Raveissa oli tunnelmaa- ennen

Ei tarvitse mennä kirjastoon katsomaan vanhoja pätkiä todetakseen sen, minkä on voinut jo kauan silmin omilla silmillään nähdä. Ravit ovat nykymuodossaan väsähtäneet lähdössään yleensä vain muutaman juoksemaan jollain lailla pystyvän ja samanvärisiin ajoasuihin pukeutuneen kuskin köpöttelyksi.
Mukaan lähtöön ilmoittautuu muutama ilmoittautuessa terveeksi tuntunut hevonen ja näistä jää starttihetkeen mennessä pois hyvä jos ei puolet. Aidanvarressa on muutama sinne kai 90- luvulla unohtunut pappa, jota ei ole kukaan vielä ehtinyt käydä hakemassa pois ja lämpimään.

Lähdössä on jonkinlaista väriä siihen saakka kunnes juoksupaikat on saatu nopeasti jaettua. Yleensä tähän riittää lähtösuora ja joskus poikkeustapauksissa kestää paikkojen hakeminen takasuoran puoleenväliin saakka. Sitten alkaa puuduttavan yksitoikkoinen jumputus kestäen aina siihen saakka, kunnes Osku tai joku muu äänityöläinen kuuluttaa olevan kiriin lähdön aika. Tuolloin saattaa lyhytaikaisesti olla käytössä kolmekin rataa.
Ja jos käy niin, että voittaja tuleekin jostain muualta kuin keulasta, kuulutetaan heti, että tuomaristo tutkii loppukaarteen ja loppusuoran tapahtumia. Ettei vaan olisi voittaja ajanut kahta metriä lähempää lähintä vastustajaa ja täten saanut voiton muita harhaannuttamalla tai häiritsemällä.

Totokertoimet liikkuvat tasaisesti näiden joka viikko toisiaan vastaan vaihtelevin numerolapuin juoksevien hevosten välillä vaihteluvälillä kolmesta viiteen. Puhutaan siis kaksarikertoimista ettei kukaan vaan erehdy luulemaan kertoimia voittajista maksettaviin.
Rata on aina tasaisen hyvässä kesäkunnossa- kesät ja talvet. Ja aina tuulee ja on kylmä. Jos ei satu olemaan sellainen föhn- tuuli ja sitä kautta jotain piristystä muuten ainaiseen ankeuteen.

Ravintolakatsomossa kopauttavat sivistyneet pelaajat konjakinjuonnin lomassa toisiaan kevyesti hartioille osuneen pelin kunniaksi. Voittajat erottaa häviäjistä vain peliin käytetyn panoksen hinta. Ei minkäänlaisia muunlaisia tunteenpurkauksia, ei nyrkkien heristelyä, ei kireitä kasvolihaksia ei edes revittyjä totoslippejä lattialla tai tuhkakupissa. Ne kuuluu taittaa sivistyneesti pienemmiksi ja jättää pöydälle siivoon pinoon, koska sivistyneet ihmiset tekevät niin.

Näin on omien havaintojeni mukaan tilanne tätä nykyä Vermossa. Ihminen, joka harrastaa lajia vain valtakunnan ykkösradalla jää mitä ilmeisimmin paitsi todella paljosta siitä, mitä voisi aistia pikkuradoilla kuten esimerkiksi Kurtakossa, Pihtiputaalla, Kajaanissa, Vieremällä, Halsualla, Haapajärvellä, Torniossa tai ennen kaikkea kesäratojen kuningaspaikassa Lieksassa.
Siellä missä makkara on vielä aitoa lenkkiä, letuissa aito lettujen maku, ihmisillä halu tavata toisiaan ja lähetysautossa ainakin yleensä moitteetta toimiva puomikoneisto tuntee olevansa ilman teeskentelyä nauttimassa kesästä, tunnelmasta, ihmispaljoudesta ja toton tuomasta jännityksestä. Ja voi melkein kuvitella näkevänsä radalla hulmahtavan Vekselin vaalean ja pitkän harjan, toteavansa lähietäisyydeltä Vieterin pulleudesta hyllyvät kylkilihat tai Parviaisen Heikin liikutuksesta kivettyneiksi muuttuneet kasvonjuoneet hänen ajaessa kuningatartittelin juuri kolmen tonnin kisassa varmistaneen Sukkulan ja itsensä rauhoittumaan takasuoralle.

Tiedänhän minä sen, että aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta on sitä hyvä aina silloin tällöin yrittää edes hämätä itseään luulemaan ja näkemään että ei maailma sittenkään ole nyrjähtänyt täysin radaltaan eikä raveista ole saatu kaikkea tunnelmaa kokonaan tapettua.

Kesää ja kiivaita kilvanajoja odotellen sulavat hanget ja vielä routiva maa. Kohta pöllyää radan saharankuiva pinta ja eihän siellä vain näy horisontissa jo sitä kastelemaan tuleva vanhasta loka-autosta kasteluautoksi muutettu ikiaikainen palvelija.
Ja eihän vain ämyreistä jo ala kuulua entisaikojen esittelymarssi "Vanhat toverit".

Hänelle, joka korostaa nykyajan olevan kuitenkin monella tavalla entisaikoja sivistyneempää huomautan lopuksi vain, että vielä 70 luvulla oli ohjelmalehtiseen painettu aina kulloisenkin lähdön esittelymarssin nimi ja sen säveltäjä.
Niin, että se sivistyksestä ja sen kestosta...