Sisällössä piilee rikkauksia

Olen tässä vasta noin 12 vuotta miettinyt vastausta kysymykseen:

Miksi niin mielenkiintoisesta ja vetovoimaisesta lajista kuin (suomalainen) raviurheilu annetaan rajapinnassa niin lattea kuva?

Rajapinnalla tarkoitan päivittäistä sisällöntuotantoa ja markkinointiviestintää Hippoksen, raviratojen ja Fintoton kotisivuilla, Facebookissa, digitaalisessa ympäristössä muista medioista puhumattakaan.

Huomenna (19.10) juostaan Toto75-kierros Porissa. Tältä näyttää perjantaina Hippoksen, Fintoton ja Porin raviradan kotisivuilla:

Linkit tekstistä poistettu


Huomenna juostaan V75-kierros Rommessa. Tältä näyttää perjantaina vastaavien ruotsalaistahojen sivuilla:

Linkit tekstistä poistettu

Norjassa V75-kierros ravataan huomenna Bergenissä. Ja parin norjalaistahon sivustot:

Linkit tekstistä poistettu

Huomaatteko eron?

Minkä vuoksi suomalaiset tahot eivät panosta juuri siihen nimenomaiseen seikkaan, joka on yksi lajin suurimmista vahvuuksista, Sisältöön.

Miksi suomalaiset tahot tyytyvät sisällössään latteaan lässytykseen, vaikka laji tarjoaa mitä moninaisimmat mahdollisuudet luovaan, innostavaan ja mielenkiintoiseen sisältöön?

Ei se pelkästään rahasta ole kiinni, vaan itsensä haastamisesta, uuden luomisesta, innostamisesta.

Sisällössään suomalaiset tahot pyrkivät pikemminkin tiukkoihin ja tylsiin raameihin kuin innostaviin merkityksiin ja vetävään sisältöön.

Koska Pori valikoitui sattumalta esimerkiksemme, on syytä mainita pari asiaa: Kysymys on nyt ennen kaikkea viestinnästä ja sisällöstä.

Porissahan on tehty muuten monella saralla loistoduunia, joten ei tässä ole tarkoitus lyödä yhtä rataa maanrakoon. Pori sai taannoin ansaitusti Vuoden ravirata -tittelin.

Porissa juostaan huomenna myös jännittävä ja perinteinen St. Leger!