippuhevosen saamiseksi Suomeen on tietysti, että joku ostaa valmiin tähden, mikäli semmoisia on myytävänä summalla, jonka joku vielä haluaisi maksaa siitä. Ei juuri taida markkinoilta löytyä.
Toinen keino on se että semmoinen kasvatetaan suomalaisen hevoskasvattajan toimesta. Tällä hetkellä varsojen kasvattaminen on kuitenkin Suomessa todennäköisesti tappiollista toimintaa. Vaikka ikäluokkalähdöissä on tarjolla suurta rahaa, niin ottajiakin/yrittäjiäkin sille rahalle kyllä löytyy.
Monet suomalaiset lämminverihevoskasvattajat ovat satsanneet ihan kelpolailla siitostammoihinsa ja nyt viime vuosina olemme saaneet maahan muutamia valmiita kansainväliset mitat täyttäviä siitosoriita sekä muutamia mielenkiintoisia sukuja ja kilpailunäyttöjä omaavia nuoria oriita, joista tietysti toivomme uusia ”barbequeja”.
Tokihan liian monen suomalaisen siitostamman tärkein astutuskriteeri on halpa ori. Yleensä tämä tamma vielä astutetaan syystä ”kun eihän se raukka ikinä radalla pärjännyt vaikka niin lupaava varsa olikin, 5-vuotiaana meni kerran paikallisraveissa 25-läpi ja ihan ajamatta”. Jokainen toki voi astutella tammojaan ihan kuinka haluaa ja joskushan sokeakin kana sen jyvän löytää. Tosin sitten kun näitä kaupataan treenaamattomana 2-3- vuotiaana varsana tonnilla pois tallin perältä, niin eihän sitä asiaanvihkiintymätön tajua ”miksi pitäisi maksaa tuosta 1-vuotiaasta 15000?”
Monet haluavat hevosen nopeasti radalle hankkimaan hankintahintaansa takaisin ja turvautuvat useimmiten meidän tapauksessa Ruotsista tuotuun ravuriin, joista jotkut pärjää ja jotkut ei. Tilanteen näkee kuitenkin nopeasti ja jos ei kerran riitä niin ei kun hevonen kiertoon. Pärjäämättömiä hevosia meillä on kuitenkin täällä Suomessa kuitenkin ihan tarpeeksi omastakin takaa ja nämäkin kiertävät olemattomalla hinnalla tallista toiseen todellisen teurastamis mahdollisuuden puutuessa.
Kaikki tämä tekee kasvatustoiminnan vaikeaksi meillä. Satsaa tammoihin ja oriisiin etkä meinaa saada varsamaksun hintaa vuoden elätetystä varsasta. On se niin väärin. Ei näillä Ruotsista tuoduilla siellä riittämättömiksi todetuilla hevosilla Suomen raviurheilun tilaa kohenneta. Tilanne paranee Suomessa syntyneillä menestyshevosilla. Se vaatii toki satsauksia niin kasvattajilta, omistajilta kuin valmentajiltakin. Varsojen hintojen pitää järkevöityä. Nyt varsoista ei tahdo saada millään ilveellä edes varsamaksun hintaa puhumattakaan tuotantokustannuksista. Tarvitsemme siis työkaluja ja apuja varsojen hinnan oikaisuun. Osa ehdotuksistani voi olla vähän järeänlaisia, joten lähdetään helpoimmista.

1. Kasvattajarahan maksaminen kahteen osaan.
Ensimmäinen erä maksuun elokuussa, silloin maksetaan kasvattajarahat ajanjaksolta 1.1–30.6.
Toinen erä maksuun helmikuun lopussa, silloin maksetaan ajanjaksolta 1.7–31.12 hankitut kasvattajarahat.
Ei voi olla liian vaikeaa toteuttaa, rahat saadaan nopeammin kiertoon, loppu kesästä kun tulee kaiken maailman astutuskulua, siittolamaksua yms. johon kasvattajan pennosia tarvitaan. Toinen erä auttaa ”mattimyöhäisiä” varsamaksujen takarajan lähestyessä.

2. Teurastamisesta todellinen vaihtoehto.
Viime aikoina on valoa vähän tunnelin päässä vilahdellut ja teurastamis mahdollisuudet ovat jonkin verran parantuneet, mutta hinnat ei. En voi käsittää kuinka ulkomailta tuodaan hevosen lihaa kovalla hinnalla ja täällä teurastamot eivät maksa siitä juuri mitään. Nyt niiden pilkkahintojen takia hevosia jää pyörimään tallien väliseen pyörteeseen, joka imee kaikkien tavallisten hevosten hintoja alaspäin. Maksetaan sitten vaikka tukea teuraslihalle tuottajalle/myyjälle ja saadaan kilpailukyvyttömät ravurit, jotka eivät enää kelpaa muuhunkaan tai joita ei haluta muuhun harrastustoimintaa pois häiritsemästä markkinoita.

3. Vanhempien hevosten kilpailuttaminen ja kilpailuoikeus
Nythän on menty hyvään suuntaan kilpailuoikeuden ikärajan alentamisessa, mutta tiukentaisin rajoja vielä tuoden palkintosummat mukaan ikärajojen määrittämiseen. Varsojen joukossa kilpailevat 8-10 – vuotiaat ”nollasarjalaiset” oikein inhottavat minua. Jos hevonen ei ole aloittanut kilpailu-uraansa 5-vuotiskauden loppuun mennessä, niin kilpailuoikeus lakkaa. Tämä voisi olla jopa nelivuotiaita koskeva määräys.
Jos hevonen ei ole hankkinut 6-vuotis kautensa loppuun mennessä vähintään 8000€, niin kilpailuoikeus lakkaa. Poikkeusta voisi anoa, jos hevosella ollut yli vuoden kestänyt eläinlääkärin todistama loukkaantuminen. Poikkeusanomuksen hinta tulisi olla esimerkiksi 500 euroa niin jää turhat anomukset pois..
8-vuotis kauden jälkeen voittosumman tulisi olla vähintään 15.000€ tai kilpailuoikeus lakkaa.
Jos haluaa kilpailla yli 10 vuotiaalla hevosella, niin voittosumma tulee olla 10-vuotis kauden päättyessä vähintään 40.000€, eli ainoastaan hopea- tai kultadivisioonissa voisi kilpailla vanhoilla hevosilla. Tämä ehdotelma siis koskee vain lämminverisiä ravureita.
12-vuotiskauden jälkeen kilpailuoikeus loppuu kokonaan huolimatta voittosummasta.
Taas saadaan tilaa aikaan nuorille hevosille, joilla on vielä mahdollisuuksia ja toivoa.
Nämä kilpailuoikeutensa menettävät eivät sitä ansaitsekaan. Hevonen on tehnyt varmasti tarpeeksi tappiota omistajalleen, jos ei ole päässyt noihin yllä mainittuihin summiin kilpailu-urallaan määrätyssä ajassa. Sehän on totta, jos hevonen vieraalla treenissä, niin kyllä pitää melkein se 15.000 euroa vuodessa jousta, että tulee kulut peittoon. Siinäkään ei vielä hankinta hinta ja alkuajan valmennusmaksut tule takaisin tienattua.

4. Hevosten tuonti
Ruunia ja muita hevosia voisi tuoda edelleen ihan vapaasti ja saada ne Suomen rekisteriin, mutta siinäkin tulisi voittosummat mukaan. Tuonti hevosella tulisi olla kilpailuoikeuden saavuttamiseksi seuraavanlaiset voittosummat:
Oriit ja ruunat 2 vuotiaat ja alle ei voittosummaa, 3-vuotiaat vähintään 5000€, 4-vuotiaat vähintään 10.000€, 5-vuotiaat vähintään 15.000€ ja yli 5 vuotiaat vähintään 40.000€. Lisäksi V75-sarjoihin tuonti ruunat ja oriit pääsisivät vasta hopeadivisioonaan. Kaksivuotiaina tai nuorempina tuodut eivät saisi mitään pakkostarttisummaa ja niillä voisi osallistua V75-sarjoihin normaalisti.
Tammat 5-vuotiaat ja alle ei voittosummaa, 6-8-vuotias voittosumma vähintään 10000€, 9-10-vuotias voittosumma vähintään 15000€ ja yli 10-vuotias voittosumma vähintään 40.000€.
Kaksivuotiaina tai nuorempina tuoduilla voisi osallistua V75-sarjoihin normaalisti. Muilla voisi osallistua tammadivisioonaan ansioiden mukaan ja muihin V75-sarjoihin pronssidivisioonasta alkaen. Näillä edellytyksillä tuontihevosille kilpailuoikeus, lisäksi ulkomaan rekisterissä (ei koske tietenkään Suomessa syntyneitä ulkomaan rekisterissä olevia hevosia) olevilta poistettaisiin osallistumisoikeus tavanomaisiin V75- sarjoihin pois lukien Hopea- ja Kultadivisioonat.
Toki Finlandia-ajo päivän ja vastaavien tapahtumien 3- ja 4-vuotislähtöihin voisi osallistua ulkomaalaisella varsalla kuten tähänkin asti.
Jos joku tuntee hevoskauppa elinkeinonsa tästä kärsivän, niin alkakoon tehdä kauppaa hevosilla, joilla on todellista arvoa eikä vain naapurista ilman saatavilla teurailla. Voihan sitä myös panna kauppamiehen kykynsä koetukselle varsoja myymällä. Unelmiahan pitäisi olla helppo myydä ”onneksi on lotto- linjalla”. Lottoahan varsa hommakin on, mutta hyvillä oriilla ja tammoilla, jos ei nyt järjestelmälottoa niin vähintään haravalottoa.

5. Opetuslähtö ja koelähtö järjestelmä täytyy säilyttää.
Mieluummin rahaa voisi kinua lisää valtiolta siihen, koska eihän se raha ole pois palkinnoista eikä kilpailutoiminnasta muutenkaan. Päinvastoin se tukee kilpailutoimintaa. Tottahan on, että ei raviradalta koskaan sen helpommin rahaa saa sen jälkeen, kun nämä lähdöt on ajettu. Se on sitä paitsi varsanomistajalle mukava tapahtuma odotettavaksi, jos on varsa ostanut esimerkiksi vuosikkaana. On sitä ehtinyt jo tarpeeksi silloin rahoittaa ja on tosi kiva saada jotain pientä takaisinkin päin. Kimpoille se on esimerkiksi hyvä syy kokoontua varsulia kannustamaan porukalla.

6. Kimppaomistusta kannustettava
Suomeen pitää saada jonkinlainen ”travkompania”, mieluummin useita. Hipposkin voisi antaa apuja lisäämällä neuvontaa ja ehkä jopa tarjoamalla vetäjä-palveluita uusille kimpoille, joilta kokemusta ja tietotaitoa puuttuu. Lisäksi nykyiset kimppojen vetäjät voisivat vähän ”markkinoida” kimppojaan ja tiedotella, kun ovat perustamassa uusia tai hankkimassa hevosia kimpoilleen.
Kimppojen on helpompi sijoittaa rahaa huippuvarsoihin, kun ei osuus tule yhtä päätä kohden kovin suureksi eikä aiheuta suuria järkytyksiä kenenkään taloudessa.

Paljon olisi muutakin tehtävää, mutta näistä voisi esimerkiksi aloittaa. Jos sen jälkeen päästäisiin rataluokitus asian kimppuun ja samaan syssyyn voisi repiä auki hevospeli asiat. Minua hirvittää, vaikka hyvää toivon, V-pelien siirtyminen Veikkaukselta Fintotolle.

Antti Alakoskela