R. Airaksisen viisaudet

Tuoreimmasta Hevosurheilusta saimme lukea valmentaja/ohjastaja Risto Airaksisen näkemyksiä reveista,hevosihmisistä, hevosista ja niiden valmentamisesta.
Pääosin olivat näkemykset tuoreita ja loppuun ajateltuja ja niihin oli helppo yhtyä. Niin monta asiaa huomasin Airaksisen ajatelleen kanssani samalla tavalla. Itse juttukin oli hyvin kirjoitettu.

Hevosurheilulehti on käsittääkseni julistautunut kaikenlaisesta politiikan teosta vapaaksi ja riippumattomaksi alueeksi. Ainakin näin oli ennen Lähteen päätoimittajaksi tulemista.
Ainoa asia, jota lehden ottamalla linjalla kannatetaan, on toiminta hevosten ja hevosihmisten hyväksi.

Tehtäköön jo tässä vaiheessa selväksi se, että kannatan kaikenlaista yrittäjyyttä, että ymmärrän yrittäjän huolia ja murheita ja että haluan heille (siis yrittäjille) kaikea hyvää. Tämä on tehtävä selväksi sen vuoksi, että tiedän (en siis arvaa) sohaisevani kannanotollani muurahaispesää. Tehtäköön selväksi myös se, että näen ja koen parhaaksi kehityksen muodoksi asioista rehellisesti ja analyyttisesti keskustelemisen.

R. Airaksisen näkemys siitä, että tallityöntekijöiden ( koska siitähän jutun tuossa osassa oli puhe) työmoraalin alasajo alkoi vasemmistolaisen ammattiyhdistysliikkeen mukaan tulosta oli minua pöyristyttävä. Mielipiteestä on pääteltävissä paljon muutakin sen lausujan maailmankuvasta ja käsityksestä oikeudenmukaisuudesta. Sekö, että tallityöntekijät ja hevostenhoitajat järjestäytyisivät ajamaan asioitaan yhdessä on heikentänyt ja latistanut heidän työmoraalinsa ja maailmankuvansa. Aivan samoin voisi siinä tapauksessa väittää tapahtuvan kaikille niille, jotka muodostavat mitä tahansa edunvalvontajärjestöjä ja kuuluvat niihin. Hevosenomistajille, eläkeliittolaisille, työnantajien etujärjestöihin kuuluville, ravivalmentajille, kansalaisopiston huovutuskurssilaisille, ämteekoolaisille, lionsilaisille ja rotaryille ym ym.

Itselläni ainakin heräsi halu kysyä, miksi Airaksinen nosti asian esille jutussaan kuin myös miksi Hevosurheilulehti katsoi asiakseen sen julkaista.
Heijastaako tapahtunut aina vain koventuvia asenteita aikana, jolloin napit vastakkain- ajattelun sijana tarvittaisiin taas sitä yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisvastuun henkeä. Vain siten saamme heikoimmatkin kannetuksi vaikeiden aikojen yli. Toinen toistemme turkkiin kiinni käymällä eivät asiat parane.

Avarakatseisuutta voi siis kutsua tässä tapauksessa vaikkapa sivistykseksi ja suvaitsevaisuudeksi.
Muun muassa.
Jos ei pelkkä vanhoista virheistä oppiminen kelpaa.

Ps Tampereella jo mellakoitiin ja on virhe luokitella tapahtunut vain yksittäistapaukseksi. Radikaalit ajatukset eivät pysy yksin "Euroopassa" meitä millään lailla tavoittamatta.


Pps Yksisilmäisiä kaiken yksinkertaistajia emme ole, ahdasmielisiksi vain omien etujemme puolustajiksi emme tule- olkaamme siis suomalaisia, ja hevosharrastajia.
Yksin tai yhdessä.