Ennätyksellistä sekoilua

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Ravit-lehdessä pari vuotta sitten, mutta on mielestäni edelleen ajankohtainen:

Varsinkin Suomessa sanotaan usein urheilusta kyseen ollen näin: Ennätyksillä ei ole väliä, voitot muistetaan. No, jos tämä on totta, nimet Hasely Crawford ja Julija Nestsjarenka ovat varmasti tuttuja? Eikö? Molemmat ovat 100 metrin olympiavoittajia - Hasely suomalaisittain ikimuistoisen vuoden 1976 Montrealista ja Julija Ateenasta 2004. Nuo nimet eivät sano keskiverto urheiluniilolle mitään, mutta saman matkan olympiavoittaja Usain Bolt on kaikkien huulilla. Miksi? Johtuisikohan miehen ennätyksellisistä juoksuista?


Raviurheilu ei ole varsinaisesti nosteessa missään maassa maailmassa. USA:n raviurheilu nojaa puhtaasti racinojen tuottoihin, Ruotsissa vaihdot laskevat, ja raviurheilun ainoassa todellisessa suurmaassa, Ranskassakin yleisöä riittää vain suurtapahtumiin. Ennätykset ja niiden tuoma julkisuus olisivat yksi ehdoton keino nostaa raviurheilu otsikoihin. Ja nyt kun hevoset ovat parempia kuin koskaan ja maailman- ja Suomen ennätyksiä saavutetaan vuosittain, tämä potentiaalinen julkisuus olisi pystyttävä hyödyntämään.
Valitettavasti ennätysten hyväksyntä ja hallinta ovat ehkä eniten retuperällä raviurheilussa kansainvälisesti. Brad de Veluwen mailin maailmanennätyksestä taitettiin aikanaan peistä viikkoja ja kesti toista viikkoa hoksata, että Maggie Cloudin vuoden 2012 Derbykarsinnan voittoaika olikin nelivuotiaiden tammojen maailmanennätys keskipitkällä matkalla.


Tarkastellaanpa mitä ennätyksellistä sekoilua maailmanennätyksiin liittyy. Bradin aika todettiin Suomessa maailmanennätykseksi, vaikka jenkkiruuna oli juossut lujempaa 5/8 mailin radalla, koska Hevosurheilun toimittaja Risto Olamon mukaan kansainvälinen raviurheiluyhteisö oli päättänyt joitakin vuosia sitten, että 5/8 mailin ja kilometrin radoilla juostut ennätykset noteerataan erikseen. Päätös ei kuitenkaan ole kantautunut mm. USA:n keskusjärjestön USTA:n eikä ruotsalaisten ravitoimittajien tietoon. Toisaalta USA:ssa ja Kanadassa noteerataan ruunille ja oriille ennätykset erikseen, toisin kuin Euroopassa. Eurooppalaisten mielestä siis Brad juoksi maailmanennätyksen koska rata oli erimittainen kuin jenkeissä ja amerikkalaisten mielestä Brad juoksi maailmanennätyksen, nyt jo rikotun, koska Bradia lujempaa tuolloin juossut hevonen oli ruuna.


Ylipäätään aikojen ja ennätysten kirjaaminen ovat täysin eri paria hevosten erojen tunnistamiseen kilpailutilanteessa. Maalikameran kuvassa tunnistetaan sekunnin tuhannesosien erot – ravihevonen liikkuu sekunnin tuhannesosassa runsaan sentin. Ennätykset perustuvat kuitenkin kilometriaikaan ja jenkeissä kokonaisaikaan, joka kirjataan edelleen kahden kymmenyksen tarkkuudella!! Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä että kolmella kilometrillä kolmen kymmenyksen sisällä maaliin saapuvat hevoset voivat saada saman kilometriajan. Ja kolmessa kymmenyksessä ravihevonen liikkuu runsaat neljä metriä! Edes maastohiihdossa ei eroja kirjata näin ylimalkaisesti.

Järkevintä olisi siirtyä kilometriajoissa kirjaamaan tulokset sekunnin sadasosan tarkkuudella. Kilometriaika sinällään on varmasti ainut oikea tapa verrata eri matkoilla saavutettuja aikoja kansantajuisesti kokonaisaikojen sijaan - jo pelkästään tasoitusajoissa käytettävien takamatkojen vuoksi. Mutta onko järkevää ilmoittaa kilometriaika siten, että jätetään se minuutti pois alusta? Meille raviurheilun sisäpiiriin vihityille asia on itsestään selvä, mutta satunnaiselle lukijalle tulos on täysin kryptinen. Josko me raviurheilusta vastaavat laskeutuisimme tavallisen urheiluharrastajan tasolle ja ilmoittaisimme hevosten juoksemat ajat muodossa: ”1.14,32 kilometriä kohden”? Kun nopeimmatkin ihmisjuoksijat kuluttavat kilometrille yli kaksi minuuttia, uljaiden ravihevostemme uskomaton vauhti ja vauhtikestävyys avautuisivat aivan toisella tavalla potentiaalisesti raveista kiinnostuneille.